Vapautta ja vastuuta

Miksi vapauden pitää tuoda vastuuta, turhaa sellainen sanon minä ! No joka tapauksessa sitä vastuuta on kait otettava, myös täällä Karibialla. Ei kait sitä pääse pakoon enää koskaan. Ensimmäinen vastuuni, lastenjälkeen tietenkin, on nykyään auto. Tai no luultavasti se oli sitä jo alusta alkaen, en vain ollut ihan sisäistänyt asiaa vielä. Koska haluan kovasti itsenäistyä ja aikuistua niin kait sen mukana on myös kannettava saman painoinen vastuu. Ja nyt lupaan kantaa sen. Lupaan pesta, huoltaa ja ajaa vieläkin varovaisemmin. Huomasin että kun ajattelen että se auto olisi isän auto niin ajan heti vaistomaisesti hiljempaa ja varovaisemmin, koska mitä tahansa isän autolle koskaan olisi sattunu minun sitä ajaessa, se olisi ollut täysi katastrofi. Joten nykyään hoen aina itselleni "Riina, ajattele että tämä on isän auto! " Mutta luultavasti autoni on jo loukkaantunut liikaa hieman huomioimattomasta käsittelystäni ja on päättänyt saada reijän takarenkaaseen. Noh nyt kun ensin tänään saadaan korjattua etuosan lepattavat kappaleet niin pitää sitten viedä vielä takarengas paikattavaksi. Eiköhän se jo riitä ? Jos olisin silloin kun ensimmäisen kerran kävin ihan alku aikana täällä vaihtamassa eturenkaat tiennyt ettei se jää viimeiseksi käynniksi mekaanikon luona, en olisi ehkä uskonut. Nyt uskon ja odotan ehkä hieman pelolla mitä seuraavaksi autolle tapahtuu. Toivottavasti se nyt alkaa ymmärtämään että välitän siitä silti vaikka aina välillä ajankin kaikkien mahdollisten kuoppien kautta.

Tämän auto vastuun myötä päätin että olen tarpeeksi iso ottamaan enemmänkin vastuuta ja päätin että tästä lähin siivoan myös itse huoneeni sekä kylppärini. No niin piti tehdä jo alunperin (taas) mutta siivooja sitten aina vain teki kerralla koko huushollin mutta nyt sanon että kiitos ei enköhän selviydy tästä itsekin. No vaatteeni olen sentään silittänyt alusta asti, vaikka nojoo niin paljon kun voi vain viikata ja välttää silittämästä olen vältellyt mutta kuitenkin. Itsepähän ryppyiset vaatteeni pidän.

Kaiken tämän "valtavan" vastuun jälkeen saan myös hieman vapautta kun tämä perhe lähtee keskiviikko illasta sunnuntai iltaan lomalle kun torstai on myös täällä pyhä, helatorstai. Ja oikeastaan se käy okein hyvin, pääsen nukkumaan vähän varastoon sillä luultavasti suomessa uni saattaa jäädä hieman taka-alalle. Vaikken vielä tiedänkään loppujen lopuksi kauanko olenkaan Suomessa sillä en vielä omista paluu lippua mutta ehkä senkin vielä tässä saan. Toivottavasti. No Francois sanoi että "no sittenpähän jäät sinne". Kiva kiitti. Paolokin ilmoitti että voisit lähteä jo vähän aikasemmin eikä tartte tulla takaisin mutta saa nähdä kuinka nopeasti tuleekaan ikävä kun ei ole enää kivaa Riinaa joka näyttää muumeja you tubesta tai joka jaksaa leikkiä herra perunapäillä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Ainakin toivon että se ikävä tulee. Minulle ainakin tulee. Vaikka kyllä pieni tauko saattaa tehä ihan hyvää. Rauha nukkua aamulla 6 pidempään sun muuta mutta luulenpa että lopulta on taas ihan kiva palata. Mutta haluan ensin nauttia loman !

Viime lauantaina olin vielä viimeisen kerran sukeltamassa Julian kanssa. Nemoa yritin kovasti etisä mutta se näytti olevan vieläkin eksyksissä. Kuin myös se kilpikonna jonka kovasti haluaisin vielä nähdä. Normaalisti siis sillä alueella missä käydään sukeltamassa on kilpikonnia mutta tietenkään ne eivät näyttäydy koskaan kun minä olen siellä. No onhan tässä vielä vuosi aikaa. Sukelluksen jälkeen käytiin vesiputouksella. Vau siellä oli tosi siistiä ! Ihanan rauhallinen paikka koskellä eksoottista "metsää". Oih se oli siisti :) Iltapäivästä meidän piti vielä mennä kävelemään sellainen kanaali "vaellus" mutta se olikin suljettu koska oli taas satanut niin paljon ja siellä oli vaara että maa valuu vai miten se nyt sanotaankaan. Vaikka hieman teki mieli ottaa riski ja pujahtaa aidan ali niin en sitten kuitenkaan tehnyt. Olen vastuullinen aikuinen. Yritän ainakin kovasti.

Tänään kävin muuten ensimmäistä kertaa lenkillä tai no en ihan ensimmäistä mutta pitkästä aikaa koska tosiaan salikortti meni umpeen :( Tai no oikeasti menee vasta perjantaina mutta en pääse tällä viikolla enää. En olisi uskonut että kolmessa kuukaudessa saan tälläisen riippuvuuden aikaiseksi. Nyt olen jopa hieman surullinen ja jopa kauhuissani että mitäs nyt sitten teen ! No nähtävästi alan käydä aamuisin lenkillä. Mikä on aika rääkkäystä koska puolet matkasta on järkyttävää ylämäkeä ja vaikka lähden jo aikasin, 8 niin silloin on jo tarpeeksi kuuma että pelkästään kävellessä tai vaikka olisin vain paikallani niin hikoan saati jos liikun ! Aluksi ajattelin etten ota enää uutta salikorttia mutta näillä näkymin marssin heti syyskuun alussa lomien jälkeen salille ja vaadin uutta korttia ! Vaikka sielläkin jumpat olivat välillä pientä kärsimystä niin kuumuudessa kävelyyn se ei ollut mitään verrattavissa. Eläköön ilmastoidut salit !

Olen myös yrittänyt saada vielä viime hetken rusketusta koska edellisen sukelluksen jäljilta näkyy vieläkin märkäpuvun rajat reisissä, se on siis puolipitkä puku. Ja siitä on jo melkein kuukausi ! No onhan tässä vielä vähän aikaa saada ne pois. Luultavasti viimeiset päivät vain makaan auringossa, ihan vain siltä varalta ettei sitä satu näkymään siellä Suomessa. No ehkä selviän, eihän se ole kuin 2 viikkoa tai jotain, varmasti kun en vielä tiedä siis. Saa nähdä kuinka outoa on lopulta tulla takaisin. Toisaalta 4 kuukautta ei ole loputtoman pitkä aika mutta kuitenkin. Mutta ruisleipä on alkanut salakavalasti jo kaipaamaan joten tulen ihan hyvillä mielin :)

Joka kerta olin ottanut kameran mukaan jos saisin otettua kuvan mutta kolmas kerta toden sanoo. Tässä siis vihdon kuva ennen sukellusta.


Putoukselta.

Mariage

Kirkossa: häiden väri oli kuten kuvista näkee vihreä ja valkoinen.



"hääsaattue" (en tiedä mikä oikea nimi sille on suomeksi mutta sellainen kulkue, vähän niin kuin morsiusneidot plus niillä oli kavaljierit)


Tässä vaiheessa luulin vielä että siinä on sulhanen ja morsian...sulhanen kylläkin. Ja äiti. Mietinkin että onpas hieman omituinen hääpuku mutta jos se on jotain paikallista muotia.


TÄSSÄ vaiheessa tajusin että siinä on nyt morsian.




Todiste siitä että vihkiminen hieman kesti eivätkä kaikki jaksaneet keskittyä koko aikaa...

Juhlapaikalta:






Kakut ! Ne olivat kyllä yksi nähtävyys. Ja niitä oli PALJON ! Kuvissa näkyy vain osa. Mutta pettymykseksi ne eivät olleetkaan niin erikoisen makuisia kuin olin ajatellut. Moni kakku päältä kaunis...


Tässä nyt sitten kampaus ja mekko vaikken ollutkaan kauhean tyytyväinen. Mutta toisaalta kampaus oli juuri sellainen miten nämä paikalliset laittavat ja eikös tänne olla tultu oppimaan paikallisia tapoja. Eriasia sitten sopiiko se eurooppalaisille hiuksille mutta näytti pysyvän koko illan ja välttelin peilejä niin en edes muistanut enää miltä näytin :)




Siinä ne kakut sitten on, vaikkakin kuva on lavastettu ja kakut on jo sisältä syöty. Lisätyn mansikkahillon kera, sillä muutoin se oli hieman kuivaa.

Tahdotko ?

Hetken jo pelkäsin etten pääsekään kirjottamaan tänään blogia sillä sivu ei näyttänyt toimivan mutta nokkelana tyttönä löysin keinon päästä tänne kuitenkin :) Tänään kun ei ole autoa käytössä, koska Sabrina vei sen korjaajalle, ei ole muutakaan tekemistä koska laiskana en jaksa lähteä jalkaisin postilaatikkoa kauemmas mitä olen tässä nyt melkein kahden viikon ajan kytännyt 5 minuutin välein jos vihdoin 3 viikon jälkeen postimies haluaisi luovuttaa syntymäpäivä pakettini mutta ei. Luultavasti se on niin mielenkiintoinen että hän on halunnut pitää sen kokonaan itsellään. Vaikka olenkin oppinut kärsivällisyyttä enkä loppujen lopuksi kauheasti välitä syntymäpäivä lahjoisti niin rajansa kuitenkin, olisi se kuitenkin ihan jees kiva saada. Mutta luulen etten aijo kuitenkaan lahjoa postimiestä lahjottamaan pakettiana leipomalla ainakaan äskeisiä sitruuna cupcakeseja. Niistä tuli aika kauheita. Vika on tietenkin reseptissä, missäs muussakaan. Noh täytyy vielä vähän harjoitella. Ehkä sitten niillä onnistuneilla saan lahjottua syntymäpäivä pakettini. Toivottavasti siis onnistun pian.

Lauantaina oli siis tosiaan ne häät. Oli kokemus ja erilainen. Positiivinen kuitenkin. Vaikken loppujen lopuksi ollut kauhean tyytyväinen kampaukseeni enkä mekkooni mutta menin siellä muiden joukossa. En tiedä kuinka sulautuen mutta jo vähän paremmin luulen. Aamulla oli ensin pienoinen katastrofi kun piti juosta joka suuntaan viime hetken ostoksia ja kaikkia järjestely juttuja. Ja tietenkin auton omaavana piti myös huolehtia että se on tarpeeksi hienona sillä mitäs se sellainen on että hieno pynttäytynyt nainen tulee juhlapaikalle likaisessa autossa. Sen onneksi pesin jo edellisenä päivänä. Ja ihan hyvä sillä se oli likainen. Mutta oikeasti likainen ! Ja se olikin oikeasti harmaa eikä sellanen ruskean harmaa mitä olin luullut. Ehkä voisi siis hieman useammin sitä pestä tässä. Lopulta sitten kiireessä saimme itsemme valmiiksi ja riensimme iloissamme ajoissa kirkkoon. No ei olisi ollut väliä vaikka oltaisiin saavuttu tuntiakin myöhemmin sillä loppujen lopuksi hääparikin saapui tunnun myöhässä. Kun lopulta vihkiminen alkoi niin eihän se meinannut loppua: 2 tuntia se kesti ! Liikaa ja liian pitkiä puheita. Ja koska kirkkoon ei vielä laitettua "kunnon" vaatteita eli siis juhlapukua vaan normi kirkko vaatteet niin sitten taas juostiin vaihtamaan vaatteet ennen juhlapaikalle menoa. Tässä välissä piti myös käydä ottamassa kuvia mutta koska kello oli jo kuusi ja pimeys laskeutui niin eipä siinä enää mitään keretty ottamaan vaan juostiin suoraan juhlapaikalle. Siellä saatiin sitten alkumalja joka käytiin henkilökohtaisesti skoolaamassa hääparin kanssa ja onniteltiin samalla. Karibialaiseen rentoon tapaan vieraita valui sitten vähän pitkin koko iltaa mutta ainakin kahden tunnin ajan hääpari vastaanotti vieraita. Koko ajan oli jokin kokoonpano soittamassa rentoa musiikkia, loppu illasta sitten vihdoin myös tanssittiin ! Ja kyllä tämä jäätynyt lantiokin saatiin taas liikkeelle :) Ruokaa oli taas normaaliin paikalliseen tapaan PALJON. Kaverit taas muistuttivat alkupalojen kohdalla että "Riina, muista että tämän jälkeen on vielä pääruoka". Minulle kuin olisi riittänyt pelkät alkupalat. No sain sitten mahtumaan hieman sitä pääruokaakin. Sen jälkeen jokaiselle tuotiin kookossorbettia nam ! Ja kakut joita olin odottanut koko illan ei lopulta syötykään paikan päällä vaan taas paikalliseen tapaan niitä oli tehty PALJON ja jokaiselle annettiin lähtiessä mukaan palanen.

Loppu illasta jalkani olivat kuolleet ja tunsin kauneuden takia kärsimyksen vielä seuraavana päivänä. No kyllä se oli sen arvoista. Koko illan vähän odotin että missäs ovat ne normaalit iskijät mitä olen jo saanut tarpeekseni mutta mihin olen jo niin tottunut että kun niitä ei olekaan niin ihan melkein panikoin. Ja juuri kun totuin ajatukseen että olin sulautunut niin hyvin paikallisiin etten sieltä juuri erotu mitenkään erilaisena, juuri ennen lähtöä siis, niin sieltähän se sitten taas tulee, epätoivoinen "kosija"! No onneksi selvian tilanteesta suht helpolla kun yksi kaveri tulee pelastamaan minut. (nyt tapahtui jotain ja nappaimistoni sekosi, en enaa loyda aakkosia ja katotin muitakin merkkeja joten alkaa ihmetelko)

Olen myos tassa tajunnut etta eihan ole enaa kuin 2 viikkoa niin siella ollaan ! Jos islannin pilvi tai paikalliset lakot sun muut asiat eivat halua sita estaa. Onpa mennyt taas nopeasti 4 kuukautta ! Olen kylla ihan iloinen palaamaan sinne taas, hetkeksi. Toivottavasti saan tuotua aurinkoa mukanani ja vaikka jatettyakin teille vahan :) Nyt kylla lopetan koska menee hermot tahan nappaimistoon joka sanoi sopimuksen irti aakkosten osalta ! Palaan taas pian. Toivottavavasti toimivin aakkosin. Ja kuvia myos luvassa.

15.5 !

Tänään teen jotain vastoin aijempia periaatteitani ja aijon kertoa yksityiskohtaisemmin yhdestä päivästä. Mutta se oli todella hyvä ja erityinen päivä joten älkää huoliko :)

Kyllä, se on syntymäpäiväni sunnuntaina. Hyvin erityinen jo heti aamusta. Ja poikkeuksellinen. Kerrankin olisin saanut nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa sillä Sabrina, Francois ja lapset olivat lauantai iltana myöhään ulkona joten lapset olivat kerrankin tarpeeksi väsyneitä etteivät heränneet normaaliin tapaan 6 aikaan vaan vasta 8 jälkeen mikä on suuri suuri poikkeus. Mutta kait jo niin tottuneena heräsin 7.15. Ainakin haluan ajatella että se johtui vain tottumuksesta eikä siitä että olen jo niin vanha että alan herätä aikasin aamulla, liian aikasin !

Menin sitten normaaliin tapaan aamulla kirkkoon. Paitsi tänään olin kutsunut ruotsalaisen au pairi ystäväni Julian kanssa syntymäpäivilleni joten hän tuli kanssa kirkkoon aamulla. Ja kaikki luulivat meitä siskoiksi ! No ainakin naapureita. Ja kavereita vielä tähän aikaan päivää. Illasta en ollut vielä varma, riippuen miten Suomi pelaa illalla. Kirkossa oli sitten sellainen pappi joka puhui puolet ajasta kreolia mitä meistä Julian kanssa kumpikaan ei ymmärrä. No oli se ihan huvittavan kuulosta kun piti arvailla millon pitää kuunnella ja ymmärtää ja milloin voi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta oli taas normaalin mukava kirkko, siellä oli taas se sama vakio rumpali joka vetää melkein joka lauluun humppa kompin, se on hyvin huvittavaa, väkisinkin suu vääntyy hymyyn kun sitä kuuntelee :)

vielä oltiin kavereita ja hymyilytti ruotsalaisen kanssa...

kirkossa

Sitten seurasi taas jotain erityistä ja uutta. Piti täyttää auton renkaat. No hyvin se tuli lopulta hoidettua vaikka ehkä hieman naismaisesti pyhämekossa ja korkokengissä mutta ollaan sitten leidejä loppuun asti ;)

Näin TOSI naiset katsoo ilmanpaineet ja täyttää autonrenkaat. Sunnuntaina.

Kun renkaisiin oltiin saatu taas ilmaa niin haettiin kakut kotoa ja suunnattiin yhden kaverin luokse jossa oli tarkoitus syödä. Iltapäivästä oli tarkoitus myös mennä rannalle mutta ilma oli sen verran pilvinen ja sateinen niin päädyttiin sitten vain syömään sisällä. Ja todellakin syötiin ! Ensin syötiin kunnon ruoka. Kaverit olivat todellakin ottaneet tosissaan kun olin sanonut että haluan syödä kunnolla kun vihdon päätän 15 päivän kuurini ! Päivän sana oli todellakin "paljon". Luulin jo alkupaloja koko ateriaksi. Maissin ,tomaatin, porkkanaraasteen, tonnikalamajoneesin, toisen kalasoseen, punajuuren ja kasvisgratiinin jälkeen oli vielä kunnon ruoka. Riisiä,linssejä ja katkarapuja ! En tiedä kuinka monta mahaa paikalliset omistavat mutta minulla on ainakin vain yksi. No illalla kyllä vähän tuntui että olisi sittenkin kaksi.

Operaatio ruuanlaitto ja näkyihän siellä keittiössä myös mies väkeä.


Operaatio ruoka: alkupalat

pääruoka

Operaatio syöminen suoritettu. ruokaan asti.

Pienen tauon jälkeen päästiin sitten kakku osastoon. Olin tehnyt täytekakun jonka sisälle laitoin guyave hilloa ja kermavaahtoa sekä tein myös suklaakookoskakun. Ajattelin että eiköhän kahdella kakulla pärjätä, ei meitä ollut kuin kahdeksan. No kaverit olivat sitten ajatelleet vähän erilailla koska olin nimen omaan halunnut syödä syntymäpäivilläni niin ei sitten nuukailla. Noiden kahden kakun lisäkse ne olivat tehneet toisen suklaakookoskakun, kookoskakun, banaanihillopiirakan, vanukas täytteisiä "tuulihattuja", suklaamoussea sekä kookossorbettia. Ai, en tiennytkään että tänne oli kutsuttu kokonainen armeija syömään ! Mutta täällä on yleisesti sellainen tapa että pitää olla kauheasti kaikkea mutta lopulta paikan päällä ei syödä välttämättä paljoa vaan loput sitten tasataan ja annetaan vähän kaikkea mukaan jokaiselle. Paikallisilla hedelmillä koristeltu täytekakku syötiin sitten vain "tuoreena" ja loput annettiin alumiinifolioon mukaan. Mutta se oli kyllä tosi hyvä kakku nam :P Vaikka ensin kermavaahto meni vähän piloille koska täällä on niin lämmin että jos se ei ole tarpeeksi viileä niin siitä tulee voita, niin kuin kävikin. No onneksi oli varasuunnitelma ja saatiin lopulta toisesta kermasta kermat kakun päälle mihin saatiin päivän sanan mukaisesti laitettua PALJON hedelmiä. Minusta kakusta tuli ihan minun näköinen :) Mutta positiivista noissa kakkujen paljodessa oli että tuli ainakin selväksi että Karibialla ollaan ja myös sen mukaisia kakut olivat.

Operaatio kermavaahto: ei aivan onnistunut. voiksi meni.

Operaatio kakku ja sen vaiheet: täydellinen puolitus, täyttö, päällystys, melkein valmis...

ja täydellistä !

Nam Nam :P

Kellon ollessa 5 kävin sitten vaivihkaa katsomassa kännykkää ja kyllä sinne oli tullut tieto. "ME VOITETTIIN ME VOITETTIIN ME VOITETTIIIIIIIIIIIN !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! " Kaikki katsoivat hieman pitkään että mitäs Riina nyt tapahtuu. Lopulta rauhoituin ja kerroin täristen että oltiin voitettu jääkiekon maailman mestaruus Ruotsia vastaan 6-1 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sori Julia, ollaanhan vielä kavereita ? Kuulemma ollaan :) Kyllä kannatti odottaa 16 vuotta ja tulla Karibialle asti ja syntyä 15.5. Tämän syntymäpäivän muistan ikuisesti ! :)


Mahduttiin Julian kanssa vielä ottelunkin jälkeen samaan kuvaan. Ja hymyn kanssa :)


Ja hauskaa oli !




Lopulta kaiken syömisen jälkeen kahden mahani kanssa otettiin rennosti ja kaverit leikkivät kuulemma hassuilla "silkkisillä" hiuksillani ja kokeilivat kampauksia ensi viikonlopuksi häihin. Kyllä niihin kuulemma jotain kivaa saadaan. Ja ihan vaan varmuudeksi että olin täyttänyt pyyntöni "tahdon syödä syntymäpäivilläni" ja päivän sanan "paljon" tyhjensin syömättäjääneen sipsipussin ja mangomehun katsellessani koostetta suomen pelistä netistä ja nauraen Mertarannan kommenteille !


Siinä on operaatio loput kakut ! kuvasta puuttuu siis vielä suklaamousse sekä kookossorbetti.


Illan operaatio: suomi ottelun fiilistelyä sipsin ja mangomehun kanssa, ihan vain ettei iske yöllä nälkä, se olisi kamalaa syntymäpäivänä ! Varsinkin kun siihen oli suuri vaara koko päivän mässäilyn jälkeen.

Todellakin mikä täydellinen päivä :) Epäilyksiä oli jossain vaiheessa että mitäköhän koko syntymäpäivistä tulee mutta lopulta niistä tuli yksi päivä mitä en ikinä unohda mitä tein (SÖIN), missä (KARIBIALLA) ja milloin (KUN SUOMI VOITTI JÄÄKIEKON MM-MESTARUUDEN RUOTSISTA 6-1) kun täytin 20 <3

Ja jotta voisin palata samoihin ruokaisiin tunnelmiin myöhemminkin sain Sabrinalta, Francoisaalta ja lapsilta cupcakes muotteja,kirjan sekä pursotinsetin ! Kakkujen aika ei ole ohi ;) Vähän tuntuu että taidan aloittaa toisen kuurin heti tähän perään...