Karibia elämää

Ja minäkö kerkesin valittaa tylsyyttä täällä ? No nyt ei ole tylsää ! 3 viikkoa sitten viikko meni järjestellessä kaverin "yllätys" synttäreitä joista yllätys hieman hukkui sekä Sabrinan synttäreitä sunnuntaiksi. Ja koska täällä suunnitelmat muuttuvat niin viuhaa vauhtia etten pysy enää itsekään perässä niin siinä oli taas tekemistä. Lopulta molemmat sujuivat hyvin :) Olen myös onnellinen että ne ovat ohi, elämä on taas hieman rauhallisempaa. Mutta eipä kauaa kun joulukuu on taas täynnä toimintaa. Mutta en valita, on kivempi olla aktiivinen ja saada asioita aikaan.

Olen myös löytänyt taas rakkauteni banaaneihin. Luulin jo kadottaneeni sen sillä luulin että banaani kiintiöni olisi jo täynnä koko loppu elämäksi. Mutta rakastuin sellaisiin mini banaaneihin, ah nam ne on hyviä ! :P

Ja jostain syystä vaaka näyttää suurempaa lukemaa kuin pitäisi, minähän en siis ole syönyt mitään mistä kiloja pääsisi kertymään ! Ne aivan salakavalasti hiipivät ja yllättävät minut. No kuitenkin, ei paniikkia sillä mahdun vielä morsiusneito mekkooni. Viimeinen sovitus tältä aamulta vihdoin löytyneiden kenkien kera,joissa olikin metsästystä. Nyt odotan vain innolla joulukuun 24 päivää ja häitä ! :)

Olen myös tutustunut uuteen ruotsalaiseen au pairiin joka tuli viikko sitten näiden yhteen tuttava perheeseen. Mietin että mikä juttu tämä on että tulen melkein toiselle puolelle maapalloa ja tutustun vain ruotsalaisiin au paireihin :o Mutta joo,ruotsalaiset on ihan kivoja. Vaikka vähän siltä vaikuttaa että loppujen lopuksi parhaimmat kaverit, ei vaan hyvän päivän tutut vaan ihan kunnon ystävät olen saanut täältä paikallisista. Nykyään vietetään tosi paljon aikaa ja ollaan tultu tosi läheisiksi. Siksi vähän pelottaakin tuo aika 4kk jälkeen...Mutta ei mietitä sitä vielä.

Tässä on niin paljon kaikkea vielä ennen sitä etten oikein kerkeäkään miettimään vielä niin pitkälle. Ensin pitää selviytyä joulukuusta. Eilen oltiin valmistelemassa hääjuttuja kavereiden kanssa sulhasen kotona. Oli kyllä kivaa mutta aamulla vähän väsytti kun olin vasta 11 illalla kotona. Mutta olen tosi tyytyväinen sillä saatiin paljon aikaan. Niistä tulee kyllä upeat häät,saatte sitten nähdä kuvia ;)

Nyt tosiaan kun elämä on muuttunut enemmänkin kiireiseksi tai sanotaanko että elävämmäksi, niin en luultavasti kerkeä ainakaan nyt joulukuussa kovinkaan usein päivittelemään. Tammikuussa tulee sitten varmaan päivitys taas kaikesta romaani mitassa. Mutta odotan innolla kaikkea tulevaa,joulua,häitä,joka suomivieraita. Ja apua, tätä vuotta on enää 26 päivää jäljellä ! :o Minne aika katoaa ?! Ja kohta olen ollut jo 11kk :o Mutta tällä hetkellä todella hyvät fiilikset, karibia elämä maistuu tällä hetkellä oikein hyvältä, pidän pienestä elämästäni täällä, niin sen hyvine kuin huonoine puolineen. Niin ja varsinkin kahdelle innokkaimmalle vakio lukialle voin kertoa että olen ehkä löytänyt vihdoin tulevan ammattini ! (nyt ihan aikuisten oikeasti,ei ole tällä kertaa merenneito) : Minusta tulee joko kätilö tai sairaanhoitaja ja sitten lähden afrikkaan ! Tai ehkä aasiaan. Tai sitten ehkä palaan tänne.

Tässä vihdoin taas kuvia:

Carole:n synttärit. Yritin tehdä "perinteisen" martiniquelaisen ananaskakun mutta siitä tuli nyt vähän a la suomalainen mutta oli se kuulemma hyvää. Se perinteinen jäi siitä ehkä kuitenkin vielä puuttumaan. Ja myös hienosti ajattelin että kirjoitan ananaksilla "Carole" mutta kun kakku käännetään niin sehän on sitten väärin päin...No ajatus on tärkein eikö ?


"Yllätys" joka ei ollut enää yllätys ja joka monen mutkan kautta oli sitten iltapäivä rannalla oli kuitenkin todella mukava. Salines on varmasti yksi kauneimmista rannoista täällä, ja sanoisin että melkein yleisesti kaunenin ranta. Kakku oli hyvää vaikka hieman sulanutta ja maistui suoraan lautaselta syötynä koska ei ollut pikku lautasia jokaiselle. Ei se mitään. Hieman piknik fiilistä.




Tässä nämä "mini" banaanit.

Onnellinen :)

Täällä ei kyllä kerkeä tulemaan tylsää kun kaikki vaihtuu niin nopeasti. Juuri kun kerkesin valittamaan tylsyyttä ja tekemisen puutetta niin sainkin ratkaisun ongelmaan ja nyt "ongelmana" on ennemminkin ajanpuute. Tai no ei vielä missään häiritsevässä määrin mutta nähtävästi tarpeeksi että on mennyt taas hetki etten ole kerennyt päivitellä tänne. No yksi syy on myös että olin vähän kipeä niin se sitten venyi.
Mutta lokakuun vikalla viikolla lapset siis olivat lomalla, joka meni yllättävän hyvin ! Hieman kauhulla sitä odotin mutta se oli yksi parhaista viikoista pitkään aikaan. Oli nimmäin pitkästä aikaa taas jotain tekemistä :D Ja ne olivat jopa kilttejä ! Meillä oli oikein kiva viikko. Luulen että myös lapset voivat yhtyä tähän mielipiteeseen :)
Sitten sain taas pienen loman lauantaista tiistaihin kun oli pyhänmiestenpäivä ja perhe lähti lomalle. Oih rauha on kyllä kiva asia. Ja nukkuminen. Oltiin kavereiden kanssa rannalla ja muuten vaan hengailtiin. Myös naapurin nainen,(tai no asuu vähän matkan päässä mutta kutsun häntä nyt naapuriksi) jonka lapset ovat Paolon ja Anaiksen kanssa samassa koulussa kutsui minut niille maanantaina. Tuntuu että olen saanut jotain yleistä suosiota kun hänen 3 lastaan olivat innoissaan kun tulin heille ja jopa sitä varten siivosivat ! Se on kuulemma ihme. Myös kun haen lapset koulusta heidän kaverinsa tuntevat minut jo ja tulevat aina sanomaan moi. On siistiä siis olla seudun ainut au pairi, saan kaiken suosin ! :D
Iltapäivästä menin sitten yhdelle kaverille joka letitti äitinsä kanssa hiukseni. Nyt olen virallisesti hieman martiniquelaisempi ! Mutta kokeiluni jättävätkö miehet minut nyt rauhaan kun en ole enää blondi ei onnistunut. Samanlailla ne olivat, nyt vain luulivat että olen paikallinen. Voivoi. Alan ehkä viimein siis uskoa Sabrinaa kun hän sanoo että se on niin näillä geeneissä että vaikka ajaisin kaljuksi ja pukeutuisin säkkiin en saisi luultavasti olla rauhassa. En aijo sitä silti koittaa vaikka siinä olisikin edes pieni mahdollisuus että se toimisi. Täytyy kait ottaa "kaikki ilo irti" ennen Suomeen paluuta ja taas totaalista rauhaa miehistä.
Hieman on myös tämän kaiken onnellisuuden keskellä ärsyttänyt kun täällä kaikki muuttuu aina. Suunnitelmat nyt lähinnä. Ja kun ne eivät aina välttämättä koske vain sinua vaan myös muita niin se on ärsyttävää. Eli täällä ei voi oikein ennalta mitään suunnitella koska se muutuu kuitenkin etkä voi ennalta tietää juuri mitään. No yritän elää sen kanssa vaikka suuri hankaluuksia vielä onkin.
Mutta aivan loistavan yllätyksen sain mistä olen ikionnellinen ja riittää iloa ja iloittavaa pitkäksi aikaa on mummon paketti ! (äitikin osallistu). Sen sain juuri ennen pientä lomaani; akvarelli värit ja suomalaista makeaa <3 Nyt ei enää ole ollut tylsää päivisin. Ja juuri olinkin miettinyt että voisin alkaa taas maalaamaan kun tosiaan kerrankin sitä aikaa on. Mummo tietää parhaiten. Mummot on vaan niin parhaita ! Ja on äititkin.
Viime sunnuntaina menin sitten sen naapurin naisen kanssa tutustumaan paikalliseen hellarikirkkoon kun hän käy siellä. Tai luulen ymmärtäväni että se on hellarikirkko, no ainakin jotain sinne päin. Oli kyllä tosi jees, vaikka en tiedä odotinko jotain aivan ylimaallista. Mutta huomasin myös että olen ihan hyvin siellä seurakunnassa missä olen tähän asti käynyt. Ihmiset alkavat vihdoin tuntea minut. Oli kiva kun kävin yksi päivä kaupassa niin törmäsin yhteen naiseen kirkolta. Siinä sitten juteltiin ja juteltiin. Tuli jotenkin niin paikallinen olo. Minulla on vihdoin pieni martiniquelainen elämäni, tunnen ihmisiä, törmään niihin, juttelen, hoidan pieniä asioitani. Tämä on loistavaa :) Satuin myös käymään kirjakaupassa, vihdoin. Tai no toisella kerralla sillä ensimmäisellä kerralla se meni juuri kiini puolelta päivin. Niin ei täällä yleisesti ole mitään siestaa tai mitään mutta ne vaan päättävät sulkea silloin. Muuten vain. Ja se on ihan ok täällä. No toisella kerralla viisaampana menin heti aamusta. Oi voi, kaikkia ihania kirjoja ! Täältä kulttuurista ja varsinkin keittokirjoja. Onneksi jouluna tulee lisä laukkuja jotka voivat viedä sitten kaikkea tällästä mennessään Suomeen ;)
Ja juuri kun lomaviikolla lapset olivat NIIIN kilttejä niin eihän se tietenkään jatku loputtomiin. Anais on nyt virallisesti aloittanut 3v. kriisinsä. Se on aika väsyttävää voin kertoa. En vaan vieläkään ymmärrä miten äiti on kestänyt minua saman ikäisenä. Ehkä ymmärrän sen joku päivä.
Viime keskiviikkona Anais oli kutsuttu yhden luokkalaisen halloween juhliin. No aamun kriisien jälkeen vihdoin päästiin paikalle vaikka lähtiessä oli sellanen taistelu etten muistanut ottaa kameraa mukaan. On niin omituista kuinka Anais nykyään on kuin jokin tarra joka tarrautuu minuun heti kun mennään kodin ulkopuolelle (jos siis vanhemmat eivät ole mukana). Tuollakaan en päässyt liikkumaan minnekään ilman ettei Anais roikkunut jalassa tai paidassa. Huvittavaa sillä muistan kuinka aluksi se oli koko ajan " Ei sinua, en halua sinua" ja nyt se on "Riiiiinaaaaa missä olet!!!" No kuten sanoin, asiat muuttuvat. Täällä varsinkin.
Lauantaina käytiin sitten vihdoin shoppailemassa häihin kenkiä ja kaikkea mitä vielä puuttuu. No en löytänyt kenkiä mutta sunnuntaina kaverin äiti sai valmiiksi pienennettyä mekkoni. Oih se on aivan loistava ! En malta odottaa joulukuuhun :)
Muuten täällä menee siis hyvin. Olen päässyt tekemättömyys kauden ylitse ja löytänyt taas tekemistä. Tai ehkä ennemminkin saamattomuus kauden ylitsi ja saan taas aikaan asioita. Johtuu ehkä myös kun alan tajuta kuinka aika vaan häviää jonnekin ! Mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen elooni täällä. Ei täällä mitään sen kummempia ole tapahtunut mutta kaikki on vaan hyvin :) Kerrankin osaan olla tyytyväinen. Johtuu ehkä myös jonkin sortin kasvusta. Melkein 10kk Karibialla saa todellakin ihmeitä aikaan ! Saa nähdä mitä vielä loput 4 ja puoli kk saavat aikaan...
Niin unohdin viimeksi kertoa kuinka hyvälle tuulelle voi tulla kun postimies tervehtii ja kysyy kuulumisia sanoen "Ma belle = kauniini, minun kaunis" ! Suomessakin ihmisten pitäis useammin kutsua toisiaan kauniiksi ja komeaksi ja ihanaksi ja kaikkea ! Kehua toisia. Seuraavan kerran kun nyt tapaatte jonkun, sanotte " Hei kaunis mitä kuuluu" ja voitte olla varma että hänen päivänsä on todellakin parempi !

Tässä nyt tämän hetkinen hiustyylini. Voin kertoa että se oli aluksi KUUMA ja PAINAVA mutta nyt on jo tottunut. Loppujen lopuksi ihan kiva vaikka väri ei olekaan ihan oikea mutta se on vähän sekoitus kaikkea.


Pakko laittaa taas yksi auringon lasku kun se on niin nätti täällä :)