Myös paratiisissa on ongelmia. Eipä kulunut viikkoakaan "bensamiesten" lakosta kun alkoi jo seuraava: "sähkömiehet" halusit lisää palkkaa tai jotain muuta turhuutta niin ne sitten päättivät katkaista sähköt tiistaina. Minusta se oli ennemmin huvittavaa tai ehkä siksi etten tajunnu ensin että sähköt oli tarkoituksella katkaistu. Luulin että ne oli mennyt koska aikasemmin päivällä oli satanut tosi rankasti, niin kuin Suomessa menee joskus sähköt kun on kova myrsky. Mutta täälläpä ei tarvi luonnon puuttua, ranskalaiset osaa ihan itsekin katkasta sähköt. Joten siinä sitten kiireessä yritettiin tehä ruokaa sun muuta mitä on hyvä tehä valosaan aikaa sillä 6 jälkeen iskee pilkko pimeys. Kynttilänvalossa sitten tehtiin loput ja syötiin. Paolon mielestä se oli oikein kiva, oli romanttinen kynttilä illallinen. Sabrina ja Francois olivat sitten vähän enemmän raivoissaan, ymmärrän. Lopulta sähköt sitten palasi 9 aikaan kun poliisi kuulemma oli pakottanut ne palauttamaan. Aamulla tosin ne jatko lakkoilua ja katkasivat ne taas. Tällästä täällä. "Emme keksi muuta tekemitä niin järjestetään lakko". No ainakin mulla on jotain mitä kirjottaa tänne ;)
Myös toinen ei niin täydellinen asia olen minä. Tai minun tunarointi. Olen tappaja. Tapoin eilen Sabrinan palmun :( Yritin varovasti peruuttaa etten kolhisi remonttimiesten autoa (uima-altaan ympärillä on siis remontti kun siihen vaihetaan laatat tai jotain) mutta en sitten tietenkään huomannut palmua ja kun lähdin niin kruts ! Siihen se kaatui. Lopullisesti. Tänään aamulla yksi remonttimies tuli kysymään että "mitä tuolle palmulle on tapahtunut, minä en kyllä mielestäni ole koskenut siihen." Juu,minä se olin...Sekin vähän ihmetteli että miten oikein sain sen kaadettua. Niimpä. Sen kun tietäisin.
Mutta on jotain hyvääkin tapahtunut. Eilen,taas vaihteeksi, olin suuttunut Paololle, ja oltiin suihkussa kun se toisti jotain lausetta mitä en ensin ymmärtänyt. Kunnes tajusin että se oli "minä rakastan sinua " SUOMEKSI !!! Olin opettanut sen ehkä kuukausi sitten ja siitä on useampi viikko kun viimeksi olin toistanut sen :o Sillon kyllä sydän suli taas! Aina tälläisten kokemustsen jälkeen muistaa miksi lapset onkin niin ihania ja miksi edes täällä olen. Noita toivoisi tapahtuvan tietenkin hieman useammin mutta ehkä se on hyvä että tapahtuu vaan tarpeeksi harvoin niin pysyy jokin mielenkiinto. Sehän olisi tosi tylsää jos Paolo tottelisi heti eikä 10 kerran jälkeen ja Anais lopettaisi sanomasta joka asiaan "EI!". Eihän mulla olisi mitään tekemistä täällä. Nyt on ainakin varmistettu että on.
Loppujen lopuksi ihan hyvillä mielin täällä siis. Vaikka ilman sähköjä, taas, mutta kuitenkin. Täällä olen. Mietin kyllä tänään että pitäisikö vaihtaa tuo blogin nimi "karibian sade" koska se kuvaisi paljon paremmin tämänhetkistä säätilaa. Viime yönäkin oli ihan hirvittävä myrsky ja sade ja tuuli, huh ! Mutta eilen onneksi paistoi aurinko sen verran, että päästiin Paolon kanssa rannalle, jee ! Ja näin siellä kaksi ruotsalais turistia. Olen niin ylpeä että tunnistin, että ne puhu ruottia, vaikken välttämättä ymmärtänyt mitä ne puhu mutta puhu kuitenkin ruottia. Juttelin kuitenkin englanniksi heidän kanssaan, ruotsiksi se olisi ollut liian outoa.
Nyt toivon vaan, että sähköt palaisivat pian, jottei tarvitsisi syödä ihan kylmänä ruokaa. Ja että lapset olisivat kuitenkin normaalia hieman rauhallisempia :)
torstai 31. maaliskuuta 2011
Ei niin täydellistä
maanantai 28. maaliskuuta 2011
"Aurinkooo..."
"...etkö saapuisi pilvistä jo" Ja tulihan se sieltä vihdoin, melkein 2 viikon tauon jälkeen ! Sopivasti sunnuntaiksi, kirkkopäiväksi. Ja ooh, sunnuntaista on kyllä hyvää vauhtia tulossa mun lempi viikonpäivä. Ekaa kertaa oikeastaan koko tän reilun 2 kuukauden oloni aikana täällä tunsin vihdoin kuuluvani jonnekin. En ollut vaan outo vaaleaihoinen turisti vaan oikeasti osa jotain. Oli niin siistiä kun mennessäni kirkkoon kaikki sano huomenta siinä oven suulla ja tervehti ! On myös siistiä huomata kuinka alkaa vähän paremmin ymmärtämään tätä näiden paikallisten ranskaa. Ja lauloin myös melkein ääneni käheäksi kirkossa, ne laulut on niin ihania ! Ja myös ihanaa kun kaikki oikeasti laulaa. Ja vakio mummokin oli siellä, hän oli niin innoissaan kun olin pitänyt lupaukseni ja tullut taas ! :) Jos vaan vielä rohkaistuisin ja menisin juttelemaan joillekin nuorille jos vaikka joku päivä tutustuisinkin paikallisiin nuoriin. Kyllä, ensikerralla.
Ja koska se aurinko sieltä vihdoin tuli esiin niin päästiin myös rannalle pitkästä aikaa. Ja voih, olin jo melkein unohtanu kuinka nättiä täällä onkaan ! Sillon tuli taas pitkästä aikaa sellanen "jee oon karibialla" -fiilis. Ja myös "jee onneks en oo Suomessa" -fiilis. Anteeksi vaan. Ei vaan, Suomi on ihan jees, tosi jees paikka siis mutta on täälläkin ihan jees siistiä :P Näin myös varmaan ekaa kertaa elämässäni elävän mustekalan ja ravun ! Tai monta rapua. Ne oli kyllä hassuja kun ne meni siellä hiekalla. Tuli mieleen yksi muumien jakso, jossa rapu tulee kookospähkinästä ja puraisee nipsua nenästä ! Tai saksilla siis. Anais ei niistä oikein välittänyt, sano että ne häiritsee sitä :D Mutta se oli kyllä mahtava ranta :)
Koska täällä ei nyt vähään aikaan ollutkaan mitään lakkoja niin pitääkseen rutiinia yllä niin eikös "bensa miehet", eli ne jotka sitä kuljettaa en tiedä mikä se oikea termi on, kuitenkin, niin uhkas mennä lakkoon. Ja tästä panikoituneina kaikki kiiruhti tankkaamaan autonsa, joten bensa loppu aina paikoittain asemilta. Saatiin onnksi tankattua nyt meidän kaikkien autot. Minusta toi oli vähän outoa. Sen olisi ymmärtänyt, että olisi lakko ja ei tulisi enää lisää bensaa, joten kaikki haluaa tankata mutta vielä ei edes ollut lakkoa ! No ehkä täällä muistetaan vielä suuri lakko 2009 jolloin se kesti 6 viikkoa, se oli kuulemma ihan katastrofi ! Tänne ei tullut eikä täältä lähteny mitään kun satamamiehet oli lakossa. Kivaa asua saarella. Mietin tässä että mitä jos lentomiehet alkaa lakkoilemaan, mites täältä sitten tulen pois. Uimalla ?
No sitä juuri olisin mennyt tänään vähän harrastamaan, tai no joo, pitämään ennemminkin rusketustani yllä mutta kuitenkin rannalle olin menossa. Kunnes aurinko taas näytti kyllästyvän paistamaan ja meni pilveen. Täytyy varmaan keksiä jotain muuta tekemistä sitten iltapäiväksi. Jos vaikka lenkkeilisin alas tuonne lähi rannalle ja kuuntelisin jotainn musaa ? Vaikka tänä aamuna tein jo jumppani. Meinasin kyllä jo jättää väliin mutta ryhdistäydyin sitten ja nyt olen ihan tyytyväinen.
Osaa nämä paikalliset yllättääkin, sillä sain vihdoin yhden kirjeen ja paketin, jotka matkasivat sen reilun 2 viikkoa, paketti melkein kuukauden ! Päättivät sitten vihdoin siellä postissa, että olin ollut jo tarpeeksi kärsivällinen ja toivat ne vihdoin. Olen siitä iloinen sillä sain joululahjani Belgiasta, hienosti 3 kuukautta myöhässä mutta kuitenkin. Tuossa sitten kuva siitä :
Sekä rannalta
mustekala ja rapu
Ja koska se aurinko sieltä vihdoin tuli esiin niin päästiin myös rannalle pitkästä aikaa. Ja voih, olin jo melkein unohtanu kuinka nättiä täällä onkaan ! Sillon tuli taas pitkästä aikaa sellanen "jee oon karibialla" -fiilis. Ja myös "jee onneks en oo Suomessa" -fiilis. Anteeksi vaan. Ei vaan, Suomi on ihan jees, tosi jees paikka siis mutta on täälläkin ihan jees siistiä :P Näin myös varmaan ekaa kertaa elämässäni elävän mustekalan ja ravun ! Tai monta rapua. Ne oli kyllä hassuja kun ne meni siellä hiekalla. Tuli mieleen yksi muumien jakso, jossa rapu tulee kookospähkinästä ja puraisee nipsua nenästä ! Tai saksilla siis. Anais ei niistä oikein välittänyt, sano että ne häiritsee sitä :D Mutta se oli kyllä mahtava ranta :)
Koska täällä ei nyt vähään aikaan ollutkaan mitään lakkoja niin pitääkseen rutiinia yllä niin eikös "bensa miehet", eli ne jotka sitä kuljettaa en tiedä mikä se oikea termi on, kuitenkin, niin uhkas mennä lakkoon. Ja tästä panikoituneina kaikki kiiruhti tankkaamaan autonsa, joten bensa loppu aina paikoittain asemilta. Saatiin onnksi tankattua nyt meidän kaikkien autot. Minusta toi oli vähän outoa. Sen olisi ymmärtänyt, että olisi lakko ja ei tulisi enää lisää bensaa, joten kaikki haluaa tankata mutta vielä ei edes ollut lakkoa ! No ehkä täällä muistetaan vielä suuri lakko 2009 jolloin se kesti 6 viikkoa, se oli kuulemma ihan katastrofi ! Tänne ei tullut eikä täältä lähteny mitään kun satamamiehet oli lakossa. Kivaa asua saarella. Mietin tässä että mitä jos lentomiehet alkaa lakkoilemaan, mites täältä sitten tulen pois. Uimalla ?
No sitä juuri olisin mennyt tänään vähän harrastamaan, tai no joo, pitämään ennemminkin rusketustani yllä mutta kuitenkin rannalle olin menossa. Kunnes aurinko taas näytti kyllästyvän paistamaan ja meni pilveen. Täytyy varmaan keksiä jotain muuta tekemistä sitten iltapäiväksi. Jos vaikka lenkkeilisin alas tuonne lähi rannalle ja kuuntelisin jotainn musaa ? Vaikka tänä aamuna tein jo jumppani. Meinasin kyllä jo jättää väliin mutta ryhdistäydyin sitten ja nyt olen ihan tyytyväinen.
Osaa nämä paikalliset yllättääkin, sillä sain vihdoin yhden kirjeen ja paketin, jotka matkasivat sen reilun 2 viikkoa, paketti melkein kuukauden ! Päättivät sitten vihdoin siellä postissa, että olin ollut jo tarpeeksi kärsivällinen ja toivat ne vihdoin. Olen siitä iloinen sillä sain joululahjani Belgiasta, hienosti 3 kuukautta myöhässä mutta kuitenkin. Tuossa sitten kuva siitä :
Sekä rannalta
mustekala ja rapu
torstai 24. maaliskuuta 2011
Alléluja !
Löysin sitten vihdoin kirkon. Ja itseni sinne viime sunnuntaina. Matkalla olisi ollut tarjolla katollinen ja adventtikirkko mutta päädyin evankeliseen. En tiedä onko se lämpö vai mikä mutta meno oli kyllä ihan erilaista kuin Suomessa ! No siihen ei paljoa vaadita. Ensinkin kirkko oli ihan täynnä eikä vain vakio mummoja vaan myös lapsiperheitä ja jopa nuoria ! Laulut oli säestetty kosketinsoittimella, kitaralla ja rummuilla eikä ne ollu mitään virsiä vaan sellasia tosi mukavia. Niistä tuli vähän mieleen nuorten messujen laulut. Ja kaikki, jopa mummot nousi aina laulamaan niitä ! Vau. Sitten mun vieressä istu tosi ihana mummeli. Ensinkin se toivotti mut heti tervetuleeks alussa (näki varmasti päällepäin että olen uusi.) Ja messun jälkeen kysyi että mitä pidin. Mun piti myös luvata että tulen ens sunnuntaina. Vielä kun olin jo lähdössä se huusi mun perään että muista sitten tulla ^^ Suomessa kukaan ei olisi luultavasti edes puhunu mulle. Oli myös siistiä kun rukoilessa seurakuntalaiset sai rukoilla ääneen. Messu ei siis ollut pelkkä papin yksinpuhelu vaan koko seurakunnan yhteinen. Nyt odotan innolla sunnuntaita :)
Myös toinen iloinen asia mitä odotan innolla on maanantain ja tiistain jumpat sillä tutustuin siellä yhteen naiseen, joka on Englannista alunperin mutta asunut nyt 6 vuotta täällä. Jee joku toinenkin joka ei puhu äidinkielenään ranskaa ! Se vaikutti tosi mukavalta, ehkä saan edes jumppakaverin :P Olen tosi innoissani noista jumpista, ainakin liikun edes jonnekin päivän aikana. Mutta olen miettinyt että mikä järki on rääkätä itteään hullunlailla ja sitten kaikki on ihan että jes, olipas hyvä jumppa, nyt olen ihan kuollut. Ja maksaa vielä siitä ! Ja nyt olen osa näitä hulluja ihmisiä :o Viime maanantaisen jumpan jälkeen olin puoli kuollut vielä torstai aamuna. Huhhuh. Mutta ehkä se kunto tässä kohoaa tai jotain.
Yksi ihmetyksen aihe ja myös asia jonka luen harrastuksiini on posti. Tai sen katsominen. Tai katsominen ettei sitä ole sillä posti on täällä jotenkin erityisen h i i i i daaaas. Suunnittelin jo hyökkääväni postimiehen kimppuun ja vaativani kirjeitäni mutta kun yksi päivä sitten näin vihdoin tämän postimiehen niin en sitten hyökännytkään koska hän oli tosi mukava. Tyydyin sitten vaan kiltisti odottamaan jospa joku päivä ne siellä postissa päättäisivat tehdä töitäkin vaihteeksi ja tuoda kirjeeni perille ! Eilen tapahtui ihme ja sain vihdoin yhden joka oli matkannut sen 2 viikkoa. Yksi on vielä kateissa. Ehkä vielä joku päivä.
Ruuanlaitosta ja leipomisesta on tullut hyvä ajanviete. Nyt teemana on ollut banaani. Banaani on siis jos ystävä. Viime viikolla tein banaani-suklaamuffinsseja, sellaisia terveys versioita. Alkuviikosta tein vihannes banaanista gratiinin. Sekään ei ollut paha. Vaikka mielestäni se on parempaa ihan sellaisenaan,vihannes banaani siis,hieman muussattuna. Täällä on siis kahdenlaisia banaaneja, niitä meidän normaaleja makeita hedelmä banaaneja sekä näiden paikallisia vihannes banaaneja, jotka ovat kovia raakana, ne pitää siis keittää ensin. Mutta siitä on tullut kyllä yksi lemppari ruokani ! Ja eilen tehtiin Paolon kanssa sitten vanhoiksi mennesitä tai jo hieman tummista banaaneista banaani-suklaakakku. Tein myös eilen tofusalaatin. Olen oikein ylpeä että onnistuin marinoimaan tofun kunnolla että se sai makua. Sabrina tykkäsi kovasti. Ehkä nämä onnistumiset korvaa sitten ne epäonnistumiset kuten sen kamalan leivän jota tein viime viikolla. Järkyttävää. En tajua mitä tein väärin mutta siitä tuli ihan kovaa. No voin kanssa se sitten meni.
Täällä on nyt satanut ihmeen paljon. En muista edes kunnolla millon viimeks olisin ollut rannalla. Toivottavasti se tästä nyt vähän kirkastuis. Lämpöä on kuitenkin riittänyt. Ja kun on sateista niin sillon on tosi painostava keli. Pelottaa vähän kesä ja syksy kun silloin pitäisi olla koko ajan kauhean kuumaa ja hiostavaa. Voivoi karibian lämpöä. Mutta en valita.
Huomenna tai tässä lähi aikoina olisi tarkotus vihdoin mennä katsomaan Fort-de-Francen putiikit. Sillä pitäisi se mekkokin kesäksi löytää, häihin. Toivottavasti siis toi pilviverho vois väistyä ettei tarvi sateessa shopata.
Tässä vähän kuvia paikallisista kasveista:
sekä Sabrinan ylpeys, orkidea, joka tuoksuu muuten tosi hyvälle
sekä muutama siisti kuutamo kuva
Myös toinen iloinen asia mitä odotan innolla on maanantain ja tiistain jumpat sillä tutustuin siellä yhteen naiseen, joka on Englannista alunperin mutta asunut nyt 6 vuotta täällä. Jee joku toinenkin joka ei puhu äidinkielenään ranskaa ! Se vaikutti tosi mukavalta, ehkä saan edes jumppakaverin :P Olen tosi innoissani noista jumpista, ainakin liikun edes jonnekin päivän aikana. Mutta olen miettinyt että mikä järki on rääkätä itteään hullunlailla ja sitten kaikki on ihan että jes, olipas hyvä jumppa, nyt olen ihan kuollut. Ja maksaa vielä siitä ! Ja nyt olen osa näitä hulluja ihmisiä :o Viime maanantaisen jumpan jälkeen olin puoli kuollut vielä torstai aamuna. Huhhuh. Mutta ehkä se kunto tässä kohoaa tai jotain.
Yksi ihmetyksen aihe ja myös asia jonka luen harrastuksiini on posti. Tai sen katsominen. Tai katsominen ettei sitä ole sillä posti on täällä jotenkin erityisen h i i i i daaaas. Suunnittelin jo hyökkääväni postimiehen kimppuun ja vaativani kirjeitäni mutta kun yksi päivä sitten näin vihdoin tämän postimiehen niin en sitten hyökännytkään koska hän oli tosi mukava. Tyydyin sitten vaan kiltisti odottamaan jospa joku päivä ne siellä postissa päättäisivat tehdä töitäkin vaihteeksi ja tuoda kirjeeni perille ! Eilen tapahtui ihme ja sain vihdoin yhden joka oli matkannut sen 2 viikkoa. Yksi on vielä kateissa. Ehkä vielä joku päivä.
Ruuanlaitosta ja leipomisesta on tullut hyvä ajanviete. Nyt teemana on ollut banaani. Banaani on siis jos ystävä. Viime viikolla tein banaani-suklaamuffinsseja, sellaisia terveys versioita. Alkuviikosta tein vihannes banaanista gratiinin. Sekään ei ollut paha. Vaikka mielestäni se on parempaa ihan sellaisenaan,vihannes banaani siis,hieman muussattuna. Täällä on siis kahdenlaisia banaaneja, niitä meidän normaaleja makeita hedelmä banaaneja sekä näiden paikallisia vihannes banaaneja, jotka ovat kovia raakana, ne pitää siis keittää ensin. Mutta siitä on tullut kyllä yksi lemppari ruokani ! Ja eilen tehtiin Paolon kanssa sitten vanhoiksi mennesitä tai jo hieman tummista banaaneista banaani-suklaakakku. Tein myös eilen tofusalaatin. Olen oikein ylpeä että onnistuin marinoimaan tofun kunnolla että se sai makua. Sabrina tykkäsi kovasti. Ehkä nämä onnistumiset korvaa sitten ne epäonnistumiset kuten sen kamalan leivän jota tein viime viikolla. Järkyttävää. En tajua mitä tein väärin mutta siitä tuli ihan kovaa. No voin kanssa se sitten meni.
Täällä on nyt satanut ihmeen paljon. En muista edes kunnolla millon viimeks olisin ollut rannalla. Toivottavasti se tästä nyt vähän kirkastuis. Lämpöä on kuitenkin riittänyt. Ja kun on sateista niin sillon on tosi painostava keli. Pelottaa vähän kesä ja syksy kun silloin pitäisi olla koko ajan kauhean kuumaa ja hiostavaa. Voivoi karibian lämpöä. Mutta en valita.
Huomenna tai tässä lähi aikoina olisi tarkotus vihdoin mennä katsomaan Fort-de-Francen putiikit. Sillä pitäisi se mekkokin kesäksi löytää, häihin. Toivottavasti siis toi pilviverho vois väistyä ettei tarvi sateessa shopata.
Tässä vähän kuvia paikallisista kasveista:
sekä Sabrinan ylpeys, orkidea, joka tuoksuu muuten tosi hyvälle
sekä muutama siisti kuutamo kuva
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Sa ki ta'w, la riviè pa ka chayé'y
"Se mikä on kohtalosi ei pidä pyyhkäistä pois jokeen" eli mitä on tapahtuakseen mitää tapahtua. Se on siis kreolia. Yritän kovasti sitä opetella mutta kun ranskassakin on vielä paaaaljon parannettavaa niin saa nähdä opinko kumpaakaan koskaan kunnolla. Sa ou fè ? Mitä kuuluu ? En kyllä muista mitä pitää vastata, ca va kin kuulemma käy. Toi otsikko käy kyllä niin kuin nenä päähän tälle teksille ja sille mitä on viime aikoina tapahtunut. Oon huomannu että jotkut asiast täytyy vaan tapahtua,vaikkei ne aina ehkä niin kivojakaan olisi mutta ehkä niistä oppii jotain. En kyllä aina löydä järkevää selitystä niille. Kuten sille että eilen sain laitettua sormeni aurinkotuolin väliin,luulin jo menettäväni pari niistä. Loppujen lopuksi niistä tuli vain hieman mustat ja pystyn jo kirjottamaan joten nou hätä. Jos tästä yritän keksiä jonkin opetuksen niin vastedes en laita sormia aurinkotuolin väliin kun olen istumssa siihen koko painollani. Ja jotkin asiat täytyy siis tapahtua myös siksi etten ole edes täällä lämmössä päässyt sähläys sotkemis kiintiöstäni, toivottavasti jatkossa se on hieman pienempi.
Lapsilla oli 2 viikkoa lomaa, minulle se oli aika kaukana lomasta. Vaikka kyllä sinne pari päivää mahtui "lomaa" kun oltiin pohjois osassa tätä saarta, Saint-Pierre:ssä maanantai illasta keskiviikkoon. Näin myös vihdoin tulivuoren ! En tiedä mitä odotin mutta ei se ollut niin mahtava tai jotain kuin luulin. Iso se oli. Ja vihreä, paljon kasvillisuutta. Ehkä juuri se hämäsi. Eikä siinä olekaan laavaa niin kuin luulin. Noh siellä se kuitenkin on ja toiminnassa vaikka siitä on jo joku 150 vuotta kun se viimeksi purkautui. Sillon se kylläkin tuhosi silloisen pääkaupungin ja tappoi paljon paljon ihmisiä. Toivotaan että se on nyt hieman rauhoittunut. Pohjonen oli muutenkin kiva nähä sillä se on kuitenkin hieman erilainen maastoltaan ja kasveiltaan kun tämä hmm en tiedä eteläkö vai rannikko missä asun. Pohjosessa on enemmän juuri kasveja mutta se on ehkä vähän "likasempi". Rakennukset ei ole niin hienoja ja värikkäitä kuin täällä mutta minua se ei haitannut. Siinä oli silti sitä jotain. Käytiin myös sellasella perhos farmilla. Se oli siistiä, sain hienoja kuvia ! Tuolloin oli siis juuri ne karnevaalit tai niiden huipentuma. Oltiin Sabrinan kanssa yksissä juhlissa, Francois jäi lastenvahdiksi :D Huh,kyllä huomasi ettei olla Suomessa, hyvin kaukana sieltä. No koska oli karnevaalit ja teemana oli "hieno tai shokeeraava", suuri osa oli todellakin shokeeraava, niin asut oli sen mukaiset: suurin osa miehistä oli mini mekoissa ja sukkahousuissa, naiset sitten sitäkin pienemmissä mekoissa ja peruukeissa. Tunnelma oli kyllä ihan mukava ja opin tanssimaan paikallista tanssia, zuke tai zulu tai jotain sinne päin. Jopa nämä jäiset lantiot saatiin liikkeelle ! Ja koska yritän tutustua karibialaiseen kulttuuriin niin piti sitten maistaa tapojen mukaan myös rommia, se on täällä tosi in. Ei se nyt niin pahaa ollut ja kokisen kanssa jopa ok. Pohjoisen reissu oli todellakin siis karibia menoa ! :)
Ei noi 2 viikkoa mitenkään ihan kamalia ollut, välillä oli jopa mukavaa vaihtelua olla vaan Anaiksen kanssa kun Paolo oli päivän sellasella leirillä. Mutta on toisaalta mukava että normi arki (vapaat iltapäiväni !) taas palaa. Ja pääsin taas kuntosalille. Nyt olo onkin aika kuollut. Ehkä tässä gyave mehua juoden vähän piristyn. (se on siis paikallinen hedelmä) Johtuen ehkä myös noista kahdesta erikoisesta viikosta,luulen, noi vanhemmat vähän sano että mun pitäis keksiä enemmän tekemistä päiviks. Noh, nyt kun olen jo tottunut liikkumaan täällä sun muuta niin luulen että se tulee onnistumaan. Täytyy vain ryhdistyä. Ehkä sitä kautta myös TOIVOTTAVASTI voisi vaikka tutustuakin ihmisiin täällä...Vaikka en tiedä, alkaa pikku hiljaa menemään usko että tutustun kehenkään täällä. Tai ainakin miehiin menee hermot. Luulin että flirttaileva surffi ope oli pahin mutta ei. Olin sitten sunnuntaina leffassa (jotta tekisn jotain, noi vanhemmat tais olla tyytyväisiä) ja siellä sitten oli ovimies. Jonka mielestä "kiinnitin eriyisesti hänen huomionsa". Joten hänen piti sitten tulla saliin juttelemaan mun kanssa. Kaksi kertaa. Olisin päässyt yksyis näytökseen sun muuta. Ja hän vielä sanoi odottavansa esityksen jälkeen alhaalla jos haluan mennä juttelemaan. No siellähän se sitten oli. Ja minä suorastaan juoksin ulos salista ! Huh mikä näitä miehiä vaivaa !!! Olen tottunut olemaan rauhassa Suomessa, kaikki enemminkin kiertää mut kaukaa kuin suorastaan tulee mun luokse kuin magneetit niin kuin täällä. Olen kylmä suomalainen enkä ole tottunut tälläiseen. Harkitsin hetken hiuksieni värjäämistä mustaksi mutta jätin sen sitten, tykkään liikaa näistä vaaleista kun ne vielä ilmaiseksi vaalenee auringossa. Täytyy siis kehitellä jokin hylkimis taktiikka koska en nähtävästi osaa viestiä tarpeeksi selvästi että EN OLE KIINNOSTUNUT LÄHDE MENEMÄÄN. Ehkä täytyy esittää kuuroa tai puhua tosi tosi huonoa englantia suuurella aksentilla ettei kukaan ymmärrä mitään niin enköhän saa olla rauhassa. En sitten tiedä miten niiden kavereiden saanti jos alan tuolle linjalle...En halua olla töykeä tai epäkohtelias mutta rajansa kaikella sanoisin ! Mutta alan pikku hiljaa uskomaan tuota otsikkoa, mikä on tapahtuakseen pitää kait tapahtua. Huoh, tulkaa kaikki miehet nyt kerralla niin ehkä saan olla rauhassa loppu vuoden.
Ei kait tänne muuta ihmeellistä. Yritän kirjottaa hieman useammin, nyt kun on taas aikaa. Ja yritän taas matkata ympäri saarta uusissa paikoissa,se on taas jäänyt. Vaikka no olinhan pohjoisessa. Ja luulen että olen taas askeleen lähempänä kirjon ja seurakunnan löytymistä :P Lämpöä ja kaikkea hyvää sinne Suomeen ja kaikkialle, alan jo hieman jopa odottamaan kesää;) Ja lupaan ryhdistäytyä ja alkaa kirjottamaan enemmän sinne :) Salut !
Perhos farmilta
tulivuori
Saint-Pierre, hiekkarannat on tummia johtuen tulivuoren purkauksesta
Gyave hedelmä
Lapsilla oli 2 viikkoa lomaa, minulle se oli aika kaukana lomasta. Vaikka kyllä sinne pari päivää mahtui "lomaa" kun oltiin pohjois osassa tätä saarta, Saint-Pierre:ssä maanantai illasta keskiviikkoon. Näin myös vihdoin tulivuoren ! En tiedä mitä odotin mutta ei se ollut niin mahtava tai jotain kuin luulin. Iso se oli. Ja vihreä, paljon kasvillisuutta. Ehkä juuri se hämäsi. Eikä siinä olekaan laavaa niin kuin luulin. Noh siellä se kuitenkin on ja toiminnassa vaikka siitä on jo joku 150 vuotta kun se viimeksi purkautui. Sillon se kylläkin tuhosi silloisen pääkaupungin ja tappoi paljon paljon ihmisiä. Toivotaan että se on nyt hieman rauhoittunut. Pohjonen oli muutenkin kiva nähä sillä se on kuitenkin hieman erilainen maastoltaan ja kasveiltaan kun tämä hmm en tiedä eteläkö vai rannikko missä asun. Pohjosessa on enemmän juuri kasveja mutta se on ehkä vähän "likasempi". Rakennukset ei ole niin hienoja ja värikkäitä kuin täällä mutta minua se ei haitannut. Siinä oli silti sitä jotain. Käytiin myös sellasella perhos farmilla. Se oli siistiä, sain hienoja kuvia ! Tuolloin oli siis juuri ne karnevaalit tai niiden huipentuma. Oltiin Sabrinan kanssa yksissä juhlissa, Francois jäi lastenvahdiksi :D Huh,kyllä huomasi ettei olla Suomessa, hyvin kaukana sieltä. No koska oli karnevaalit ja teemana oli "hieno tai shokeeraava", suuri osa oli todellakin shokeeraava, niin asut oli sen mukaiset: suurin osa miehistä oli mini mekoissa ja sukkahousuissa, naiset sitten sitäkin pienemmissä mekoissa ja peruukeissa. Tunnelma oli kyllä ihan mukava ja opin tanssimaan paikallista tanssia, zuke tai zulu tai jotain sinne päin. Jopa nämä jäiset lantiot saatiin liikkeelle ! Ja koska yritän tutustua karibialaiseen kulttuuriin niin piti sitten maistaa tapojen mukaan myös rommia, se on täällä tosi in. Ei se nyt niin pahaa ollut ja kokisen kanssa jopa ok. Pohjoisen reissu oli todellakin siis karibia menoa ! :)
Ei noi 2 viikkoa mitenkään ihan kamalia ollut, välillä oli jopa mukavaa vaihtelua olla vaan Anaiksen kanssa kun Paolo oli päivän sellasella leirillä. Mutta on toisaalta mukava että normi arki (vapaat iltapäiväni !) taas palaa. Ja pääsin taas kuntosalille. Nyt olo onkin aika kuollut. Ehkä tässä gyave mehua juoden vähän piristyn. (se on siis paikallinen hedelmä) Johtuen ehkä myös noista kahdesta erikoisesta viikosta,luulen, noi vanhemmat vähän sano että mun pitäis keksiä enemmän tekemistä päiviks. Noh, nyt kun olen jo tottunut liikkumaan täällä sun muuta niin luulen että se tulee onnistumaan. Täytyy vain ryhdistyä. Ehkä sitä kautta myös TOIVOTTAVASTI voisi vaikka tutustuakin ihmisiin täällä...Vaikka en tiedä, alkaa pikku hiljaa menemään usko että tutustun kehenkään täällä. Tai ainakin miehiin menee hermot. Luulin että flirttaileva surffi ope oli pahin mutta ei. Olin sitten sunnuntaina leffassa (jotta tekisn jotain, noi vanhemmat tais olla tyytyväisiä) ja siellä sitten oli ovimies. Jonka mielestä "kiinnitin eriyisesti hänen huomionsa". Joten hänen piti sitten tulla saliin juttelemaan mun kanssa. Kaksi kertaa. Olisin päässyt yksyis näytökseen sun muuta. Ja hän vielä sanoi odottavansa esityksen jälkeen alhaalla jos haluan mennä juttelemaan. No siellähän se sitten oli. Ja minä suorastaan juoksin ulos salista ! Huh mikä näitä miehiä vaivaa !!! Olen tottunut olemaan rauhassa Suomessa, kaikki enemminkin kiertää mut kaukaa kuin suorastaan tulee mun luokse kuin magneetit niin kuin täällä. Olen kylmä suomalainen enkä ole tottunut tälläiseen. Harkitsin hetken hiuksieni värjäämistä mustaksi mutta jätin sen sitten, tykkään liikaa näistä vaaleista kun ne vielä ilmaiseksi vaalenee auringossa. Täytyy siis kehitellä jokin hylkimis taktiikka koska en nähtävästi osaa viestiä tarpeeksi selvästi että EN OLE KIINNOSTUNUT LÄHDE MENEMÄÄN. Ehkä täytyy esittää kuuroa tai puhua tosi tosi huonoa englantia suuurella aksentilla ettei kukaan ymmärrä mitään niin enköhän saa olla rauhassa. En sitten tiedä miten niiden kavereiden saanti jos alan tuolle linjalle...En halua olla töykeä tai epäkohtelias mutta rajansa kaikella sanoisin ! Mutta alan pikku hiljaa uskomaan tuota otsikkoa, mikä on tapahtuakseen pitää kait tapahtua. Huoh, tulkaa kaikki miehet nyt kerralla niin ehkä saan olla rauhassa loppu vuoden.
Ei kait tänne muuta ihmeellistä. Yritän kirjottaa hieman useammin, nyt kun on taas aikaa. Ja yritän taas matkata ympäri saarta uusissa paikoissa,se on taas jäänyt. Vaikka no olinhan pohjoisessa. Ja luulen että olen taas askeleen lähempänä kirjon ja seurakunnan löytymistä :P Lämpöä ja kaikkea hyvää sinne Suomeen ja kaikkialle, alan jo hieman jopa odottamaan kesää;) Ja lupaan ryhdistäytyä ja alkaa kirjottamaan enemmän sinne :) Salut !
Perhos farmilta
tulivuori
Saint-Pierre, hiekkarannat on tummia johtuen tulivuoren purkauksesta
Gyave hedelmä
torstai 3. maaliskuuta 2011
Aurinkoa ja sadekuuroja
Viime viikolla kävin vihdoin lääkärissä ja sain terveen paperit. Niimpä suuntasin kuntosalille minne kirjauduin 3 kuukaudeksi. Liian innoissani tästä menin kotiin ja muistin että täällä on karnevaalit ja Paolon koulu on 2 viikkoa kiinni joten hän on sitten mun kanssa kotona. Sadetta ! Onneksi pilvi vähän väistyi kun Sabrina sai hommattua Paololle 2 päivänä ratsastusta ja muutamana muuna päivänä Paolo menee sellaselle päivä leirille. Joten sain sittenkin vähän vapaata ! Kunnes maanantaina sain kuulla että Anaiksen hoitopaikka on kiinni kaksi päivää koska jollain lapsella on joku pöpö joka voi tarttua joten tiistain ja keskiviikon olin sitten molempien kanssa koko päivän. Ja vielä ihan suhtkoht hyvässä ruumiin ja sielun voimissa. Paitsi eilen meinasin saada hermoromahduksen Paolon kanssa,hän oli kyllä ihan mahdoton ! Kunnes uhkasin heittää hänen rakkaat käsirenkaat roskiin niin eiköhän sitä alettu tottelemaan! Ehkä hieman ilkeää mutta kun ei muu tehoa. Eilinen oli kyllä oikein kunnon työpäivä ! Ja jos joku väittää ettei lastenhoito ole työtä niin tervetuloa vain tänne muutamaksi päiväksi :)
Tänään sitten odotettu ja todellakin ansaittu vapaa iltapäivä <3 Aamulla kävin ekaa kertaa kuntosalilla ja siellä oli tänään sellainen body balance tunti. Vähän joogan,taichin sun muun sekotusta. Se oli kyllä tosi mielenkiintosta. Ja löysin itseni välillä ihme sammakko asennoista. Mutta se oli sopivan rauhoittavaa eilisen jälkeen ja nyt olen taas energinen uutteen päivään ja varsinkin iltaa varten kun lapset tulee kotiin ja työt odottaa. Ennen sitä on onneksi toinen auringon paiste: ensimmäinen purjesurffaus tunti ! Huomenna saatan olla aika kuollut mutta ei se mitään, urheilu on kivaa. Toivottavasti en pala liikaa sillä tuolla paistaa taas aurinko enkä tiedä saanko paikan päältä mitään pitkähihaista uima juttua mutta täytyy laittaa reilusti aurinkorasvaa. Ja sitä riittää kun äiti lähetti sitä ihan Suomesta asti !
Sunnuntaina vietettiin kotona omia pikku karnevaaleja. Sabrina oli kutsunut 2 tuttava perhettä lapsineen, joten täällä oli viisi 2-5 vuotiasta lasta juoksentelemassa ympäri ämpäri. Mutta se meni yllätävän hyvin. Lapsilla oli kivaa kun ne sai pukeutua ja mulla kanssa,olin hippi. Olen myös löytänyt elokuvateatterin,käynyt jopa kaksi kertaa jo ! Se on vähän kauempana,lähellä Fort-de-Francea,sinne ajaa noin 45 minuuttia (jos ei ole paljon liikennettä mitä täällä kyllä on yleensä). Se on kyllä tosi siisti paikka, ja iso. 10 salia ja sit siinä on joku paikallinen mäkki sekä joku ravintola ja lasten leikkipaikka sun muuta. MUTTA ei ollut slush-konetta ! Että kyllä kinotar ehdottomasti vie voiton ! :) Mutta penkit oli yhtä mukavat kun kinon kakkos salissa. Yllättävän halvat hinnat noin suurelle teatterille, 8€ normi lippu ja mulle nuoriso lippu (13-25 vuotiaille) 6€, 3D vaan 7€ :O Mutta en valita,ihan hyvä vaan,voi käydä useammin. Vaikka ajat on vähän hankalat työn kannalta mutta viikonloppusin tai sitten iltasin,jos jaksan,sillä vikat näytökset alkaa kymmeneltä.
Alan pikkuhiljaa saada "tekemättömyys"- ongelmani hoidettua mutta se alkaa pelottavasti muuttua "ei ole aikaa" -ongelmaksi. Mutta se johtuu myös näistä kahdesta viikosta kun Paolo on lomalla, ja ensi viikolla myös Anais on koko viikon kotona. Onneksi ti-ke on pyhä täällä niin mennään pohjoseen, näen tulivuoren ! On kiva nähdä vähän taas lisää saarta :) Lämmintä täällä on koko ajan mutta yllättävän paljon on taas satanut sillä nyt pitäis olla kuiva kausi eikä pitäis sataa yhtään mutta hyvä että vähän sataa niin kasvit pysyy vihreinä eikä kuivu rumasti kellertäviks.
Auringonlasku
Karnevaalit kotona: hippi, ystävineen, ja keijun ja merirosvon kanssa.
Tehtiin Paolon kanssa pullaa kun äitin lähettämät kaardemummat tuli vihdoin mutta niistä tuli vähän kuivia.
Tänään sitten odotettu ja todellakin ansaittu vapaa iltapäivä <3 Aamulla kävin ekaa kertaa kuntosalilla ja siellä oli tänään sellainen body balance tunti. Vähän joogan,taichin sun muun sekotusta. Se oli kyllä tosi mielenkiintosta. Ja löysin itseni välillä ihme sammakko asennoista. Mutta se oli sopivan rauhoittavaa eilisen jälkeen ja nyt olen taas energinen uutteen päivään ja varsinkin iltaa varten kun lapset tulee kotiin ja työt odottaa. Ennen sitä on onneksi toinen auringon paiste: ensimmäinen purjesurffaus tunti ! Huomenna saatan olla aika kuollut mutta ei se mitään, urheilu on kivaa. Toivottavasti en pala liikaa sillä tuolla paistaa taas aurinko enkä tiedä saanko paikan päältä mitään pitkähihaista uima juttua mutta täytyy laittaa reilusti aurinkorasvaa. Ja sitä riittää kun äiti lähetti sitä ihan Suomesta asti !
Sunnuntaina vietettiin kotona omia pikku karnevaaleja. Sabrina oli kutsunut 2 tuttava perhettä lapsineen, joten täällä oli viisi 2-5 vuotiasta lasta juoksentelemassa ympäri ämpäri. Mutta se meni yllätävän hyvin. Lapsilla oli kivaa kun ne sai pukeutua ja mulla kanssa,olin hippi. Olen myös löytänyt elokuvateatterin,käynyt jopa kaksi kertaa jo ! Se on vähän kauempana,lähellä Fort-de-Francea,sinne ajaa noin 45 minuuttia (jos ei ole paljon liikennettä mitä täällä kyllä on yleensä). Se on kyllä tosi siisti paikka, ja iso. 10 salia ja sit siinä on joku paikallinen mäkki sekä joku ravintola ja lasten leikkipaikka sun muuta. MUTTA ei ollut slush-konetta ! Että kyllä kinotar ehdottomasti vie voiton ! :) Mutta penkit oli yhtä mukavat kun kinon kakkos salissa. Yllättävän halvat hinnat noin suurelle teatterille, 8€ normi lippu ja mulle nuoriso lippu (13-25 vuotiaille) 6€, 3D vaan 7€ :O Mutta en valita,ihan hyvä vaan,voi käydä useammin. Vaikka ajat on vähän hankalat työn kannalta mutta viikonloppusin tai sitten iltasin,jos jaksan,sillä vikat näytökset alkaa kymmeneltä.
Alan pikkuhiljaa saada "tekemättömyys"- ongelmani hoidettua mutta se alkaa pelottavasti muuttua "ei ole aikaa" -ongelmaksi. Mutta se johtuu myös näistä kahdesta viikosta kun Paolo on lomalla, ja ensi viikolla myös Anais on koko viikon kotona. Onneksi ti-ke on pyhä täällä niin mennään pohjoseen, näen tulivuoren ! On kiva nähdä vähän taas lisää saarta :) Lämmintä täällä on koko ajan mutta yllättävän paljon on taas satanut sillä nyt pitäis olla kuiva kausi eikä pitäis sataa yhtään mutta hyvä että vähän sataa niin kasvit pysyy vihreinä eikä kuivu rumasti kellertäviks.
Auringonlasku
Karnevaalit kotona: hippi, ystävineen, ja keijun ja merirosvon kanssa.
Tehtiin Paolon kanssa pullaa kun äitin lähettämät kaardemummat tuli vihdoin mutta niistä tuli vähän kuivia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)