Vapautta ja vastuuta

Miksi vapauden pitää tuoda vastuuta, turhaa sellainen sanon minä ! No joka tapauksessa sitä vastuuta on kait otettava, myös täällä Karibialla. Ei kait sitä pääse pakoon enää koskaan. Ensimmäinen vastuuni, lastenjälkeen tietenkin, on nykyään auto. Tai no luultavasti se oli sitä jo alusta alkaen, en vain ollut ihan sisäistänyt asiaa vielä. Koska haluan kovasti itsenäistyä ja aikuistua niin kait sen mukana on myös kannettava saman painoinen vastuu. Ja nyt lupaan kantaa sen. Lupaan pesta, huoltaa ja ajaa vieläkin varovaisemmin. Huomasin että kun ajattelen että se auto olisi isän auto niin ajan heti vaistomaisesti hiljempaa ja varovaisemmin, koska mitä tahansa isän autolle koskaan olisi sattunu minun sitä ajaessa, se olisi ollut täysi katastrofi. Joten nykyään hoen aina itselleni "Riina, ajattele että tämä on isän auto! " Mutta luultavasti autoni on jo loukkaantunut liikaa hieman huomioimattomasta käsittelystäni ja on päättänyt saada reijän takarenkaaseen. Noh nyt kun ensin tänään saadaan korjattua etuosan lepattavat kappaleet niin pitää sitten viedä vielä takarengas paikattavaksi. Eiköhän se jo riitä ? Jos olisin silloin kun ensimmäisen kerran kävin ihan alku aikana täällä vaihtamassa eturenkaat tiennyt ettei se jää viimeiseksi käynniksi mekaanikon luona, en olisi ehkä uskonut. Nyt uskon ja odotan ehkä hieman pelolla mitä seuraavaksi autolle tapahtuu. Toivottavasti se nyt alkaa ymmärtämään että välitän siitä silti vaikka aina välillä ajankin kaikkien mahdollisten kuoppien kautta.

Tämän auto vastuun myötä päätin että olen tarpeeksi iso ottamaan enemmänkin vastuuta ja päätin että tästä lähin siivoan myös itse huoneeni sekä kylppärini. No niin piti tehdä jo alunperin (taas) mutta siivooja sitten aina vain teki kerralla koko huushollin mutta nyt sanon että kiitos ei enköhän selviydy tästä itsekin. No vaatteeni olen sentään silittänyt alusta asti, vaikka nojoo niin paljon kun voi vain viikata ja välttää silittämästä olen vältellyt mutta kuitenkin. Itsepähän ryppyiset vaatteeni pidän.

Kaiken tämän "valtavan" vastuun jälkeen saan myös hieman vapautta kun tämä perhe lähtee keskiviikko illasta sunnuntai iltaan lomalle kun torstai on myös täällä pyhä, helatorstai. Ja oikeastaan se käy okein hyvin, pääsen nukkumaan vähän varastoon sillä luultavasti suomessa uni saattaa jäädä hieman taka-alalle. Vaikken vielä tiedänkään loppujen lopuksi kauanko olenkaan Suomessa sillä en vielä omista paluu lippua mutta ehkä senkin vielä tässä saan. Toivottavasti. No Francois sanoi että "no sittenpähän jäät sinne". Kiva kiitti. Paolokin ilmoitti että voisit lähteä jo vähän aikasemmin eikä tartte tulla takaisin mutta saa nähdä kuinka nopeasti tuleekaan ikävä kun ei ole enää kivaa Riinaa joka näyttää muumeja you tubesta tai joka jaksaa leikkiä herra perunapäillä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Ainakin toivon että se ikävä tulee. Minulle ainakin tulee. Vaikka kyllä pieni tauko saattaa tehä ihan hyvää. Rauha nukkua aamulla 6 pidempään sun muuta mutta luulenpa että lopulta on taas ihan kiva palata. Mutta haluan ensin nauttia loman !

Viime lauantaina olin vielä viimeisen kerran sukeltamassa Julian kanssa. Nemoa yritin kovasti etisä mutta se näytti olevan vieläkin eksyksissä. Kuin myös se kilpikonna jonka kovasti haluaisin vielä nähdä. Normaalisti siis sillä alueella missä käydään sukeltamassa on kilpikonnia mutta tietenkään ne eivät näyttäydy koskaan kun minä olen siellä. No onhan tässä vielä vuosi aikaa. Sukelluksen jälkeen käytiin vesiputouksella. Vau siellä oli tosi siistiä ! Ihanan rauhallinen paikka koskellä eksoottista "metsää". Oih se oli siisti :) Iltapäivästä meidän piti vielä mennä kävelemään sellainen kanaali "vaellus" mutta se olikin suljettu koska oli taas satanut niin paljon ja siellä oli vaara että maa valuu vai miten se nyt sanotaankaan. Vaikka hieman teki mieli ottaa riski ja pujahtaa aidan ali niin en sitten kuitenkaan tehnyt. Olen vastuullinen aikuinen. Yritän ainakin kovasti.

Tänään kävin muuten ensimmäistä kertaa lenkillä tai no en ihan ensimmäistä mutta pitkästä aikaa koska tosiaan salikortti meni umpeen :( Tai no oikeasti menee vasta perjantaina mutta en pääse tällä viikolla enää. En olisi uskonut että kolmessa kuukaudessa saan tälläisen riippuvuuden aikaiseksi. Nyt olen jopa hieman surullinen ja jopa kauhuissani että mitäs nyt sitten teen ! No nähtävästi alan käydä aamuisin lenkillä. Mikä on aika rääkkäystä koska puolet matkasta on järkyttävää ylämäkeä ja vaikka lähden jo aikasin, 8 niin silloin on jo tarpeeksi kuuma että pelkästään kävellessä tai vaikka olisin vain paikallani niin hikoan saati jos liikun ! Aluksi ajattelin etten ota enää uutta salikorttia mutta näillä näkymin marssin heti syyskuun alussa lomien jälkeen salille ja vaadin uutta korttia ! Vaikka sielläkin jumpat olivat välillä pientä kärsimystä niin kuumuudessa kävelyyn se ei ollut mitään verrattavissa. Eläköön ilmastoidut salit !

Olen myös yrittänyt saada vielä viime hetken rusketusta koska edellisen sukelluksen jäljilta näkyy vieläkin märkäpuvun rajat reisissä, se on siis puolipitkä puku. Ja siitä on jo melkein kuukausi ! No onhan tässä vielä vähän aikaa saada ne pois. Luultavasti viimeiset päivät vain makaan auringossa, ihan vain siltä varalta ettei sitä satu näkymään siellä Suomessa. No ehkä selviän, eihän se ole kuin 2 viikkoa tai jotain, varmasti kun en vielä tiedä siis. Saa nähdä kuinka outoa on lopulta tulla takaisin. Toisaalta 4 kuukautta ei ole loputtoman pitkä aika mutta kuitenkin. Mutta ruisleipä on alkanut salakavalasti jo kaipaamaan joten tulen ihan hyvillä mielin :)

Joka kerta olin ottanut kameran mukaan jos saisin otettua kuvan mutta kolmas kerta toden sanoo. Tässä siis vihdon kuva ennen sukellusta.


Putoukselta.