Se on loppu ny. Melkein. 3 Päivää. Vikan englannin tunnin päätteeksi lapsetkin sanoivat "hyvästi Riina". Se kyllä kuulosti kauhean tramaattiselta. Eihän tämä nyt niin tramaattista ole. Paluu Suomeen on iloinen asia. Lähtö täältä on kylläkin surullista. Mutta näin se vaan menee.
Päätin nyt vielä kirjoitaa viimeisen tekstin, pika tiivistelmä viime viikoista. Auto sanoi kanssa "se on loppu ny" ja irtisanoi sopimuksen. Onneksi en ole kuitenkaan ihan jalan. Meillä oli loistavat suunnitelmat kavereiden kanssa vikoille viikoille. Lopulta ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Mutta suunnittelu on yliarvostettua. Spontaanius on jees ja in. Ollaan siis kierrelty saarta ympäri ämpäri ristiin rastiin. Ja huomenna kaikki huipentuu (toivottavasti) "Martiniquen ympäri ajoon". Ei mikään kilpailu mutta ajetaan saaren ympäri paivässä ja koluan viimeiset nähtävyydet läpi.
Tänään oltiin merellä kiertelemässä pieniä saarekkeita ja hankkimassa viimeiset rusketukset. Vikat kaksi viikkoa on melkein satanut joten ei ole juuri rusketusta tullut, niin kuin olin suunnitellut. Mutta enköhän vuoden jälkeen täällä auringossa eroa teistä valkonahoista tarpeeksi. Ei vaineskaan, olette hyvän värisiä.
Tänään myös vikaa kertaa kirkossa. Kaverit sanoivatkin että kirkon jälkeen melkein tuntiin minua ei näkynyt kun melkein jokainen tuli toivottamaan hyvää matkaa ja kaikkea. Ja kummasti vaikuttaa että keskiviikkona lentokentällä on puoli kirkkoa saattamassa kun jokainen kysyy monelta lento lähtee. No saa nähä lopulta ketkä ilmestyvät. Ja matkalaukku on taas alkanut hyvää vauhtia täyttyä vaikka lähetin jo hyvän osan edeltäkäsin. No ehkä harrastan kerrospukeutumista kun muutenkin siellä on liian kylmä kun tulen.
Kaiken kaikkiaan on outoa lähteä. En edes tajua sitä vielä. Tämä vuosi on ollut niin jotakin. Odottamatonta. En olisi ikinä pystynyt edes kuvittelemaan. Mutta en huolehdi huomispäivästä koska tiedän ettei sitä tarvitse kohdata yksin. Siksi olenkin iloinen palaamaan vaikka surullinen lähtemään täältä. Jeesus on aina minun kanssani minne menenkin sillä hän varjelee lähtöni ja tuloni, on minun ja meidän kaikkien kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Ja vielä siitä eteenpäinkin.
Joten yritän olla itkemättä liikaa että voin jatkaa itkemistä sitten kun saavun taas Suomeen. Odotan myös nähdä miten lapset reagoi kun lähden. No ehkä ne eivät tajua heti, vasta jälkeen päin. Mutta ennen kaikkea tätä on ollut mahtava 16 kuukautta ja odotan innolla tulevaa. Ja saatan ehkä sittenkin vielä päivittää viimeisiä kuvia. Muutoin niitä voi tulla katsomaan sitten ihan henkilökohtaisesti itse kukin :)
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Lopun alku
Ei maailman lopun, se alkoi jo 2000 vuotta sitten, vain (Karibia) elämäni loppu. Nyt se on varmaa ja lopullista: palaan Suomeen 31.5. Enkä oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Joka kerta kun avaan kalenterin tekisi mieli itkeä koska päivät vaan vähenevät, hetki hetkeltä. Mutta älkää nyt ymmärtäkö väärin, en sinänsä ole surullinen palaamaan Suomeen, ainoastaan lähtemään täältä. Mutta ehkä se tästä kun nyt saan sen taottua päähäni että toukokuusa palaat Suomeen, niin kyllä se siitä.
Ennen täydellistä nauttimista "lopun ajoista" (kuulostaapa dramaattiselta), lapsilla oli, taas, loma. 2 viikon pääsiäisloma. Mikä meni yllättävän hyvin ja nopeasti, ainoastaan viimeiset 3 päivää tuntuivat kestävän viikkoja. Mutta kerettiin tekemään paljon kaikkea siinä ajassa ja tuli taas sellainen "kotiäiti" olo kun suunnittelin naapurin äidin kanssa mitäs lasten kanssa tehdään. Suunnittelua ja organisointia, sitä se (koti)-äidin elämä näyttää olevan. Ja yksi päivä tuli väkisinkin hieman Desperate Housewives/Täydellinen nainen (tai epätoivoinen kotirouva) olo kun mentiin naapurin äidin luo ja yksi toinenkin äiti tuli ja leivoin sitten kakun sinne. Lapset leikkii keskenään ja "äidit" puhuu henkeviä. Olisikin elämä aina niin ruusuista ja lapset kilttejä, mutta ihan mukavaa vaihtelua.
Sain pääsiäisenä myös pienen loman kun olin pidennetyn pääsiäis viikon lopun kavereiden kanssa. Käytiin pohjoisessa, oltiin rannalla ja oltiin vaan. Siitä se käytännössä lähti käyntiin tämä "lopun alku". Kun tajusin että toukokuun loppu onkin ihan kohta ja että lähtö on lopullista, mistä tietenkin sain ensin kriisin aikaan, josta kuitenkin selvisin ja päädyimme suunnittelemaan että mitäs tällä loppu ajalla tehdään. Kerrankin kun pääsin elementtiini eli suunnitelemaan meinasi taas lähteä vähän mopo käsistä ja tulla 24/7 tekemistä ja pää kolmantena jalkana juoksemista saarta ympäri. Kunnes tajusin että mielummi halun ottaa ajasta kaiken irti mutta järjellisellä tavalla ja ennemmin vaan viettää aikaa kavereiden kanssa vaikkei tehtäisiinkään mitään ihmeellistä. Voi olla etten ehkä enää tulekaan tänne ja harmi etten ole "kaikkea nähnyt" tai voi olla että palaan vielä joskus ja voin sitten vielä nähdä ja tehdä ja kokea mitä en nyt kerennyt. Mutta joka tapauksessa ihminen ei ole koskaan tyytyväinen mitä saa ja haluaa aina enemmän eikä koskaan voi tehdä ja nähdä ja kokea kaikkea. Sain 16kuukautta täällä, olen iloinen, kiitän ja ylistän siitä ja päädyn tyytymään että olen nauttinut sen minkä voin ja mitä halusin. Ja jos en jostain syystä ole tyytyväinen niin voin palatessani edes todeta että ainakin olen ruskea !
Viime sunnuntaina oli huvittavaa kirkossa. Siellä oli se sama pastori joka oli viime kerralla puhunut vain kreolia josta en siis ymmärtänyt juuri mitään. Hihittelin itsekseni penkissä että voivoi mitäs tällä kertaa tulee. Enkä jäänyt taaskaan huomiotta ! Hän suurin piirtein alotti kysymällä mun nimeä ja sanomalla "Sinä et viimeksi tainut ymmärtää ? No tällä kertaa yritän puhua ranskaa ja jos lipsuu kreolin puolelle niin muistuta minua sitten?" Ja Riina taas loistaa punaisena siellä kun paloauto. No ainakaan ei taaskaan jäänyt epäselväksi kenellekään että olin paikalla. Ja etten ymmärrä kreolia. Ehkä tämä kaikki johtuu jostain salaisesta huomion puutteesta jotat en Suomessa ole saanut niin nyt täytän kaikki varastot että sitten palatessani voin taas olla huomaamaton. Täällä se on mahdotonta vaikka niin useasti sitä toivoisinkin. Mutta lopulta siihenkin vaan tottuu.
Ja ettei Suomeen paluu olisi niin shokki ja Suomen pää kolmantena jalkana elämän tyyliini sopeutuminen olisi niin vaikeaa niin päätin sitten hommata vapaiksi aamupäiviksini lisää lasten hoitoa. No oikeastaan en itse sitä pyytänyt mutta autan yhtä tuttavaa hoitamalla hänen puolivuotiasta poikaansa aamuisin muutaman tunnin. Mikä ei kyllä haittaa ollenkaan. Ainakin on tekemistä. Ja hän on helppo lapsi joten mikäs siinä. Vaikka tämä ei tee hyvää sille että nyt haluan vielä enemmän samanlaisen suloisen nappisilmä kiharapää lapsen ! Mutta ehkä lähden sitten Afrikkaan ja adoptoin sieltä tusinan sellaisia.
Siinä kait pähkinänkuoressa viime viikot. Sopeutumista ajatukseen ja todellisuuteen että kone Suomeen lähtee toukokuun lopulla ja halusin tai en olen siellä. No ehkä päädyn lopulta haluamaan. Mutta ei se oikeasti niin kamalaa ole. Kun aluksi mietin että mitäs sitten teen ne 2 kuukautta enne koulun alkua (jos pääsen johonkin), kun en ole kerennyt vielä suunnittelemaan mitään. Mutta tuskinpa kerkeän olemaan paljoa paikallani kun on yhdet häät Belgiassa ja toiset Suomessa ja sitten menen sinne ja tänne ja tonne ja oho niin taas meni kesä. Joten nou worries Suomeen paluu voi sittenkin olla ihan jees kun kerrankin on aikaa tehdä mitä haluaa. Joten 5 ja puoli viikkoa jäljellä ja melkein puolitoista vuotta sitten alkanut sopeutumis operaatio tänne alkaa uudelleen Suomessa...
Näitä maisema kuvia on tullut jo laitettua mutta minusta ne ovat aina yhtä nättejä vaikkakin ehkä aina aika samanlaisia mutta joka tapauksessa, tässä muutamia kuvia pääsiäislomalta.
Viime lauantaina oltiin kirkon nuorten kanssa etelässä yhdellä saarekkeella (sellainen pieni saari). Loistava päivä, loistava ilma ja loistavat maisemat, ah <3
Ennen täydellistä nauttimista "lopun ajoista" (kuulostaapa dramaattiselta), lapsilla oli, taas, loma. 2 viikon pääsiäisloma. Mikä meni yllättävän hyvin ja nopeasti, ainoastaan viimeiset 3 päivää tuntuivat kestävän viikkoja. Mutta kerettiin tekemään paljon kaikkea siinä ajassa ja tuli taas sellainen "kotiäiti" olo kun suunnittelin naapurin äidin kanssa mitäs lasten kanssa tehdään. Suunnittelua ja organisointia, sitä se (koti)-äidin elämä näyttää olevan. Ja yksi päivä tuli väkisinkin hieman Desperate Housewives/Täydellinen nainen (tai epätoivoinen kotirouva) olo kun mentiin naapurin äidin luo ja yksi toinenkin äiti tuli ja leivoin sitten kakun sinne. Lapset leikkii keskenään ja "äidit" puhuu henkeviä. Olisikin elämä aina niin ruusuista ja lapset kilttejä, mutta ihan mukavaa vaihtelua.
Sain pääsiäisenä myös pienen loman kun olin pidennetyn pääsiäis viikon lopun kavereiden kanssa. Käytiin pohjoisessa, oltiin rannalla ja oltiin vaan. Siitä se käytännössä lähti käyntiin tämä "lopun alku". Kun tajusin että toukokuun loppu onkin ihan kohta ja että lähtö on lopullista, mistä tietenkin sain ensin kriisin aikaan, josta kuitenkin selvisin ja päädyimme suunnittelemaan että mitäs tällä loppu ajalla tehdään. Kerrankin kun pääsin elementtiini eli suunnitelemaan meinasi taas lähteä vähän mopo käsistä ja tulla 24/7 tekemistä ja pää kolmantena jalkana juoksemista saarta ympäri. Kunnes tajusin että mielummi halun ottaa ajasta kaiken irti mutta järjellisellä tavalla ja ennemmin vaan viettää aikaa kavereiden kanssa vaikkei tehtäisiinkään mitään ihmeellistä. Voi olla etten ehkä enää tulekaan tänne ja harmi etten ole "kaikkea nähnyt" tai voi olla että palaan vielä joskus ja voin sitten vielä nähdä ja tehdä ja kokea mitä en nyt kerennyt. Mutta joka tapauksessa ihminen ei ole koskaan tyytyväinen mitä saa ja haluaa aina enemmän eikä koskaan voi tehdä ja nähdä ja kokea kaikkea. Sain 16kuukautta täällä, olen iloinen, kiitän ja ylistän siitä ja päädyn tyytymään että olen nauttinut sen minkä voin ja mitä halusin. Ja jos en jostain syystä ole tyytyväinen niin voin palatessani edes todeta että ainakin olen ruskea !
Viime sunnuntaina oli huvittavaa kirkossa. Siellä oli se sama pastori joka oli viime kerralla puhunut vain kreolia josta en siis ymmärtänyt juuri mitään. Hihittelin itsekseni penkissä että voivoi mitäs tällä kertaa tulee. Enkä jäänyt taaskaan huomiotta ! Hän suurin piirtein alotti kysymällä mun nimeä ja sanomalla "Sinä et viimeksi tainut ymmärtää ? No tällä kertaa yritän puhua ranskaa ja jos lipsuu kreolin puolelle niin muistuta minua sitten?" Ja Riina taas loistaa punaisena siellä kun paloauto. No ainakaan ei taaskaan jäänyt epäselväksi kenellekään että olin paikalla. Ja etten ymmärrä kreolia. Ehkä tämä kaikki johtuu jostain salaisesta huomion puutteesta jotat en Suomessa ole saanut niin nyt täytän kaikki varastot että sitten palatessani voin taas olla huomaamaton. Täällä se on mahdotonta vaikka niin useasti sitä toivoisinkin. Mutta lopulta siihenkin vaan tottuu.
Ja ettei Suomeen paluu olisi niin shokki ja Suomen pää kolmantena jalkana elämän tyyliini sopeutuminen olisi niin vaikeaa niin päätin sitten hommata vapaiksi aamupäiviksini lisää lasten hoitoa. No oikeastaan en itse sitä pyytänyt mutta autan yhtä tuttavaa hoitamalla hänen puolivuotiasta poikaansa aamuisin muutaman tunnin. Mikä ei kyllä haittaa ollenkaan. Ainakin on tekemistä. Ja hän on helppo lapsi joten mikäs siinä. Vaikka tämä ei tee hyvää sille että nyt haluan vielä enemmän samanlaisen suloisen nappisilmä kiharapää lapsen ! Mutta ehkä lähden sitten Afrikkaan ja adoptoin sieltä tusinan sellaisia.
Siinä kait pähkinänkuoressa viime viikot. Sopeutumista ajatukseen ja todellisuuteen että kone Suomeen lähtee toukokuun lopulla ja halusin tai en olen siellä. No ehkä päädyn lopulta haluamaan. Mutta ei se oikeasti niin kamalaa ole. Kun aluksi mietin että mitäs sitten teen ne 2 kuukautta enne koulun alkua (jos pääsen johonkin), kun en ole kerennyt vielä suunnittelemaan mitään. Mutta tuskinpa kerkeän olemaan paljoa paikallani kun on yhdet häät Belgiassa ja toiset Suomessa ja sitten menen sinne ja tänne ja tonne ja oho niin taas meni kesä. Joten nou worries Suomeen paluu voi sittenkin olla ihan jees kun kerrankin on aikaa tehdä mitä haluaa. Joten 5 ja puoli viikkoa jäljellä ja melkein puolitoista vuotta sitten alkanut sopeutumis operaatio tänne alkaa uudelleen Suomessa...
Näitä maisema kuvia on tullut jo laitettua mutta minusta ne ovat aina yhtä nättejä vaikkakin ehkä aina aika samanlaisia mutta joka tapauksessa, tässä muutamia kuvia pääsiäislomalta.
Viime lauantaina oltiin kirkon nuorten kanssa etelässä yhdellä saarekkeella (sellainen pieni saari). Loistava päivä, loistava ilma ja loistavat maisemat, ah <3
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Pysy perässä !
Viikko mennyt vaikka tuntuu jotenkin paljon pidemmältä ajalta, on taas ollut ja tapahtunut. Ja on myös ilo uutisia: lakko on loppunut !!! Toistaiseksi mutta kuitenkin. Sain bensaa jo viime keskiviikkona, melkein 2 viikon säästelyn jälkeen. No ei tämä nyt sitten kuitenkaan mitään juhlaa ole, lapsilla alkaa huomenna 2 viikon loma että se siitä liikkumisesta. Tai no muuttuu tämä koti-koulu-koti väli sitten koti-puisto-koti väliksi. No ihan kiva olla lasten kanssa ei siinä, ainakin ei tarvitse miettiä miten päivät täällä kuluttaa. Ja koska nyt on ollut tosi nättiä niin voidaan vaikka käydä rannalla tai uimassa uima-altaassa kun se on nyt vihdoin korjattu, kuukausi siinä meni.
No kyllä nyt sitten sen verran liikuin että lauantaina olin Natalyn, saksalaisen au pairin synttäreillä pääkaupungissa. No tuli siinä nähtyä vähän paikallista "yö elämää" mutta tuli vaan heti sellanen olo että onneksi en asu täällä. Tämä on hyvin täällä "kaukana kaikesta" (niin kaukana kuin täällä saarella nyt voi olla" ja ennen kaikkea rauhassa.
Lastensuusta on taas tullut hassuja asioita. Kysyin lapsilta pääsiäisen tarkoitusta. Anais puhui pääsiäis pupuista ja suklaamunista yms. Paolota meni sitten vähän sekaisin kaikki ja vastasi: "Eikös Jeesus luonut pääsiäisenä pääsiäispupun ?" Niinno, ei ihan.
Viikkoihin kuuluu myös enkun tuntien valmistelua ja pitämistä. Vaikka olenkin ollut vähän kriittinen tuntien suhteen niin kaippa lapset tykkäävät. Yksi äiti tuli jopa pyytämään yhden laulun sanoja kun lapset laulavat sitä kuulemma koko ajan kotona ! Loistavaa, ehkä niille sittenkin jää jotain mieleen. No vikasta tunnista ei ehkä muuta kuin "jos ette ole kilttejä pääsiäispupu ei anna tunnin loputtua pääsiäsmunia" ja kaikki olivat kuin enkeleita ! Kiristys, uhkaus ja lahjona ovat ehkä parhaita keinoja lapsien kuriin saamiseksi... Mutta on suloista kuinka noin pieniin vielä tepsii tuollaiset keinot. Oli myös huvittavaa katsoa, varsinkin pienimpiä 3 vuotiaita, kun otin pienen pääsiäispupu pehmolelun ja kerroin että sillä on pääsiäismunia kaikille kilteille lapsille. Kaikki katsoiviat suu auki ihmeissään. Harmi ettei pääsiäinen voi olla joka kerta :)
Innostuin myös perjantaina ruskettumaan kun pitkästä aikaa oli tosi tosi nättiä ja kuumaa ennen kaikkea. Mutta siis oikeasti kuuma,huhhuh, ihan saunalta vaikutti kun tuntuu että vaan sulan täällä. No koska viime kunnon ruskettumisesta oli aikaa niin päätin sitten haluta kunnon rajat. Ja mitäs turhaan mitään suojaavaa aurinkorasvaa laittaa kun voi laittaa suoraan ruskettavaa öljyä että ruskettuu nopeammin. No en edes kauaa kerennyt olla mutta keskipäivän aurinko teki tehtävänsä: illalla muistutin enemmän tomaattia. Tai sellaista ruskean punaista tomaattia. No kyllä se siitä sitten nopeasti tasoittui mutta kyllä taas tuli opittua (ihan kuin vuoden täällä olon jälkeen en muka sitä tietäisi jo) että : älä mene keskipäivän aurinkoon. Ainakaan ilman edes vähäisintä suojausta.
Sunnuntaina olin kutsuttu syömään yhden perheen luo kirkosta. Siis niiiiin mukavia ihmisiä ! Ja minulla ihan huono omatunto kun he olivat nähneet niin paljon vaivaa ja kaikkea, ja vain minua varten. No hyvin opetettuna sitten tietenkin autoin ja tehtiin perheen äidin kanssa yhdessä accras eli sellaisia alkupaloiksi tarkoitettuja öljyssä paistettuja taikina palloja joissa on sisällä joko kalaa tai jotain. Nam nam ne on hyviä ! Ja sitten kaiken ruuan jälkeen tehtiin vielä yhdessä jäätelöä goyave:n makuista (lemppariani! :P)
Aika rientää, edelleen. Kavereitten kanssa yritettään kovasti taistella vastaan ja samalla suunnitella kaikkea mitä vielä "pitää" tehdä. Mutta se ei ole aina helppoa kun kaikki tuntuu olevan vähän auki ja kukaan tiedä varmaksi mitään ja kaikki muuttuu enkä pysy enää perässä. No yksi asia on varma: tulen kesäkuun alussa pääsykokeisiin. Muusta en enää tiedäkään...
Niin ja etten ihan turhaan olisi kutsuttu tuuliviiriksi niin pitihän sitten vielä muutta mieltä viime hetkellä. Hain sittenkin Tampereelle kouluun...Ja tämä mielen muutos ei tietenkään tullut yllätyksenä kenellekään, niimpä niin.
"Accras" paistoa, siinä valmiitä ja raakoja. Ja tämä ei ole laihduttajan ruokaa !
Jäätelö: koneeseen laitettiin mehua ja sokeroitua maitoa, ympärille jäitä ja suolaa päällei ettei sula niin nopeasti. Sitten kaurapuuro (tai täällä kait banaani) moottori pyörimään (kun oikea sähköinen moottiri ei jaksa pyörittää tarpeeksi) ja niin siitä vaan tulee jäätelöä, namnam :P
No kyllä nyt sitten sen verran liikuin että lauantaina olin Natalyn, saksalaisen au pairin synttäreillä pääkaupungissa. No tuli siinä nähtyä vähän paikallista "yö elämää" mutta tuli vaan heti sellanen olo että onneksi en asu täällä. Tämä on hyvin täällä "kaukana kaikesta" (niin kaukana kuin täällä saarella nyt voi olla" ja ennen kaikkea rauhassa.
Lastensuusta on taas tullut hassuja asioita. Kysyin lapsilta pääsiäisen tarkoitusta. Anais puhui pääsiäis pupuista ja suklaamunista yms. Paolota meni sitten vähän sekaisin kaikki ja vastasi: "Eikös Jeesus luonut pääsiäisenä pääsiäispupun ?" Niinno, ei ihan.
Viikkoihin kuuluu myös enkun tuntien valmistelua ja pitämistä. Vaikka olenkin ollut vähän kriittinen tuntien suhteen niin kaippa lapset tykkäävät. Yksi äiti tuli jopa pyytämään yhden laulun sanoja kun lapset laulavat sitä kuulemma koko ajan kotona ! Loistavaa, ehkä niille sittenkin jää jotain mieleen. No vikasta tunnista ei ehkä muuta kuin "jos ette ole kilttejä pääsiäispupu ei anna tunnin loputtua pääsiäsmunia" ja kaikki olivat kuin enkeleita ! Kiristys, uhkaus ja lahjona ovat ehkä parhaita keinoja lapsien kuriin saamiseksi... Mutta on suloista kuinka noin pieniin vielä tepsii tuollaiset keinot. Oli myös huvittavaa katsoa, varsinkin pienimpiä 3 vuotiaita, kun otin pienen pääsiäispupu pehmolelun ja kerroin että sillä on pääsiäismunia kaikille kilteille lapsille. Kaikki katsoiviat suu auki ihmeissään. Harmi ettei pääsiäinen voi olla joka kerta :)
Innostuin myös perjantaina ruskettumaan kun pitkästä aikaa oli tosi tosi nättiä ja kuumaa ennen kaikkea. Mutta siis oikeasti kuuma,huhhuh, ihan saunalta vaikutti kun tuntuu että vaan sulan täällä. No koska viime kunnon ruskettumisesta oli aikaa niin päätin sitten haluta kunnon rajat. Ja mitäs turhaan mitään suojaavaa aurinkorasvaa laittaa kun voi laittaa suoraan ruskettavaa öljyä että ruskettuu nopeammin. No en edes kauaa kerennyt olla mutta keskipäivän aurinko teki tehtävänsä: illalla muistutin enemmän tomaattia. Tai sellaista ruskean punaista tomaattia. No kyllä se siitä sitten nopeasti tasoittui mutta kyllä taas tuli opittua (ihan kuin vuoden täällä olon jälkeen en muka sitä tietäisi jo) että : älä mene keskipäivän aurinkoon. Ainakaan ilman edes vähäisintä suojausta.
Sunnuntaina olin kutsuttu syömään yhden perheen luo kirkosta. Siis niiiiin mukavia ihmisiä ! Ja minulla ihan huono omatunto kun he olivat nähneet niin paljon vaivaa ja kaikkea, ja vain minua varten. No hyvin opetettuna sitten tietenkin autoin ja tehtiin perheen äidin kanssa yhdessä accras eli sellaisia alkupaloiksi tarkoitettuja öljyssä paistettuja taikina palloja joissa on sisällä joko kalaa tai jotain. Nam nam ne on hyviä ! Ja sitten kaiken ruuan jälkeen tehtiin vielä yhdessä jäätelöä goyave:n makuista (lemppariani! :P)
Aika rientää, edelleen. Kavereitten kanssa yritettään kovasti taistella vastaan ja samalla suunnitella kaikkea mitä vielä "pitää" tehdä. Mutta se ei ole aina helppoa kun kaikki tuntuu olevan vähän auki ja kukaan tiedä varmaksi mitään ja kaikki muuttuu enkä pysy enää perässä. No yksi asia on varma: tulen kesäkuun alussa pääsykokeisiin. Muusta en enää tiedäkään...
Niin ja etten ihan turhaan olisi kutsuttu tuuliviiriksi niin pitihän sitten vielä muutta mieltä viime hetkellä. Hain sittenkin Tampereelle kouluun...Ja tämä mielen muutos ei tietenkään tullut yllätyksenä kenellekään, niimpä niin.
"Accras" paistoa, siinä valmiitä ja raakoja. Ja tämä ei ole laihduttajan ruokaa !
Jäätelö: koneeseen laitettiin mehua ja sokeroitua maitoa, ympärille jäitä ja suolaa päällei ettei sula niin nopeasti. Sitten kaurapuuro (tai täällä kait banaani) moottori pyörimään (kun oikea sähköinen moottiri ei jaksa pyörittää tarpeeksi) ja niin siitä vaan tulee jäätelöä, namnam :P
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Pas ni kompren
Ja en taas ymmärtänyt mitään. Tai ymmärrä. Olin kirkossa aamulla, kuten tavallista ja siellä oli ns. avoimet ovet eli "julistuspäivä". Ihmiset oli kutsuneet tuttavia/ystäviä/naapureita/työtovereita/kaikkia mahdollisia kirkkoon. Ja sitten saarnan piti joku pastori jota en tuntenut. Ja joka ei nähtävästi tiennyt että täällä voi olla joku joka ei ymmärrä kreolia. Ja niinhan se saarna oli sitten KOKONAAN kreoliksi. Ja minä olin pihalla kun lumiukko Karibialla ! No yrittivät kaverit vähän kääntää mutta sekään ei miellyttänyt kaikkia. Takana istuva mummo valitti siitäkin että kesken kirkon siellä "puhuttiin". No anteeksi jos en ole oppinut vuodessa teidän toista kieltä mikä ei ole mitenkään virallinen kun ensimmäisenkin kanssa on välillä ongelmia ! :/ Mutta monet tulivat kirkon jälkeen sanomaan että "voi Riina me mietittiin sua ja että kuinka ymmärsit". No en ymmärtänyt mutta ei se mitään.
Ei se mitään koska en ymmärrä paljon muutakaan. Kuten näitä lakkoja. Menee jo ohi ymmärryksen. Bensalakko vaan jatkuu mutta toisaalta jotkin asemat on auki, aina sillon tällön ja jono on hirvittävä. No enpä siis ole saanut bensaa ja vaikka en ole liikkunut kuin koti-koulu väliä niin silti se hupenee. Voivoi. Toivotaan että ensi viikolla helpottaisi jo...
Enkä myöskään ymmärrä sitä kun on päivät vapaat, ja bensaa, niin miksi olen kotona. Ja nyt kun pitää olla kotona koska en voi liikkua minnekään niin haluan mennä joka paikkaan ?! Nyt otan taas, toivottavasti, opikseni ja heti kun vaan on bensatankki täynnä niin ajan vaikka saaren toiselle puolella vaan siksi että pääsen johonkin liikkumaan täältä !!! Ja siinä varmaan sitten olisikin liikkumiset taas kuukaudeksi :D No toivottavasti ei, sillä kohta ei ole edes aikaa liikkua kun 4 kuukautta kuluu niin nopsaa...
Mitäs muuta en ymmärrä ? Hmm no muut asiat sitten ehkä onkin kunnossa. No nyt ymmärrän myös miksi kirjeet ja paketit eivät ole taas, vaihteeksi kulkeneet nopeasti, kun oli postilakkokin. Jaa. Täällä on kyllä näitä lakkoja lakkojen perään niin etten enää perässä pysy ! Ja uusia on uhattu :/ No ranskalaiset eivät kuitenkaan ole koskaan tyytyväisiä niin minkäs teet.
Ja on myös outoa kirjottaa sunnuntaina mutta kun ei täältä liikuta muuta kuin jalan niin eipä ole muutakaan tekemistä. Niin ja olihan myös viime tiistaina sähköt pois koko päivän, tai no 6 tuntia. Pelkäsin jo sähkölakkoa mutta ei ainakaan toistaiseksi ole, onneksi, käynyt toteen. Mutta olipas niiiiiiin tylsä päivä, tylsin ehkä ikinä ! Enkä ymmärrä miten ennen ihmiset ovat tulleet toimeen ilman sähköä, eihän silloin voi tehdä MITÄÄN :o No lukea, mutta en viitsinyt. Lopulta kirjotin 10 sivusen kirjeen. No edes joku kiitti tästäkin sähkökatkosta. Ja koska jäätelöt alkoivat sulaa niin "uhrauduin" syömään ne pakkasesta, ihan pakon kanssa, voi harmi. Että kaippa siitäkin jotain "positiivista" sitten voi löytää.
Niin tällästä tänne, en ymmärrä aina kaikkea mutta ehkä kaikki ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäväkseni. Luotan vain :)
Ei se mitään koska en ymmärrä paljon muutakaan. Kuten näitä lakkoja. Menee jo ohi ymmärryksen. Bensalakko vaan jatkuu mutta toisaalta jotkin asemat on auki, aina sillon tällön ja jono on hirvittävä. No enpä siis ole saanut bensaa ja vaikka en ole liikkunut kuin koti-koulu väliä niin silti se hupenee. Voivoi. Toivotaan että ensi viikolla helpottaisi jo...
Enkä myöskään ymmärrä sitä kun on päivät vapaat, ja bensaa, niin miksi olen kotona. Ja nyt kun pitää olla kotona koska en voi liikkua minnekään niin haluan mennä joka paikkaan ?! Nyt otan taas, toivottavasti, opikseni ja heti kun vaan on bensatankki täynnä niin ajan vaikka saaren toiselle puolella vaan siksi että pääsen johonkin liikkumaan täältä !!! Ja siinä varmaan sitten olisikin liikkumiset taas kuukaudeksi :D No toivottavasti ei, sillä kohta ei ole edes aikaa liikkua kun 4 kuukautta kuluu niin nopsaa...
Mitäs muuta en ymmärrä ? Hmm no muut asiat sitten ehkä onkin kunnossa. No nyt ymmärrän myös miksi kirjeet ja paketit eivät ole taas, vaihteeksi kulkeneet nopeasti, kun oli postilakkokin. Jaa. Täällä on kyllä näitä lakkoja lakkojen perään niin etten enää perässä pysy ! Ja uusia on uhattu :/ No ranskalaiset eivät kuitenkaan ole koskaan tyytyväisiä niin minkäs teet.
Ja on myös outoa kirjottaa sunnuntaina mutta kun ei täältä liikuta muuta kuin jalan niin eipä ole muutakaan tekemistä. Niin ja olihan myös viime tiistaina sähköt pois koko päivän, tai no 6 tuntia. Pelkäsin jo sähkölakkoa mutta ei ainakaan toistaiseksi ole, onneksi, käynyt toteen. Mutta olipas niiiiiiin tylsä päivä, tylsin ehkä ikinä ! Enkä ymmärrä miten ennen ihmiset ovat tulleet toimeen ilman sähköä, eihän silloin voi tehdä MITÄÄN :o No lukea, mutta en viitsinyt. Lopulta kirjotin 10 sivusen kirjeen. No edes joku kiitti tästäkin sähkökatkosta. Ja koska jäätelöt alkoivat sulaa niin "uhrauduin" syömään ne pakkasesta, ihan pakon kanssa, voi harmi. Että kaippa siitäkin jotain "positiivista" sitten voi löytää.
Niin tällästä tänne, en ymmärrä aina kaikkea mutta ehkä kaikki ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäväkseni. Luotan vain :)
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kenen puuroille sinä haluat ?
Tässä juuri tajusin että muutaman päivän päästä olen ollut täällä 14 kuukautta ! Ja se tuntuu vain joltain puolelta vuodelta tai jotain vaikka toisaalta tuohon aikaan mahtuu paljon kaikkea mitä on tapahtunut. Mutta jotenkin se aika vaan olen kulunut. Mutta koska täälläkin on se arki ja elämä menee menoaan niin ei sitä aikaa huomaa kuluvan. Hassua on huomata vaikka vaan reilu vuosi olen ollut täällä niin silti huomaa kuinka lapsetkin on kasvaneet. Huhhuh, tulee ihan "äidillinen" olo kun miettii millasia he olivat vuosi sitten ja kun vertaa nyt. Varsinkin kun katsoo kuvia. Voivoi ja sehän tarkoittaa vaan sitä että heinäkuu lähestyy uhkaavasti...
No onneksi ennen sitä on vielä kaikkea niin en ehdi (kauheasti) sitä (vielä) murehtimaan. Ja koska aika on tässä rientänyt niin on tullut myös aika hakea kouluun. Ja sain kun sainkin vihdoin ja viimein sen hakupaperin täytettyä. Ja onneksi sitä ei saa enää muutettua, muutenhan vaihtaisin mieltä joka päivä niin kuin kyllä nytkin teen. Vaikka kuulin että voi kuulemma lähettää uuden hakemuksen ja viimeisin vastaanotettu on se joka jää voimaan. Mutten halua ottaa riskiä että ne hylkää mun hakemuksen koska olen lähettänyt liian monta niin tyydyn tuohon yhteen. Ja suunnittelin jo että pidän teitä suuressä jännityksessä enkä kerro minne hain. Mutta sitten tajusin että olen jo kuitenkin kertonut mummolle ja äitille että kuinka monta jännityksessä pidettävää lukijaa tänne jääkään...Itsellekin vähän yllätyksenä päädyin sitten hakemaan 1. vaihtoehtona Jyväskylään sairaanhoitajaksi. Hui ! Sitten tuli laitettua Tampere, Tikkurila ja Mikkeli, sairaanhoitajaksi. Ja nyt sitten jännitetään toukokuuta että mitäs kirjettä sieltä tulee. Eräs kaveri antoi vinkin kun pähkäilin tuon hakemuksen kanssa että jos haluat äitin puuroille hae Jyväskylään, jos omille hae Helsinkiin ja jos minun (kyseisen kaverin) hae Turkuun. No Turkuun ei tullut siltikään haettua mutta nyt sitten kait jännätään päädynkö äitin vai omille puuroille.
On hassua kuinka lapset tottuvat tiettyyn rytmiin eikä siitä sitten saa poiketa. Yleisesti viikonloppuina lauantaisin menen iltapäivästä kirkolle nuorten iltaan ja sunnuntaisin kirkkoon ja sen jälkeen useasti olen sitten päivän kavereitten kanssa. No tänä lauantaina ei ollut nuorten iltaa ja sunnuntaina tulin kirkon jälkeen kotiin. Iltapäivästä mentiin sitten perheen kanssa yhdessä rannalle. Anais kysyi että "Miksi Riina tulee mukaan ?" No kysyin että enkö sitten saisi tulla ? Anais vastaa "Mutta sinun pitäisi olla kirkossa". "Olin jo tänä aamuna." "Mutta sitten sun pitäisi olla sun kavereitten kanssa." Vastasin: "No mutta kun halusin tulla teidän kanssa rannalle." Siihen ei enää kuulunut vastausta mutta ymmärsin että en nyt tehnyt niin kuin normaalisi ja se ei nyt ollut hyvä. Ja nähtävästi olen viettänyt paljon aikaa kirkossa koska Paolo, joka opettelee lukemaan ja kirjoittamaan teki piirrustuksen johon kirjoitti jokaisesta meistä jotain ja minusta se kirjoitti: "Riina on lähtenyt kirkkoon". Muita rutiineita on että yleensä aamuisin teen Anaikselle tuttipullon ja sunnuntaina kaikki oltiin jo hereillä ja keittiössä ja Francois oli tekemässä tuttipulloa niin Anais sanoi että "Riina voitko tehdä mun tuttipullon." Vastasin että Francois tekee sitä jo. "Mutta sinun pitää se tehdä." Niinniin voi lapsia. Ja nykyään vain minä saan tehdä Paololle sen jugurtin koska osaan sekoittaa sen "oikealla" tavalla mitä Sabrina ja Francois eivät muka osaa. Tulee olemaan outoa kun en ole elokuussa enää sekottamassa jugurttia ja tekemässä tuttipulloja.
Tuttipullojen ja jugurttien sekottamisen lisäksi laitan Anaiksen hiukset aamuisin. Ja viime viikolla taas, ja IIIIIKS siellä liikkui jotain : TÄITÄ !!! Taas ! No sitten taas illalla päiden pesu ja harjojen pakastus operaatio ja ajattelin että noniin kyllä se tästä. Ja mitä, eilen illalla Sabrina katsoi taas lasten päitä ja TAAS tai vielä, en tiedä mutta täitä oli. YÖK ! :( Inhottavia otuksia. Ja taas perinpohjainen käsittely. Paololta voisikin vetää lyhyeksi hiukset mutta ei Anaikselta. Toivotaan että niistä nyt pääsisi kunnolla eroon. Voivoi ja tätä on lapsiperheiden arki.
Muuten tänne ei kait kuulu ihmeempiä, tavallista arkea joka tuntuu etenevän kauhean nopeasti. Ainiin, kun viime bensalakosta selvittiin niin nyt on taas toinen, ettei vaan pääsisi tulemaan outoa kun ei ole lakkoja niin pitämään yllä tätä tunnetta. Juu, lakko joka tarkoittaa etten taas liiku viikkoon täältä muuta kuin koti-koulu-koti väliä. Mutta jotenkin niihin on niin tottunut että eipä se enää juuri hetkauta. Ennemminkin on oudompaa jos ei ole lakkoja.
Ainiin ja leikkasin hiukset ! Ei tullut itku niin kuin Belgiassa hiustenleikkuun jälkeen. Loppujen lopuksi kyllä ihan kivat, vaihtelu virkistää ja teki ihan hyvää sillä latvat oli niin huonossa kunnossa. Ja kasvaahan ne siitä :)
Tässä taas vähän kuvia. Kaksi viikkoa sitten käytiin yhden kaverin papan luona laittamassa kaverin serkun hiukset. (Täällä nämä useasti laittavat hiuksensa ja juuri kaverit/sukulaiset tekevät, harvemmin käydään parturissa). Lähdin sitten mukaan ja otin myös kuvia. Oli jännä vaikka oltiin ihan kaupungin vieressä niin silti siellä näytti ihan kuin oltaisiin monenkymmenen kilometrin päästä sivistyksestä keskellä metsää.
Sain muutama viikko sitten myös kyseiseltä kaverilta "ignam" nimisen juureksen. Tuossa se kasvaa maassa, tuolta se näyttää sitten laitettuna. Se piti kuoria ja keittää kuin peruna paitsi se piti pestä ensin sitruunalla ettei se tummu. Keitin sen sitten "turskan" kanssa, tönkkösuolatun sellaisen, paikalliseen tapaan. No kerroin kaverille jälkeen päin etten ehkä sittenkään ole vielä tarpeeksi martiniquelainen arvostamaan tuota. Kyllähän sitä syö (jos ei ole muuta), hieman mautonta se on.
Ananspensas
Banaanipuu ja uusi banaani puun alku.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi paikalliset kasvattavat juureksensa tuollaisilla jyrkillä rinteilä mutta kun katsoo Martiniquen kokoa niin ymmärtää ettei täällä ole juuri valinnan varaa koska tilaa ei juurikaan ole muualla.
No onneksi ennen sitä on vielä kaikkea niin en ehdi (kauheasti) sitä (vielä) murehtimaan. Ja koska aika on tässä rientänyt niin on tullut myös aika hakea kouluun. Ja sain kun sainkin vihdoin ja viimein sen hakupaperin täytettyä. Ja onneksi sitä ei saa enää muutettua, muutenhan vaihtaisin mieltä joka päivä niin kuin kyllä nytkin teen. Vaikka kuulin että voi kuulemma lähettää uuden hakemuksen ja viimeisin vastaanotettu on se joka jää voimaan. Mutten halua ottaa riskiä että ne hylkää mun hakemuksen koska olen lähettänyt liian monta niin tyydyn tuohon yhteen. Ja suunnittelin jo että pidän teitä suuressä jännityksessä enkä kerro minne hain. Mutta sitten tajusin että olen jo kuitenkin kertonut mummolle ja äitille että kuinka monta jännityksessä pidettävää lukijaa tänne jääkään...Itsellekin vähän yllätyksenä päädyin sitten hakemaan 1. vaihtoehtona Jyväskylään sairaanhoitajaksi. Hui ! Sitten tuli laitettua Tampere, Tikkurila ja Mikkeli, sairaanhoitajaksi. Ja nyt sitten jännitetään toukokuuta että mitäs kirjettä sieltä tulee. Eräs kaveri antoi vinkin kun pähkäilin tuon hakemuksen kanssa että jos haluat äitin puuroille hae Jyväskylään, jos omille hae Helsinkiin ja jos minun (kyseisen kaverin) hae Turkuun. No Turkuun ei tullut siltikään haettua mutta nyt sitten kait jännätään päädynkö äitin vai omille puuroille.
On hassua kuinka lapset tottuvat tiettyyn rytmiin eikä siitä sitten saa poiketa. Yleisesti viikonloppuina lauantaisin menen iltapäivästä kirkolle nuorten iltaan ja sunnuntaisin kirkkoon ja sen jälkeen useasti olen sitten päivän kavereitten kanssa. No tänä lauantaina ei ollut nuorten iltaa ja sunnuntaina tulin kirkon jälkeen kotiin. Iltapäivästä mentiin sitten perheen kanssa yhdessä rannalle. Anais kysyi että "Miksi Riina tulee mukaan ?" No kysyin että enkö sitten saisi tulla ? Anais vastaa "Mutta sinun pitäisi olla kirkossa". "Olin jo tänä aamuna." "Mutta sitten sun pitäisi olla sun kavereitten kanssa." Vastasin: "No mutta kun halusin tulla teidän kanssa rannalle." Siihen ei enää kuulunut vastausta mutta ymmärsin että en nyt tehnyt niin kuin normaalisi ja se ei nyt ollut hyvä. Ja nähtävästi olen viettänyt paljon aikaa kirkossa koska Paolo, joka opettelee lukemaan ja kirjoittamaan teki piirrustuksen johon kirjoitti jokaisesta meistä jotain ja minusta se kirjoitti: "Riina on lähtenyt kirkkoon". Muita rutiineita on että yleensä aamuisin teen Anaikselle tuttipullon ja sunnuntaina kaikki oltiin jo hereillä ja keittiössä ja Francois oli tekemässä tuttipulloa niin Anais sanoi että "Riina voitko tehdä mun tuttipullon." Vastasin että Francois tekee sitä jo. "Mutta sinun pitää se tehdä." Niinniin voi lapsia. Ja nykyään vain minä saan tehdä Paololle sen jugurtin koska osaan sekoittaa sen "oikealla" tavalla mitä Sabrina ja Francois eivät muka osaa. Tulee olemaan outoa kun en ole elokuussa enää sekottamassa jugurttia ja tekemässä tuttipulloja.
Tuttipullojen ja jugurttien sekottamisen lisäksi laitan Anaiksen hiukset aamuisin. Ja viime viikolla taas, ja IIIIIKS siellä liikkui jotain : TÄITÄ !!! Taas ! No sitten taas illalla päiden pesu ja harjojen pakastus operaatio ja ajattelin että noniin kyllä se tästä. Ja mitä, eilen illalla Sabrina katsoi taas lasten päitä ja TAAS tai vielä, en tiedä mutta täitä oli. YÖK ! :( Inhottavia otuksia. Ja taas perinpohjainen käsittely. Paololta voisikin vetää lyhyeksi hiukset mutta ei Anaikselta. Toivotaan että niistä nyt pääsisi kunnolla eroon. Voivoi ja tätä on lapsiperheiden arki.
Muuten tänne ei kait kuulu ihmeempiä, tavallista arkea joka tuntuu etenevän kauhean nopeasti. Ainiin, kun viime bensalakosta selvittiin niin nyt on taas toinen, ettei vaan pääsisi tulemaan outoa kun ei ole lakkoja niin pitämään yllä tätä tunnetta. Juu, lakko joka tarkoittaa etten taas liiku viikkoon täältä muuta kuin koti-koulu-koti väliä. Mutta jotenkin niihin on niin tottunut että eipä se enää juuri hetkauta. Ennemminkin on oudompaa jos ei ole lakkoja.
Ainiin ja leikkasin hiukset ! Ei tullut itku niin kuin Belgiassa hiustenleikkuun jälkeen. Loppujen lopuksi kyllä ihan kivat, vaihtelu virkistää ja teki ihan hyvää sillä latvat oli niin huonossa kunnossa. Ja kasvaahan ne siitä :)
Tässä taas vähän kuvia. Kaksi viikkoa sitten käytiin yhden kaverin papan luona laittamassa kaverin serkun hiukset. (Täällä nämä useasti laittavat hiuksensa ja juuri kaverit/sukulaiset tekevät, harvemmin käydään parturissa). Lähdin sitten mukaan ja otin myös kuvia. Oli jännä vaikka oltiin ihan kaupungin vieressä niin silti siellä näytti ihan kuin oltaisiin monenkymmenen kilometrin päästä sivistyksestä keskellä metsää.
Sain muutama viikko sitten myös kyseiseltä kaverilta "ignam" nimisen juureksen. Tuossa se kasvaa maassa, tuolta se näyttää sitten laitettuna. Se piti kuoria ja keittää kuin peruna paitsi se piti pestä ensin sitruunalla ettei se tummu. Keitin sen sitten "turskan" kanssa, tönkkösuolatun sellaisen, paikalliseen tapaan. No kerroin kaverille jälkeen päin etten ehkä sittenkään ole vielä tarpeeksi martiniquelainen arvostamaan tuota. Kyllähän sitä syö (jos ei ole muuta), hieman mautonta se on.
Ananspensas
Banaanipuu ja uusi banaani puun alku.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi paikalliset kasvattavat juureksensa tuollaisilla jyrkillä rinteilä mutta kun katsoo Martiniquen kokoa niin ymmärtää ettei täällä ole juuri valinnan varaa koska tilaa ei juurikaan ole muualla.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
The American Dream
Viikot taas kuluneet nopeasti. Oho melkein kuukausi kulunut. No kyllästyin miettimään että minnekä kouluun sitä pitäisi hakea niin lähdettiin Floridaan viikoksi lomalle, mikäs siinä. No ei nyt ihan sen takia lähdetty mutta karnevaali lomalla (Suomen hiihtoloma). Mikäs täällä on olla au pairina Karibialla kun pääsee Floridaan, ei paha ;)
9 päivää, 2 päivää matkustamista, useampi sata kilometri autossa, aurinkoa, ruokaa; paljon ruokaa ! Ja muuta ihmettelemistä kuului Floridaan. Lennettiin Puerto Ricon kautta ja sinne mennessä oli sellainen hassu "ropellikone". Tuli mieleen vanhanajan elokuvat. Sieltä ajettiin heti 4h Key Westiin, ihan eteläisimpään kärkeen. Siellä muutama päivä ja yhden yön pysähdyksen Miamissa jälkeen jatkettiin 4h taas Orlandoon. Siellä muutama päivä ja taas loppu ajaksi Miamiin.
Aina on ihmetelty että voiko Amerikassa oikeasti olla sellaista kun siellä väitetään olevan. No kerron totuuden: KYLLÄ VOI ! No millaista siellä sitten on ? Siellä on niin amerikkamaista. KAIKKI on SUUUUUURTA. Ruoka, autot, ihmiset, tiet, rakennukset. Kaikki on todella järjestelmällistä, kaikki on hyvin organisoitu, tehty että elämä olisi helppoa, tehty käytännölliseksi. Teiden varsilla on KOKO ajan kylttejä ruokapaikoista, bensa-asemista,motelleista yms. Ja ylipäätään kylttejä on koko ajan joka paikassa kertomassa joka asiasta ja varottamassa. Mainoksia on joka puolella kertomassa että tätäkin tuotetta tarvitset ja tätäkin pitäisi ostaa. Kaduilla näkee ruokapaikkoja joka paikassa ja kun tuli katsottua telkkaria niin siellä sitten toitotetaan kuinka pääset niistä kiloista eroon. Kulutus on sana jota amerikkalaiset näyttävät rakastavan. Että kyllä tuossa kaikessa oli pienellä jämsäläistytöllä vähän sulattelemista. Lähinnä vain ihmettelin että tälläistäkin voi olla, wauuu.
Ja siellä voi sattua ja tapahtua vaikka mitä. Yhtenä iltana kun olin lastenvahtina (olimme siellä siis tämän perheen + näiden yhden tuttava perheen kanssa,heillä on 2 lasta) niin hotellissa tuli palohälytys. Apua mitä tämä on, lapset äkkiä nyt ulos ! No se osottautui vääräksi mutta se jatkui sitten noin 10 kertaa. Vanhin 6v. ymmärsi jo asioista sen verran että panikoi "Riina en halua kuolla tänne, jos ei päästä ovesta ulos niin joudutaan hyppäämään ikkunasta !" No ei nyt ihan. Huuh, onneksi oli vain väärä hälytys. Tai väärä 10 hälytystä.
Muuten oli kyllä siistiä. Ja amerikka on kyllä kieltämättä shoppailijan unelma. Me oltiin yksi iltapäivä sellaisessa VALTAVASSA ostoskeskuksessa, josta kerettiin käytyä puolet ehkä. Jos Orlandossa näki paljon lihavia ihmisiä (keskimäärin siellä näki oikeasti hieman lihavia ihmisiä koko ajan, enemmän kuin euroopassa), niin Miamissa sitten näki niitä bodattuja botox ihmisiä. Siellä kaiken kulutuksen ja muun amerikka unelman keskellä tuli vain mieleen että mitä jos lähettäisi jokaisen amerikkalisen vaikka kuukaudeksi afrikkaan, muuttuisivatkohan asiat hieman ?
Mutta olihan siellä siistä ! Enpä olisi ikinä voinut kuvitella että tälläinenkin tilaisuus tulisi :) Osaa elämä vain yllättää. Yritin siis nauttia kaikesta. Jokaista ranskalaisen rasvapisaraa myöten. Sitten kun olen köyhä opiskelija enkä pääse Jämsä - opiskelukaupunki väliä kauemmas ja kun mutustelen tarkasti laskettuja viikko tomaattejani niin voin muistella kaikkea tuota. Ja toivoa jos se vaikka vähän täyttäisi vatsaa ja lämmittäisi kylmyydeltä.
Muuten paluu taas arkeen, salaatin kera. Yritän olla pätevä englannin opettaja. Ja yritän olla murehtimatta liikaa asioita. Tässähän se elämä porskuttaa omalla tahdillaan. Lasten kanssa oleminen on jo niin normaalia ettei melkein enää muista aikaa ilman niitä. Tai ne eivät ehkä muista aikaa ilman minua. Kaikkeen sitä tottuu. Paitsi siihen että täällä on KYLMÄ ! Eilen illalla sisällä oli 25 :O Joten ulkona oli varmaankin jotain 23. Siis lämmintä. Hui ! Ja nyt pitäisi olla se kuivakausi ja mitä, eilen satoi oikeasti KOKO päivän ! Niimpä niin ja napajäätiköt sulaa.
Miami
Tästä kaikki alkoi
Jos olet kyllästynyt aviopuolisoosi niin "ota ero ilman sotaa".
Ruoka: Siinä tilasin "tacoja" mutta sainkin yhden jätti tacon. "Normaali" hampurilainen. "Lasten ateria". "Alkupala" sekä "salaatti", josta voi pohjalta juurikin löytää sitä salaattia kaiken kastikkeen,juuston sun muun alta.
Ai miten niin kaikki on suurempaa Amerikassa ?
'
Salakuvasin poliisiauton, kun normaalisti niistä ei kait saa ottaa kuvia. No niitä kyllä näky siellä aika samaan tapaan kun kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa.
Star
Autot
Oli sinne Suomalaisiakin eksynyt
Hotelli; Siellä oli varauksen kanssa sattunut jokin kämmi niin hyvitykseksi sain sitten "vähän" paremman huoneen, yskin itselleni. Ja tuollainen näkymä oli. Ei ollenkaan hassumpaa olla au pairina.
Good morning Miami !
Miami Beach
"Lapset,tämä on sitten se kuva jossa näytätte kuinka kivaa Riinan kanssa on"...."Noniin tämä on parempi ! " (Tai tässä kuvassa Riina näyttää kuinka kivaa on lasten kanssa..."
Key West
Käytiin moikkaamassa Hemingwayta, ajettiin siltoja pitkin jotka yhdisti pienet saarekkeet toisiinsa ja moikattiin pelikaaneja.
Vähän vaihtelua Martiniquen mutka teihin.
Eteläisin kohta Yhdysvaltoja ja kohta josta on noin 90 mailia Kuubaan.
Hotellilta
Yhen hengen sänky
Everglades luonnonpuistosta alligaattoreita ja krokotiilejä katsomassa. Sitten käytiin "ajelulla" tollaisella, mikä tuo nyt sitten onkaan, "veneellä". Oli siistiä ! Mutta kauheaa meteliä se piti, kuulosuojaimet tulivat tarpeeseen.
Orlando
"Wisteria Lane"
Sea World
jossa käytiin delfiini, miekkavalas, hylje sekä akrobatia näytöksissä.
Siellä oli myös jääkarhuja joista opas kertoi että "meidän jääkarhut ovat onnellisia täällä". Ja niinhän sinä luulet ! Eipäs kovin onnelliselta vaikuta asua vankeudessa,nukkua ja syödä kun annetaan ruokaa. Amerikkalaisten kuva onnellisuudesta. No vieressä rouvat vaikuttivat juurikin tuolta kuvalta onnellisuudesta. Joko ihmiset olivat liian lihavia tai sitten vaan laiskoja että käyttivät tuollaisia sähkötuoleja. Ja huvipuistoissa oli jopa omia kulkureittejä noille. Ei lastenvaunuille tai pyörätuolissa oleville mutta liikalihaville ja ylilaiskoille ihmisille kyllä. Ja afrikkaan vuodeksi liput kiitos !
Jopa oravat olivat lihavia eikä ihme jos nekin söivät samaa ruokaa kuin ihmiset siellä yleensä.
Paluu matkalla lennettiin St Lucien kautta. Tuossa paikallinen lentokenttä. Hmmm juu ei juuri muistuta. Katu on tuossa 2 metrin päässä mutta niin siitä vaan päästiin koneella 15min. Martiniquelle !
Tuli otettua niin paljon kuvia että menikin hetki lajitellessa ja valkatessa. Vielä olisi ollut monta monta kuvaa näytettävänä mutta ehkä sitten Suomessa näette :) 2 000 kuvasta noin 60 kuvan valitseminen ei ollut helppoa ja jos jonkun mielestä tuossa on paljon kuvia niin vielä jäi puuttumaan paljon. Ainakaan ei ollut tekemisen puutetta tänä perjantai päivänä.
9 päivää, 2 päivää matkustamista, useampi sata kilometri autossa, aurinkoa, ruokaa; paljon ruokaa ! Ja muuta ihmettelemistä kuului Floridaan. Lennettiin Puerto Ricon kautta ja sinne mennessä oli sellainen hassu "ropellikone". Tuli mieleen vanhanajan elokuvat. Sieltä ajettiin heti 4h Key Westiin, ihan eteläisimpään kärkeen. Siellä muutama päivä ja yhden yön pysähdyksen Miamissa jälkeen jatkettiin 4h taas Orlandoon. Siellä muutama päivä ja taas loppu ajaksi Miamiin.
Aina on ihmetelty että voiko Amerikassa oikeasti olla sellaista kun siellä väitetään olevan. No kerron totuuden: KYLLÄ VOI ! No millaista siellä sitten on ? Siellä on niin amerikkamaista. KAIKKI on SUUUUUURTA. Ruoka, autot, ihmiset, tiet, rakennukset. Kaikki on todella järjestelmällistä, kaikki on hyvin organisoitu, tehty että elämä olisi helppoa, tehty käytännölliseksi. Teiden varsilla on KOKO ajan kylttejä ruokapaikoista, bensa-asemista,motelleista yms. Ja ylipäätään kylttejä on koko ajan joka paikassa kertomassa joka asiasta ja varottamassa. Mainoksia on joka puolella kertomassa että tätäkin tuotetta tarvitset ja tätäkin pitäisi ostaa. Kaduilla näkee ruokapaikkoja joka paikassa ja kun tuli katsottua telkkaria niin siellä sitten toitotetaan kuinka pääset niistä kiloista eroon. Kulutus on sana jota amerikkalaiset näyttävät rakastavan. Että kyllä tuossa kaikessa oli pienellä jämsäläistytöllä vähän sulattelemista. Lähinnä vain ihmettelin että tälläistäkin voi olla, wauuu.
Ja siellä voi sattua ja tapahtua vaikka mitä. Yhtenä iltana kun olin lastenvahtina (olimme siellä siis tämän perheen + näiden yhden tuttava perheen kanssa,heillä on 2 lasta) niin hotellissa tuli palohälytys. Apua mitä tämä on, lapset äkkiä nyt ulos ! No se osottautui vääräksi mutta se jatkui sitten noin 10 kertaa. Vanhin 6v. ymmärsi jo asioista sen verran että panikoi "Riina en halua kuolla tänne, jos ei päästä ovesta ulos niin joudutaan hyppäämään ikkunasta !" No ei nyt ihan. Huuh, onneksi oli vain väärä hälytys. Tai väärä 10 hälytystä.
Muuten oli kyllä siistiä. Ja amerikka on kyllä kieltämättä shoppailijan unelma. Me oltiin yksi iltapäivä sellaisessa VALTAVASSA ostoskeskuksessa, josta kerettiin käytyä puolet ehkä. Jos Orlandossa näki paljon lihavia ihmisiä (keskimäärin siellä näki oikeasti hieman lihavia ihmisiä koko ajan, enemmän kuin euroopassa), niin Miamissa sitten näki niitä bodattuja botox ihmisiä. Siellä kaiken kulutuksen ja muun amerikka unelman keskellä tuli vain mieleen että mitä jos lähettäisi jokaisen amerikkalisen vaikka kuukaudeksi afrikkaan, muuttuisivatkohan asiat hieman ?
Mutta olihan siellä siistä ! Enpä olisi ikinä voinut kuvitella että tälläinenkin tilaisuus tulisi :) Osaa elämä vain yllättää. Yritin siis nauttia kaikesta. Jokaista ranskalaisen rasvapisaraa myöten. Sitten kun olen köyhä opiskelija enkä pääse Jämsä - opiskelukaupunki väliä kauemmas ja kun mutustelen tarkasti laskettuja viikko tomaattejani niin voin muistella kaikkea tuota. Ja toivoa jos se vaikka vähän täyttäisi vatsaa ja lämmittäisi kylmyydeltä.
Muuten paluu taas arkeen, salaatin kera. Yritän olla pätevä englannin opettaja. Ja yritän olla murehtimatta liikaa asioita. Tässähän se elämä porskuttaa omalla tahdillaan. Lasten kanssa oleminen on jo niin normaalia ettei melkein enää muista aikaa ilman niitä. Tai ne eivät ehkä muista aikaa ilman minua. Kaikkeen sitä tottuu. Paitsi siihen että täällä on KYLMÄ ! Eilen illalla sisällä oli 25 :O Joten ulkona oli varmaankin jotain 23. Siis lämmintä. Hui ! Ja nyt pitäisi olla se kuivakausi ja mitä, eilen satoi oikeasti KOKO päivän ! Niimpä niin ja napajäätiköt sulaa.
Miami
Tästä kaikki alkoi
Jos olet kyllästynyt aviopuolisoosi niin "ota ero ilman sotaa".
Ruoka: Siinä tilasin "tacoja" mutta sainkin yhden jätti tacon. "Normaali" hampurilainen. "Lasten ateria". "Alkupala" sekä "salaatti", josta voi pohjalta juurikin löytää sitä salaattia kaiken kastikkeen,juuston sun muun alta.
Ai miten niin kaikki on suurempaa Amerikassa ?
'Salakuvasin poliisiauton, kun normaalisti niistä ei kait saa ottaa kuvia. No niitä kyllä näky siellä aika samaan tapaan kun kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa.
Star
Autot
Oli sinne Suomalaisiakin eksynyt
Hotelli; Siellä oli varauksen kanssa sattunut jokin kämmi niin hyvitykseksi sain sitten "vähän" paremman huoneen, yskin itselleni. Ja tuollainen näkymä oli. Ei ollenkaan hassumpaa olla au pairina.
Good morning Miami !
Miami Beach
"Lapset,tämä on sitten se kuva jossa näytätte kuinka kivaa Riinan kanssa on"...."Noniin tämä on parempi ! " (Tai tässä kuvassa Riina näyttää kuinka kivaa on lasten kanssa..."
Key West
Käytiin moikkaamassa Hemingwayta, ajettiin siltoja pitkin jotka yhdisti pienet saarekkeet toisiinsa ja moikattiin pelikaaneja.
Vähän vaihtelua Martiniquen mutka teihin.
Eteläisin kohta Yhdysvaltoja ja kohta josta on noin 90 mailia Kuubaan.
Hotellilta
Yhen hengen sänky
Everglades luonnonpuistosta alligaattoreita ja krokotiilejä katsomassa. Sitten käytiin "ajelulla" tollaisella, mikä tuo nyt sitten onkaan, "veneellä". Oli siistiä ! Mutta kauheaa meteliä se piti, kuulosuojaimet tulivat tarpeeseen.
Orlando
"Wisteria Lane"
Sea World
jossa käytiin delfiini, miekkavalas, hylje sekä akrobatia näytöksissä.
Siellä oli myös jääkarhuja joista opas kertoi että "meidän jääkarhut ovat onnellisia täällä". Ja niinhän sinä luulet ! Eipäs kovin onnelliselta vaikuta asua vankeudessa,nukkua ja syödä kun annetaan ruokaa. Amerikkalaisten kuva onnellisuudesta. No vieressä rouvat vaikuttivat juurikin tuolta kuvalta onnellisuudesta. Joko ihmiset olivat liian lihavia tai sitten vaan laiskoja että käyttivät tuollaisia sähkötuoleja. Ja huvipuistoissa oli jopa omia kulkureittejä noille. Ei lastenvaunuille tai pyörätuolissa oleville mutta liikalihaville ja ylilaiskoille ihmisille kyllä. Ja afrikkaan vuodeksi liput kiitos !
Jopa oravat olivat lihavia eikä ihme jos nekin söivät samaa ruokaa kuin ihmiset siellä yleensä.
Paluu matkalla lennettiin St Lucien kautta. Tuossa paikallinen lentokenttä. Hmmm juu ei juuri muistuta. Katu on tuossa 2 metrin päässä mutta niin siitä vaan päästiin koneella 15min. Martiniquelle !
Tuli otettua niin paljon kuvia että menikin hetki lajitellessa ja valkatessa. Vielä olisi ollut monta monta kuvaa näytettävänä mutta ehkä sitten Suomessa näette :) 2 000 kuvasta noin 60 kuvan valitseminen ei ollut helppoa ja jos jonkun mielestä tuossa on paljon kuvia niin vielä jäi puuttumaan paljon. Ainakaan ei ollut tekemisen puutetta tänä perjantai päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)