Tahdotko ?

Hetken jo pelkäsin etten pääsekään kirjottamaan tänään blogia sillä sivu ei näyttänyt toimivan mutta nokkelana tyttönä löysin keinon päästä tänne kuitenkin :) Tänään kun ei ole autoa käytössä, koska Sabrina vei sen korjaajalle, ei ole muutakaan tekemistä koska laiskana en jaksa lähteä jalkaisin postilaatikkoa kauemmas mitä olen tässä nyt melkein kahden viikon ajan kytännyt 5 minuutin välein jos vihdoin 3 viikon jälkeen postimies haluaisi luovuttaa syntymäpäivä pakettini mutta ei. Luultavasti se on niin mielenkiintoinen että hän on halunnut pitää sen kokonaan itsellään. Vaikka olenkin oppinut kärsivällisyyttä enkä loppujen lopuksi kauheasti välitä syntymäpäivä lahjoisti niin rajansa kuitenkin, olisi se kuitenkin ihan jees kiva saada. Mutta luulen etten aijo kuitenkaan lahjoa postimiestä lahjottamaan pakettiana leipomalla ainakaan äskeisiä sitruuna cupcakeseja. Niistä tuli aika kauheita. Vika on tietenkin reseptissä, missäs muussakaan. Noh täytyy vielä vähän harjoitella. Ehkä sitten niillä onnistuneilla saan lahjottua syntymäpäivä pakettini. Toivottavasti siis onnistun pian.

Lauantaina oli siis tosiaan ne häät. Oli kokemus ja erilainen. Positiivinen kuitenkin. Vaikken loppujen lopuksi ollut kauhean tyytyväinen kampaukseeni enkä mekkooni mutta menin siellä muiden joukossa. En tiedä kuinka sulautuen mutta jo vähän paremmin luulen. Aamulla oli ensin pienoinen katastrofi kun piti juosta joka suuntaan viime hetken ostoksia ja kaikkia järjestely juttuja. Ja tietenkin auton omaavana piti myös huolehtia että se on tarpeeksi hienona sillä mitäs se sellainen on että hieno pynttäytynyt nainen tulee juhlapaikalle likaisessa autossa. Sen onneksi pesin jo edellisenä päivänä. Ja ihan hyvä sillä se oli likainen. Mutta oikeasti likainen ! Ja se olikin oikeasti harmaa eikä sellanen ruskean harmaa mitä olin luullut. Ehkä voisi siis hieman useammin sitä pestä tässä. Lopulta sitten kiireessä saimme itsemme valmiiksi ja riensimme iloissamme ajoissa kirkkoon. No ei olisi ollut väliä vaikka oltaisiin saavuttu tuntiakin myöhemmin sillä loppujen lopuksi hääparikin saapui tunnun myöhässä. Kun lopulta vihkiminen alkoi niin eihän se meinannut loppua: 2 tuntia se kesti ! Liikaa ja liian pitkiä puheita. Ja koska kirkkoon ei vielä laitettua "kunnon" vaatteita eli siis juhlapukua vaan normi kirkko vaatteet niin sitten taas juostiin vaihtamaan vaatteet ennen juhlapaikalle menoa. Tässä välissä piti myös käydä ottamassa kuvia mutta koska kello oli jo kuusi ja pimeys laskeutui niin eipä siinä enää mitään keretty ottamaan vaan juostiin suoraan juhlapaikalle. Siellä saatiin sitten alkumalja joka käytiin henkilökohtaisesti skoolaamassa hääparin kanssa ja onniteltiin samalla. Karibialaiseen rentoon tapaan vieraita valui sitten vähän pitkin koko iltaa mutta ainakin kahden tunnin ajan hääpari vastaanotti vieraita. Koko ajan oli jokin kokoonpano soittamassa rentoa musiikkia, loppu illasta sitten vihdoin myös tanssittiin ! Ja kyllä tämä jäätynyt lantiokin saatiin taas liikkeelle :) Ruokaa oli taas normaaliin paikalliseen tapaan PALJON. Kaverit taas muistuttivat alkupalojen kohdalla että "Riina, muista että tämän jälkeen on vielä pääruoka". Minulle kuin olisi riittänyt pelkät alkupalat. No sain sitten mahtumaan hieman sitä pääruokaakin. Sen jälkeen jokaiselle tuotiin kookossorbettia nam ! Ja kakut joita olin odottanut koko illan ei lopulta syötykään paikan päällä vaan taas paikalliseen tapaan niitä oli tehty PALJON ja jokaiselle annettiin lähtiessä mukaan palanen.

Loppu illasta jalkani olivat kuolleet ja tunsin kauneuden takia kärsimyksen vielä seuraavana päivänä. No kyllä se oli sen arvoista. Koko illan vähän odotin että missäs ovat ne normaalit iskijät mitä olen jo saanut tarpeekseni mutta mihin olen jo niin tottunut että kun niitä ei olekaan niin ihan melkein panikoin. Ja juuri kun totuin ajatukseen että olin sulautunut niin hyvin paikallisiin etten sieltä juuri erotu mitenkään erilaisena, juuri ennen lähtöä siis, niin sieltähän se sitten taas tulee, epätoivoinen "kosija"! No onneksi selvian tilanteesta suht helpolla kun yksi kaveri tulee pelastamaan minut. (nyt tapahtui jotain ja nappaimistoni sekosi, en enaa loyda aakkosia ja katotin muitakin merkkeja joten alkaa ihmetelko)

Olen myos tassa tajunnut etta eihan ole enaa kuin 2 viikkoa niin siella ollaan ! Jos islannin pilvi tai paikalliset lakot sun muut asiat eivat halua sita estaa. Onpa mennyt taas nopeasti 4 kuukautta ! Olen kylla ihan iloinen palaamaan sinne taas, hetkeksi. Toivottavasti saan tuotua aurinkoa mukanani ja vaikka jatettyakin teille vahan :) Nyt kylla lopetan koska menee hermot tahan nappaimistoon joka sanoi sopimuksen irti aakkosten osalta ! Palaan taas pian. Toivottavavasti toimivin aakkosin. Ja kuvia myos luvassa.