Photos photos photos

Vaellus. Pohjosessa on vielä vihreämpää ja enemmän kasvillisuutta kun muualla saarella. Aijemmin oli satant joten maa oli mutainen ja hieman liukas. Päästiin kuitenkin ylös alas ja eteenpäin suht puhtaina ja liukastelematta. Ja vältyttiin myös härältä joka oli laittanut itsensä vaellus reitilli, oli kuitenkin sen verran rauhallisella päällä ettei päättänyt hyökätä kenenkään päälle, onneksi. Maisemat oli mahtavat ! Kuten lähes aina täällä, ihanan vihreetä. Ja näin myös noi kaksi hassua kasvia. Välillä vähän huilattiin ja lopuksi, en ymmärrä mistä niillä riitti energiaa, mutta pojat pelasivat futista. Mutta lopulta oltiin onnellisia :)









Pitkäperjantai. Laitettiin ruokaa rannalla, makoiltiin auringossa ja uitiin. Mitäpä muutakaan nyt pitkänä perjantaina tekis ?




Telttailu. Otettiin rennosti rannalla, syötiin kaikkea turhaa ja katseltiin yöllä tähtiä meren pauhatessa vieressä. Ehkä paras telttailu ikinä ! Ja aamulla jatkettiin rentoilua. Aurinko herätti meidät 6 kun oli jo yhtä lämmin kun keskipäivällä joten mentiin sitten uimaan 7 aamulla. Loppu päivä maattiin varjossa ja uitiin aina välillä. Rento pääsiäinen :)




Tässä vielä kuva siitä kamalasta hämähäkistä joka oli täällä kotona, onneksi ulkopuolella. Kuvasta ei ehkä näy kunnolla mutta se oli todellakin ISO, hyi !

Beaucoup et peut-etre un peu trop

Paljon ja ehkä vähän liikaa. Kauheasti nyt tapahtunut kaikkea etten ole vain yksinkertaisesti kerennyt kirjottaa. Nyt tulee sitten kerralla aimo annos kaikkea. Yritän tiivistää.

Paikallisiin nuoriin olen tutustunut taas paremmin. Viikko sitten lauantaina oltiin vaeltamassa pohjoisessa seurakunnan kanssa. Tämän viikonlopun vietin melkein pelkästään heidän kanssa. Perjantaina oltiin rannalla, lauantaina shoppailemassa ja sunnuntaista maanantaihin telttailemassa että yksin ei ole tarvinnut olla. On ollut kyllä ihan huippua ! Telttailu oli sinänsä uusi kokemus koska en ole aijemmin retkeillyt rannalla. Se oli kyllä kätevää, nukuttiin yö teltassa ja päivä vietettiin sitten rannalla. Rentoa. Paitsi että meduusa pisti uidessa. Ei onneksi mitään vakavaa. Luultavasti se oli pieni ja vain hipaisi koska jos se kunnolla pistää niin siitä jää kunnon jälki. Nyt van vähän poltti.

Muutenkin koko viikonloppu tuntui olevan täynnä eläimiä. Sunnuntaina ennenkö lähdin telttailemaan täällä kotona,onneksi ulkopuolella, oli aukinaisen kämmenen kokonen hämähäkki. Hyi ! Ei se onneksi kuoleman vaarallinen ole mutta tekee kipeää jos pistää. Ja pihalta löytyi muurahaispesä ja Paolo tietenkin meni leikkimään sinne. No taisi oppia että ne pistää. Saimme myös toukkien hyökkäyksen kun jonkun kaupan purkin tai muun mukana oli tullut toukkia niin ne olivat sitten lisääntyneet kivasti kaapissa. Että sellainen ötökkä viikonloppu.

Täällä on myös pääsiäinen vaikkei sitä oikein huomaa. No suklaamunia syödään samallalailla. Paikallinen pääsiäisruoka on rapu, joita paikalliset ovat "metsästäneet" kuukauden aikasemmin ja ruokkineet niitä takapihallaan. Ja nyt niistä sitten tehdään jonkin sortin pata. En ole aivan varma mitä kaikkea siihen tulee, koska tämä perhe ei tykkää siitä joten ei olla syöty täällä.

Liikaa on ehkä se että olen kipeä. Kyllä, +28 ja minä olen nuhassa. Silmätulehdus, kurkku kipeä, nuha, korvat tukossa, kuumetta sekä ääni painuksissa. Ja minä kun juuri olin ihmetellyt että miten täällä voi muka olla kipeä mutta nähtävästi ihan samallalailla kun Suomessakin. No onneksi on myös samallalailla keksitty lääkärit ja apteekki niin eiköhän se tästä. Nyt on siis koettu ensimmäinen karibian nuha ! Toisaalta olen ylpeä siitä, sillä Sabrina sanoi tänään aamulla että nyt olen kunnon martiniquelainen kun olen kipeä kun vähänkin on viileämpi :D

Niin ja olen myös löytänyt muita au paireja, vihdoin ! Tai noi vanhemmat. Ne oli yksissä juhlissa joissa tutustu yhteen perheeseen, joilla on ruotsalainen au pairi ja jotka tuntevat perheen joilla on venäläinen au pairi. Eli naapurimaat kokoontuu Karibialla ! Aika huvittava tilanne. Mutta tosi mukava vihdoin löytää muitakin. Oltiin sitten ruotsalaisen, Julian kanssa leffassa ja molempien, Julian ja Svetlanan kanssa rannalla. Julia valitettavasti lähtee jo kesäkuun alussa pois mutta Svetlana on ainakin syksyyn asti.

Ainiin, 2 viikkoa sitten sain pienen loman kun perhe lähte Guyanaan häihin. Oli kyllä ihanan rauhallista. Vaikken siitäkään huolimatta saanut nukuttua normaalia 7 pitempään. Mutta ainakin oli hieman rauhaa. Vaikka toisaalta tuli jo vähän ikävä lapsia. Yksin olo on kivaa tietyn ajan. Lopulta kaipaa sitten jotain menoa. No menoa on sitten ollutkin kun näiden ranskalainen tuttava perhe oli täällä viime torstaista lauantaihin. Heillä on 10 ja 6 vuotiaat pojat. Se isompi oli kyllä hellyyttävä. Vähän vaihtelua kun pystyi käymään kokonaisen keskustelun ilman sanoja "pissa" ja "kakka", mikä on Paolon kanssa lähes mahdotonta. Antoi siis toivoa että kyllä ne lapset siitä kasvaa ja aikuistuu. Ajallaan.

Nyt on siis lasten normaali 2 viikon pääsiäisloma mikä siis tarkottaa ei lomaa minulle 2 viikkoon. No Anais on kylläkin hoidossa mutta Paolo on kotona. Tai no osan ajasta päivisin sen opettaja pitää aktiviteettä kotonaan mutten siltikään kerkeä aamuisin jumppaan. Eli odotan innolla ensi torstaita kun alkaa taas "normaali" arki. Täällä se ei kyllä aina ole niin normaalia mutta kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnellinen vaikkakin väsynyt ja kipeä olo. Kyllä tämä Karibian elämä alkaa tänne jo muodostua. Nyt lähden popsimaan lääkärin määräämiä lääkkeitä ja juuri uunista tullutta parsakaali gratiinia ja toivon että olo tästä vähän helpottuu pian :)

PS. Kuvia on taas tulossa ja yritän lisätä niitä pian. Nyt olen liiän väsynyt odottaakseni että ne saa ladattua joten ensi kertaan !

Pas bien.

Kaikki tietenkin siellä nyt kärsimättömästi odottavat että miten meni eilen mun loppu päivä, oliko se täydellinen loppuun asti ? No voin nyt vihdoin paljastaa että ei. Ehkä olin käyttänyt jo kaiken täydellisyyden siltä päivältä eikä sitä nyt loputtomiin tietenkään voi riittää. Joten sain sitten mikreenin illasta. Lapset tosin olivat ihan uskomattoman kiltisti, mitä vieläkin ihmettelen. No selvisin lopulta siitä tuskaisesta illasta. Tänään aijon sitten ottaa rennommin. Täytyy yrittää säästää sitä täydellisyyttä iltaan asti ettei lopu kesken. En edes mennyt jumppaan, se kyllä harmittaa mutta parempi nyt vaan olla. Keksin jo tekemistäkin. Otin aamun rennosi ja jopa vähän hemmottelin itseäni: annoin luvan syödä yli rasvaisen kroisantin yli paljon nutellan kanssa. Nammm :P Nyt aijon vaan kuunnella hyvää musaa, lukea ja rentoutua. Aaaah. No saatan mennä rannalle koska on taas ihana ilma :) Älkää nyt huoliko, en aijo kirjoittaa tänne joka päivästä ja kertoa kaikkea mitä olen päivällä syönnyt, halusin vaan täydentää eilisen täydellisen päivän epätäydellisen illan tänne. Toivottavasti siellä riittää täydellisyyttä joka päiväksi :)

Täydellinen päivä !

Aaaah todellakin täydellistä ! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, olin rannalla varmistamassa, ettei rusketus häviä, luin ihanaa kirjaa (eat,pray,love, se on todellakin täydellinen !), olin aamulla jumpassa, kuuntelin matkalla rannalle volbeattia ja kaiken ehkä kruunasi että söin ruuaksi vihannes banaaneja ! <3 (se on todellakin nousemassa lemppari ruuakseni) Voiko enää parempaa olla ? Niin ja olen Karibialla :D

Olen myös todella hyvällä tuulella. Voi osittain johtua siitä että eilen oli sunnuntai ja kirkkopäivä. En ensin meinannut mennä, olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa jäädä nukkumaan mutta ryhdistäydyin sitten, siinä toivossa että uskaltaisin mennä juttelemaan jollekin nuorella. Vielä parempaa ! Olen ottanut vakio paikakseni takarivin vasemmalta puolelta tolpan vierestä, vakio mummon vieressä, ja menin taas sinne vakio paikalleni. Siellä sitten jo odotteli eräs nainen joka toivotti minut tervetulleeksi kirkkoon ja seurakuntaan. Hän oli jo aijempina kertoina nähnyt mut mutta ei ollut vielä kerennyt tulla juttelemaan. Hän oli (ilmeisesti) yhden puhujan (en tiedä kutsutaanko niitä papeiksi, veljistä ne ennemmin puhuu) vaimo. Messun jälkeen hän tulee vielä juttelemaan ja kyselee kaikkea mistä tulen ja mitä teen täällä yms. Ja sitten hän esittelee mut miehelleen (ilmeisesti) joka vastaa nuortentoiminnasta ja kutsuu ensi lauantaina iltapäivästä mukaan nuortentoimintaan. Eikä siinä vieläkään kaikki, hän antaa numeronsa ja sanoi että mun pitää tulla joku kerta käymään niillä ! Vauvauvau. Ihan omituista. Ensin tunnen itseni ihan muukalaiseksi täällä ja sitten kirkossa yhtäkkiä kaikki tulee tervehtimään nykyään ja antaa niitä ranskalaisia poskisuudelmia (kaksi, belgiassa on vain yksi) ja toivottaa tervetulleeksi ja vaikka mitä. Nyt tunnen kuuluvani johonkin. Alan pikku hiljaa olemaan osa tätä. Loppu päivän sitten leijuinkin pilvissä laulaen yhtä biisiä messusta, mikä on ehdottamasti lempparini ! Niin ja kaiken kruunasi se, että kirkossa oli myös ehtoollinen. En tiedä oliko se poikkeus vai viettävätkö he joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai ehtoollista mutta olen kuitenkin iloinen että oli. Hassua oli että kaikki istuivat paikoillaan ja kaksi vanhempaa miesti jakoi ensin korissa leipäpalan jokaiselle ja sitten kierrätettiin yhteismalja. Ei huono tapa, hieman vain outo. Ja luulen, että jatkan leijumista vielä tälläkin viikolla, niin ihana sunnuntai se oli :)

Nyt todellakin nautin tästä hyvästä olosta sillä viime viikolla ei todellakaan ollut hyvä olla. Kauhea ahdistus. Kaikesta. Elämästä, opiskelusta ja kaikesta turhasta tietenkin. Kunnes sain loistavan päähänpiston: opiskelen sairaanhoitajaksi ja lähden afrikkaan ! Tästä ideasta piristyin huomattavasti ja unohdin kaikki muut murheet. Tämä taas todisti sen, että jos on liikaa aikaa niin tulee mietittyä kaikkea turhaa ja murehdittua ihan suotta. Ja täällä siihen on todellakin suuri vaara. Mutta nyt kun sain idean tuosta sairaanhoitajasta niin unohdan murehtimisen. Ainakin siksi aikaa kunnes keksin, ettei se sittenkään ole hyvä ammatti ja murehdin taas. Kunnes ehkä keksin taas uuden. Tämän vuoden aikana mieleni muuttuu luultavasti vielä miljoona kertaa, joten älkää vielä ikoitko (tai suretko) että tulen hoitaja Laineeksi ja häippäsen afrikkaan (vaikka sinne saatan lähteä joka tapauksessa, ja kaikkialle muuallekin, tietenkin). Toivottavasti kuitenkin saan tämän vuoden aikana selvyyden loppujen lopuksi siitä mitä haluan tehdä, ettei sitten myöhemmin tarvi opiskella montaa ammattia aina mielialan mukaan ja päätyä vihdoin töihin 50 vuotiaana.

Viime viikolla kun olin allapäin ja mietin kaikkea turhaa, tuli ajateltua, että elämähän on loppujen lopuksi valintoja. Jälkeen päin sitä voi miettiä oliko kaikki valinnat välttämättä hyviä mutta niitä on hankala enää muuttaa. Siksi usein miettii tarkasti ennen kuin tekee valinnan. Tai ei aina koska aina ei voi tietää sen seuraamuksia paljon eteenpäin. Mutta valintoja on tehtävä. Ja niiden kanssa pitäisi tulla sitten toimeen. Välillä olen miettinyt että mitä taas mietin kun tein valinnan lähteä tänne ( niin mietinkö mitään...?) mutta en kadu, en todellakaan ! Nyt vaan pitää saada rakennettua elämäni täällä jonkinlaiseksi, vaikkei tämä pysyvä vaihe elämässäni olekaan ja ehkä juuri siksi koska tämä ei kestä kauan, haluan saada siitä mieluisen. Ja nyt alkaa näyttämään lupaavalta. Etukäteen ehkä ajattelin jotain tiettyjä asioita minkä laista täällä tulee olemaan mutta loppujen lopuksi se on minun valintani, aika pitkälle kuitenkin, minkälaisen vuoden haluan. Ja alan tajuta tämän vasta nyt, reilun 2 kuukauden oloni jälkeen täällä :D No parempi silloin kuin ei milloinkaan. Ja tänään nähtävästi päätin viettää täydellisen päivän :)

Olen myös miettinyt, aikaa kun on, että miten tulen muuttumaan tämän vuoden aikana. Mutta toisaalta kyllähän ihmiset muuttuvat myös suomessa, siellä sitä ei vaan ehkä huomaa niin tai ei kiinnitä huomiota. Mutta kun ei näe henkilöä vähään aikaan, sanoo yleensä että tämä on muuttunut mutta ehkä se johtuu siitä, että ei näe sitä muutimis prosessia vaan vain lopputuloksen. Ja joka tapauksessa pitää muuttua, en haluaisi olla samanlainen 15- vuotias vieläkin ! (Ja luulen että äitini haluaisi tätä vielä vähemmän :D) mutta kun ihmiset muuttuvat niin sitten sanotaan, että "onpas hän muuttunut". Että muuttuminenkaan ei ole muka hyvästä. Ja jos ei muutu niin sitten sanotaan, että "se ei sitten ikinä muutu". Miten sitten tässä olisi ? Siispä nimittäisin sitä ehkä kasvamiseksi. Täällä ehkä kasvan erilailla kuin jos olisin tämän vuoden Suomessa aivan kuin kasvoin erilailla Belgiassa kuin jos olisin ollut Suomessa. Mutta ehkä juuri ne valinnat tekevät meistä me. Minut. Huh mitä filosofiaa. Tai jotain. Tämä taas todiste siitä kun aikaa on niin tulee ajateltua liikaa.

Yksi ajatus vielä, olen vihdoinkin tajunnut olevani nainen ! Siis en koskaan luullut olevani mies, ei. Tajusin vaan yksi päivä, etten ole enää teini vaan aikuinen. En kuitenkaan ajattele että "vitsi joo,olenpas nyt vanha" vaan yksinkertaisesti että olen nainen,nuori kylläkin mutta nainen kuitenkin. Se oli hassu tunne kun tajusin sen. Oikeasti tajusin. Voi kuinka elämä on ihmeellistä :)

Lupailin joskus aijemmin, että menisin joka viikko johonkin uuteen paikkaan. No se ei kait kauhean hyvin ole onnistunu, tai no kun ideana oli mennä yksin johonkin uuteen paikkaan. Mutta lasten ja Sabrinan ja Francoisaan kanssa ollaan käyty melkein joka viikko jossain uudessa paikassa. Tai no paikssa nimeltään ranta. Eilen käytiin taas uudella rannalla, niitä kun täällä riittää, mutta se oli vähän rupu. Ihan nätit maisemat mutta itse ranta oli aika hmmm ei mikää parasta ranta. Mutta tulipahan nähtyä. Tällä viikolla kyllä ajattelin lähteä jonnekin, aikan shoppaamaan sillä täytyy pikku hiljaa edetä tässä mekon metsästyksessä. Mutta saa nähä minne tieni tai siis autoni tai joku vie minut tällä viikolla. Sitä innolla odottelen :) Ja odottelen myös kohtalaisen innolla iltaa, saa nähdä voiko tuo otsikko kattaa myös sen. Toisaalta olen ihan hyvillä mielin, sillä lapset ovat olleet yllättävän kilttejä nyt ja varsinkin kun olen niiden kanssa kahden, että on hyvät mahdollisuudet että koko päivä iltaa myöten on ihan täydellinen. Oih ! Se olisi todellakin, täydellistä :) Ja ihanaa <3