Mikä tekee joulun ?

Tällä hetkellä sen näyttää tekevän 40 joulukortin kirjoittaminen (joista jo yli puolet valmiina,mutta osa vielä kaupan hyllyllä) sekä joululaulujen kuunteleminen. Jos teillä ei ole vielä joulu mieltä niin kuunnelkaa raskasta joulua -joululauluja, niistä tulee kummasti joulu mieltä. Käy myös yli 40 vee ihmisille !

Täällä olen miettinyt että täältähän puuttuu kaikki "oleellinen" mikä kuuluu jouluun: lumi, joulutortut,piparit,glöki,joululeipä (vaikka sitä olen saamassa onneksi kohta !),jouluruuat,pimeys että voi laittaa kynttilöitä ja valoja jo päivällä,suomalaiset joululaulut...Mutta jotkin asiat kuitenkin näyttävät löytyvän myös täältä: joulustressi ! Mistä se vaan aina kumpuaa, aivan kuin joulu ei voisi tulla ilman sitä ! Mutta koska minulla ei ole täällä mitään muutakaan perinteiseen suomalaiseen jouluun liittyvää niin en suostu hyväksymään myöskään stressiä. Myöskin joulusiivouksen voisin jättää väliiin. Vaikka hoidan sen autoni kohdalla,voivoi se kyllä tarvitsee kokonaisvaltaista puunausta.

On outoa että näin yhtäkkiä olen alkanut kaipaamaan kaikkea joulujuttuja suomesta. Joulu on aina ollut tärkeä mutta ei se ole ennen hetkauttanut jos en ole ollut Suomessa. Onko tämä jokin ikä juttu että "vanhemmiten" alkaa arvostamaan juuriaan sun muuta ? Ehkä joku viisas osaa vastata siihen. Mutta huomasin että itsenäisyyspäivänä olin kovinkin liikuttunut Suomen itsenäisyydestä ja siitä että olen suomalainen. On hassua että tulee oivallettua tälläisiä asioita aina kun on poissa Suomesta.

Joulu projekti on tässä vielä kesken, huoneen siivousta, asioiden järjestelyjä, hääjuttuja mutta ehkä tämä "joulun tekeminen" on ennemminkin jokin ihmisen ihmeellinen rituaalinen tapa "valmistautua" jouluun. Kun on suorittanut joulusiivoukset,tehnyt piparit ja polttanut viimeisen pellin sekä lähettänyt 100 joulukorttia ja paistanut laatikoita yö myöhälle, voi sanoa että nyt on joulu ! Mutta ei joulu ole meidän tekemisestä kiinni. Vapahtaja näyttää syntyvän joka vuosi meidän uurastamisesta vähät välittämättä. Haluankin toivottaa tämän tekstin mukana rauhallista,mukavaa joulua ja miettikää joulun oikeaa tarkoitusta siellä lumihankien ja jouluruokien keskellä :)

Laitan nyt kuvan meidän ainoasta joulujutusta eli lasten koristelemasta kuusesta. Kkun Sabrina kokosi kuusen ihmettelin että missäs se loppu on, kun se vaikutti niin pieneltä. Hieman säälittävähän tuo on ja voi lapsi parat kun luulevat että tuo on oikea joulukuusi. Ehkä tulevat vielä joku kerta Suomeen ja heille valkenee totuus !

Karibia elämää

Ja minäkö kerkesin valittaa tylsyyttä täällä ? No nyt ei ole tylsää ! 3 viikkoa sitten viikko meni järjestellessä kaverin "yllätys" synttäreitä joista yllätys hieman hukkui sekä Sabrinan synttäreitä sunnuntaiksi. Ja koska täällä suunnitelmat muuttuvat niin viuhaa vauhtia etten pysy enää itsekään perässä niin siinä oli taas tekemistä. Lopulta molemmat sujuivat hyvin :) Olen myös onnellinen että ne ovat ohi, elämä on taas hieman rauhallisempaa. Mutta eipä kauaa kun joulukuu on taas täynnä toimintaa. Mutta en valita, on kivempi olla aktiivinen ja saada asioita aikaan.

Olen myös löytänyt taas rakkauteni banaaneihin. Luulin jo kadottaneeni sen sillä luulin että banaani kiintiöni olisi jo täynnä koko loppu elämäksi. Mutta rakastuin sellaisiin mini banaaneihin, ah nam ne on hyviä ! :P

Ja jostain syystä vaaka näyttää suurempaa lukemaa kuin pitäisi, minähän en siis ole syönyt mitään mistä kiloja pääsisi kertymään ! Ne aivan salakavalasti hiipivät ja yllättävät minut. No kuitenkin, ei paniikkia sillä mahdun vielä morsiusneito mekkooni. Viimeinen sovitus tältä aamulta vihdoin löytyneiden kenkien kera,joissa olikin metsästystä. Nyt odotan vain innolla joulukuun 24 päivää ja häitä ! :)

Olen myös tutustunut uuteen ruotsalaiseen au pairiin joka tuli viikko sitten näiden yhteen tuttava perheeseen. Mietin että mikä juttu tämä on että tulen melkein toiselle puolelle maapalloa ja tutustun vain ruotsalaisiin au paireihin :o Mutta joo,ruotsalaiset on ihan kivoja. Vaikka vähän siltä vaikuttaa että loppujen lopuksi parhaimmat kaverit, ei vaan hyvän päivän tutut vaan ihan kunnon ystävät olen saanut täältä paikallisista. Nykyään vietetään tosi paljon aikaa ja ollaan tultu tosi läheisiksi. Siksi vähän pelottaakin tuo aika 4kk jälkeen...Mutta ei mietitä sitä vielä.

Tässä on niin paljon kaikkea vielä ennen sitä etten oikein kerkeäkään miettimään vielä niin pitkälle. Ensin pitää selviytyä joulukuusta. Eilen oltiin valmistelemassa hääjuttuja kavereiden kanssa sulhasen kotona. Oli kyllä kivaa mutta aamulla vähän väsytti kun olin vasta 11 illalla kotona. Mutta olen tosi tyytyväinen sillä saatiin paljon aikaan. Niistä tulee kyllä upeat häät,saatte sitten nähdä kuvia ;)

Nyt tosiaan kun elämä on muuttunut enemmänkin kiireiseksi tai sanotaanko että elävämmäksi, niin en luultavasti kerkeä ainakaan nyt joulukuussa kovinkaan usein päivittelemään. Tammikuussa tulee sitten varmaan päivitys taas kaikesta romaani mitassa. Mutta odotan innolla kaikkea tulevaa,joulua,häitä,joka suomivieraita. Ja apua, tätä vuotta on enää 26 päivää jäljellä ! :o Minne aika katoaa ?! Ja kohta olen ollut jo 11kk :o Mutta tällä hetkellä todella hyvät fiilikset, karibia elämä maistuu tällä hetkellä oikein hyvältä, pidän pienestä elämästäni täällä, niin sen hyvine kuin huonoine puolineen. Niin ja varsinkin kahdelle innokkaimmalle vakio lukialle voin kertoa että olen ehkä löytänyt vihdoin tulevan ammattini ! (nyt ihan aikuisten oikeasti,ei ole tällä kertaa merenneito) : Minusta tulee joko kätilö tai sairaanhoitaja ja sitten lähden afrikkaan ! Tai ehkä aasiaan. Tai sitten ehkä palaan tänne.

Tässä vihdoin taas kuvia:

Carole:n synttärit. Yritin tehdä "perinteisen" martiniquelaisen ananaskakun mutta siitä tuli nyt vähän a la suomalainen mutta oli se kuulemma hyvää. Se perinteinen jäi siitä ehkä kuitenkin vielä puuttumaan. Ja myös hienosti ajattelin että kirjoitan ananaksilla "Carole" mutta kun kakku käännetään niin sehän on sitten väärin päin...No ajatus on tärkein eikö ?


"Yllätys" joka ei ollut enää yllätys ja joka monen mutkan kautta oli sitten iltapäivä rannalla oli kuitenkin todella mukava. Salines on varmasti yksi kauneimmista rannoista täällä, ja sanoisin että melkein yleisesti kaunenin ranta. Kakku oli hyvää vaikka hieman sulanutta ja maistui suoraan lautaselta syötynä koska ei ollut pikku lautasia jokaiselle. Ei se mitään. Hieman piknik fiilistä.




Tässä nämä "mini" banaanit.

Onnellinen :)

Täällä ei kyllä kerkeä tulemaan tylsää kun kaikki vaihtuu niin nopeasti. Juuri kun kerkesin valittamaan tylsyyttä ja tekemisen puutetta niin sainkin ratkaisun ongelmaan ja nyt "ongelmana" on ennemminkin ajanpuute. Tai no ei vielä missään häiritsevässä määrin mutta nähtävästi tarpeeksi että on mennyt taas hetki etten ole kerennyt päivitellä tänne. No yksi syy on myös että olin vähän kipeä niin se sitten venyi.
Mutta lokakuun vikalla viikolla lapset siis olivat lomalla, joka meni yllättävän hyvin ! Hieman kauhulla sitä odotin mutta se oli yksi parhaista viikoista pitkään aikaan. Oli nimmäin pitkästä aikaa taas jotain tekemistä :D Ja ne olivat jopa kilttejä ! Meillä oli oikein kiva viikko. Luulen että myös lapset voivat yhtyä tähän mielipiteeseen :)
Sitten sain taas pienen loman lauantaista tiistaihin kun oli pyhänmiestenpäivä ja perhe lähti lomalle. Oih rauha on kyllä kiva asia. Ja nukkuminen. Oltiin kavereiden kanssa rannalla ja muuten vaan hengailtiin. Myös naapurin nainen,(tai no asuu vähän matkan päässä mutta kutsun häntä nyt naapuriksi) jonka lapset ovat Paolon ja Anaiksen kanssa samassa koulussa kutsui minut niille maanantaina. Tuntuu että olen saanut jotain yleistä suosiota kun hänen 3 lastaan olivat innoissaan kun tulin heille ja jopa sitä varten siivosivat ! Se on kuulemma ihme. Myös kun haen lapset koulusta heidän kaverinsa tuntevat minut jo ja tulevat aina sanomaan moi. On siistiä siis olla seudun ainut au pairi, saan kaiken suosin ! :D
Iltapäivästä menin sitten yhdelle kaverille joka letitti äitinsä kanssa hiukseni. Nyt olen virallisesti hieman martiniquelaisempi ! Mutta kokeiluni jättävätkö miehet minut nyt rauhaan kun en ole enää blondi ei onnistunut. Samanlailla ne olivat, nyt vain luulivat että olen paikallinen. Voivoi. Alan ehkä viimein siis uskoa Sabrinaa kun hän sanoo että se on niin näillä geeneissä että vaikka ajaisin kaljuksi ja pukeutuisin säkkiin en saisi luultavasti olla rauhassa. En aijo sitä silti koittaa vaikka siinä olisikin edes pieni mahdollisuus että se toimisi. Täytyy kait ottaa "kaikki ilo irti" ennen Suomeen paluuta ja taas totaalista rauhaa miehistä.
Hieman on myös tämän kaiken onnellisuuden keskellä ärsyttänyt kun täällä kaikki muuttuu aina. Suunnitelmat nyt lähinnä. Ja kun ne eivät aina välttämättä koske vain sinua vaan myös muita niin se on ärsyttävää. Eli täällä ei voi oikein ennalta mitään suunnitella koska se muutuu kuitenkin etkä voi ennalta tietää juuri mitään. No yritän elää sen kanssa vaikka suuri hankaluuksia vielä onkin.
Mutta aivan loistavan yllätyksen sain mistä olen ikionnellinen ja riittää iloa ja iloittavaa pitkäksi aikaa on mummon paketti ! (äitikin osallistu). Sen sain juuri ennen pientä lomaani; akvarelli värit ja suomalaista makeaa <3 Nyt ei enää ole ollut tylsää päivisin. Ja juuri olinkin miettinyt että voisin alkaa taas maalaamaan kun tosiaan kerrankin sitä aikaa on. Mummo tietää parhaiten. Mummot on vaan niin parhaita ! Ja on äititkin.
Viime sunnuntaina menin sitten sen naapurin naisen kanssa tutustumaan paikalliseen hellarikirkkoon kun hän käy siellä. Tai luulen ymmärtäväni että se on hellarikirkko, no ainakin jotain sinne päin. Oli kyllä tosi jees, vaikka en tiedä odotinko jotain aivan ylimaallista. Mutta huomasin myös että olen ihan hyvin siellä seurakunnassa missä olen tähän asti käynyt. Ihmiset alkavat vihdoin tuntea minut. Oli kiva kun kävin yksi päivä kaupassa niin törmäsin yhteen naiseen kirkolta. Siinä sitten juteltiin ja juteltiin. Tuli jotenkin niin paikallinen olo. Minulla on vihdoin pieni martiniquelainen elämäni, tunnen ihmisiä, törmään niihin, juttelen, hoidan pieniä asioitani. Tämä on loistavaa :) Satuin myös käymään kirjakaupassa, vihdoin. Tai no toisella kerralla sillä ensimmäisellä kerralla se meni juuri kiini puolelta päivin. Niin ei täällä yleisesti ole mitään siestaa tai mitään mutta ne vaan päättävät sulkea silloin. Muuten vain. Ja se on ihan ok täällä. No toisella kerralla viisaampana menin heti aamusta. Oi voi, kaikkia ihania kirjoja ! Täältä kulttuurista ja varsinkin keittokirjoja. Onneksi jouluna tulee lisä laukkuja jotka voivat viedä sitten kaikkea tällästä mennessään Suomeen ;)
Ja juuri kun lomaviikolla lapset olivat NIIIN kilttejä niin eihän se tietenkään jatku loputtomiin. Anais on nyt virallisesti aloittanut 3v. kriisinsä. Se on aika väsyttävää voin kertoa. En vaan vieläkään ymmärrä miten äiti on kestänyt minua saman ikäisenä. Ehkä ymmärrän sen joku päivä.
Viime keskiviikkona Anais oli kutsuttu yhden luokkalaisen halloween juhliin. No aamun kriisien jälkeen vihdoin päästiin paikalle vaikka lähtiessä oli sellanen taistelu etten muistanut ottaa kameraa mukaan. On niin omituista kuinka Anais nykyään on kuin jokin tarra joka tarrautuu minuun heti kun mennään kodin ulkopuolelle (jos siis vanhemmat eivät ole mukana). Tuollakaan en päässyt liikkumaan minnekään ilman ettei Anais roikkunut jalassa tai paidassa. Huvittavaa sillä muistan kuinka aluksi se oli koko ajan " Ei sinua, en halua sinua" ja nyt se on "Riiiiinaaaaa missä olet!!!" No kuten sanoin, asiat muuttuvat. Täällä varsinkin.
Lauantaina käytiin sitten vihdoin shoppailemassa häihin kenkiä ja kaikkea mitä vielä puuttuu. No en löytänyt kenkiä mutta sunnuntaina kaverin äiti sai valmiiksi pienennettyä mekkoni. Oih se on aivan loistava ! En malta odottaa joulukuuhun :)
Muuten täällä menee siis hyvin. Olen päässyt tekemättömyys kauden ylitse ja löytänyt taas tekemistä. Tai ehkä ennemminkin saamattomuus kauden ylitsi ja saan taas aikaan asioita. Johtuu ehkä myös kun alan tajuta kuinka aika vaan häviää jonnekin ! Mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen elooni täällä. Ei täällä mitään sen kummempia ole tapahtunut mutta kaikki on vaan hyvin :) Kerrankin osaan olla tyytyväinen. Johtuu ehkä myös jonkin sortin kasvusta. Melkein 10kk Karibialla saa todellakin ihmeitä aikaan ! Saa nähdä mitä vielä loput 4 ja puoli kk saavat aikaan...
Niin unohdin viimeksi kertoa kuinka hyvälle tuulelle voi tulla kun postimies tervehtii ja kysyy kuulumisia sanoen "Ma belle = kauniini, minun kaunis" ! Suomessakin ihmisten pitäis useammin kutsua toisiaan kauniiksi ja komeaksi ja ihanaksi ja kaikkea ! Kehua toisia. Seuraavan kerran kun nyt tapaatte jonkun, sanotte " Hei kaunis mitä kuuluu" ja voitte olla varma että hänen päivänsä on todellakin parempi !

Tässä nyt tämän hetkinen hiustyylini. Voin kertoa että se oli aluksi KUUMA ja PAINAVA mutta nyt on jo tottunut. Loppujen lopuksi ihan kiva vaikka väri ei olekaan ihan oikea mutta se on vähän sekoitus kaikkea.


Pakko laittaa taas yksi auringon lasku kun se on niin nätti täällä :)

Päivitystä.

Viikot täällä vaan menee ja vaihtuu kuukausiksi. Ja sitten huomaa ensiksi ettei ole taas kirjottanut tänne mutta ennenkaikkea että olen ollut täällä jo 9kk ja reilu 5kk enää jäljellä ! Minne aika katoaa :O No edelleen olen ollut hieman saamaton joten tuntuu että se vaan katoaa jonnekin ilman että saan mitään aikaseksi. No toisaalta vähän ryhdistäydyin tuossa. Olen ollut taas hoitamassa sitä puolitoistavuotiasta tuttavan lasta ja viimeviikolla olin yhden naisen kanssa oppimassa ja tekemässä cup cakeseja (koristeltuja muffinsseja näin suomeksi). Se oli kyllä siistiä ! Luultavasti menen nyt aina välillä kun hän tekee jotain erikoisia juttuja,hänellä on siis oma yritys mutta erityisesti tekee juuri cup cakeseja.

Olin kerrankin innoissani että olen pois Suomen syksystä; kylmyydestä,pimeydestä ja ennenkaikkea syksy flunssasta. Mutta ei, edes toisella puolella maailmaa, Karibian lämmössä siitä ei näytä pääsevän eroon. Täälläkin on nimittäin "syksy" ja "kylmää". No sanojen määritelmät eivät aivan vastaa meidän määritelmää niistä mutta nähtävästi tarpeeksi on ilmat "viilentynee" että kaikki vaan yskivät ja pärskivät ja pam kaikki ovatkin kipeitä. Ja viime viikolla parina aamuna tunsin taas oudon tunteen: minulla oli KYLMÄ ! Mutta siis oikeasti kylmä :O Mutta älkää huoliko kyllä täällä edelleen riittää lämpöä,nyttenkin täällä hikoilen. No ennemmin täällä ehkä on sellainen hiostava ilma nyt. Taas jotain ukkosta tulossa.

Niin ja olen myös selvinnyt pienestä koti-ikävä ilmiöstä. Älkää huoliko,olen taas normaali ja suren jo edeltä käsin päivää kun pitää täältä lähteä. Mutta voin paljastaa että tällä kertaa,vaikka onkin varmasti vaikea lähteä täältä niin lopulta on ihan kiva kuitenkin palata taas Suomeen :) Tai no saa nähä millainen fiilis lopulta sitten huhtikuussa on mutta näin voisin ennustaa.
Täytyy mainita että söin yksi päivä haita! No ei ollut mitään tappajahaita vaan jotain sellasia pieniä haita mitä näillä vesillä on jossain. Oli yllättävän hyvää tai ei siitä tiennyt että ahaa haita on selvästi. Mutta oli vaan outoa kun kuulin että ruuaksi on haita :D

Lauantaina oltiin tuttavaperheen pojan 6vee synttäreillä. No sitten kerrankin ajattelin hieman ehostautua kun muuten täällä ainut ehostautumisen kohde on kirkko. Kyllä, ennen se vähä mitä ehkä joskus laittauduin juhlimaan sun muuhun on muuttunut ehostautumiseksi kirkkoon, hassua ! Mutta siis nyt ajattelin kerrankin laittautua kirkonkin ulkopuolella ja Paololla oli hyvä kommentti kun olin meikannut: "Miksi sä olet vaihtanut naamaa ? " :D Voi lapset,tuleeko sieltä suusta aina totuus ?

On myös kiva että Anais on vihdoin alkanut puhumaan mutta huh,kun eihän sitä saa enää hiljaiseksi ! Se on kuin papupata joka jatkaa porinaa vaikka ottaa pois levyltä ja heittäisi kylmää vettä (en siis ole kuitenkaan kirjaimellisesti tehnyt). Ja sillä on myös kysely kausi "Miksi miksi miksi miksi" Huuuuuuh ! No toisaalta voi vastata melkein mitä vaan, se on tyytyväinen kunhan vaan vastaa. Ja välillä ei edes tarvitse vastata. Autossa se yleensä puhua pölisee yksin kiinnitti kukaan siihen huomiota tai ei.
Mitäs muuta, no lapset on tietenkin lomalla tämän viikon, johan siitä oli jo reilu kuukausi kun ne viimeksi olivat. Mutta tähän asti (no 2 päivää) on sujunut kyllä paremmin kuin odotin. No Paolo on 3 päivänä aamupäivän sellasessa taide atheljeessä ja lauantaista tiistaihin saan taas lomaa kun perhe lähtee lomalle. Eli viime viikolla yritin vähän nauttia vain olemisesta ja kerätä voimia ja valmistautua "henkisesti" tähän viikkoon ja nyt saan sitten vielä jälkeen päin "palautumis" aikaa, ihan jees :) Eikä tämä nyt ole niin rankkaa. Lapset ovat yllättävän kilttejä. Tähänhän alkaa jo tottua !

Niin ja tein yksi päivä lihapullia, SUOMALAISIA lihapullia. Ja kyllä,laitoin ihan oikeaa lihaa, ei ollut mikään kasvisversio. Oli kuulemma hyvää :)

Eipä tänne kait mitään muuta ihmeellistä. Voisi ehkä päivitellä hieman useammin ettei tule aina kuukauden asioita kerralla, kuten nyt näyttää tulevan. Niin, teempä pienen mainostuksen tännekin. Täällä olisi näiden tuttava perhe joka haluaisi ottaa au pairin niin lupasin kysellä kavereilta, joten laittakaa sanaa eteenpäin jos tunnette ketään jota voisi kiinnostaa tulla Karibialle ainakin vuodeksi au pairiksi. Ranskan osaaminen ei pakollista.


Vihdoin taas sain laitettua kuvia ! Oltiin viime viikonloppuna taas uudella rannalla :)



Tässä myös vihdoin kuva maracujan (passion hedelmän) kukasta joka on todella näyttävä, yö ja päivä versio.


Cup cakes

Virallista !

En vieläkään usko että sanon tämä ääneen ja vielä julkisesti mutta kaippa tämä pitää nyt tunnustaa ja tuoda päivän valoon: minulla no ollut virallisesti koti-ikävä ! Kunnon itku ja "lähden seuraavalla koneella kotiin" -juttu. No mutta älkää huoliko, se on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, en palaa vielä ennen huhtikuuta, ainakaan näillä näkymin. Ensiksikin siksi että vihaan luovuttamista, olipa kyse mistä tahansa, teen mitä tahansa muuta kuin luovutan. Kärsin vaikka nämä loput 6kk jos on pakko mutta kesken en jätä ! Mutta ei täällä olo nyt siis ole mitään kärsimystä, älkää taas kaan huolehtiko. Ja toiseksi siksi että on vielä paljon asioita mitä haluan nähdä ja tehdä, varsinkin joulukuussa, joten enköhän pärjää ensin sinne asti ja siitä onkin enää pari kuukautta huhtikuuhun joten voila, nopeasti menee aika :)

Toinen virallinen on asia on että voin mennä naimisiin ! Tämä on kyllä ollut virallista jo jonkin aikaa,en muista olenko saattanut mainitakin asiasta mutta tuleepa nyt uudemman kerran. Sabrina tämän kertoi. Koska osaan laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, kelpaan naimisiin, jee ! No se yksi kriteeri vielä puuttuu eikä siihen Sabrina antanut mitään ohjettä miten se sitten toteutetaan, mies nimittäin mutta ehkä sekin hoituu ruuan kautta. Täytyy alkaa leipomaan ja mennä tuonne kylille, jospa sieltä joku tarttuisi mukaan. Vaikka en kyllä tarvitse edelleenkään mitään apuja, niitä miehiä tuntuisi tarttuvan muutenkin. Taas viime sunnuntaina kun menin kirkkoon aamulla ja keskustassa oli jotain juttuja joten osa teistä oli suljettu ja jouduin poukkoilemaan sinne tänne, ainakin kaksi miesti pysäytti auton ja huuteli perään. Eikö otsassani lue tarpeeksi selvästi että jättäkää rauhaan, haluan vain löytää tieni kirkkoon ! No ehkä se lukee suomeksi, täytyypä vaihtaa kieltä. En tiedä meneekö se sittenkään perille. No, 6kk vielä !
Virallista on myös että olen torvelo mutta se nyt on ollut jo tiedossa. Jos täällä kaikki eivät vielä tienneet niin nyt tietävät. En tiedä että onko totta vai kuvittelenko vain mutta täällä tuntuu nuo torvelo geenit tai jotkin vain vahvistuvan. Olen siis varma että se on geeneissä, niin syvälle se on tuntunut juurtuvan, eipä pakoon näytä pääsevän edes toisella puolella maailmaa. No jos ei voi tehdä ilman pitää tehdä kanssa ja olenhan jo 20 vuotta selvinnyt niin eiköhän tästäkin eteenpäin. Ja itsepähän halusin uusia seikkailuja ja kokemuksia, kerrankin olen saanut mitä halusin. No en tiedä halusinko välttämättä juuri tälläisiä mutta jotakin uutta. Ja ehkä juuri vastoinkäymisten kautta kasvaa eniten. Nyt ainakin tiedän muutaman asian: en halua omaan kotiin lasista lavuaaria ja paras auto olisi tankki tai ainakin yhtä kestävä kaikin puolin. Myös muutamia muita turvallisuus juttuja voisin lisätä omaan kotiin.

Viralliselta näyttää tuntuvan myös että suomalainen au pairi on kaikkien au pairi. Tai lastenhoitaja. Olin viime perjantaina hoitamassa yhden tutun puolitoista vuotista tyttöä. Oli kyllä kivaa vaihtelua mutta illalla huomasi kuinka on kiva että lapset on vähän isompia kuitenkin, itsenäisempiä ja sillein. Oli kyllä myös pelottavaa huomata kuika samanlainen tuo tyttö oli Anaiksen kanssa, vain puolentoista vuoden iässä, osasi juuri kävellä mutta kengät olivat todella kova sana. Niitä vaihdettiin useaan kertaan päivän aikana ja jos ei jokin pari miellyttänyt niin se kävi kyllä ilmi. Huh, en minä ollut noin prinsessa pienenä.

Niin tosiaan, jo reilut 8kk takana ja kohta vain vajaat 6kk edessä, minne aika katoaa :O Nykyään se tuntuu vain lentävän ohitse ja huomaan etten ole saanut mitään aikaseksi. No tuota saamattomuutta on nyt jatkunut jonkin aikaa. Päätin nauttia siitä. Toisaalta on vain kiva vaihteeksi olla ja olla tekemättä mitään sen kummempaa kuin olemista, kerrankin kun siihen on aikaa. Mutta sitten, tuon koti-ikävä kriisin jälkeen tajusin että eihän tässä enää kauaa ole aikaa joten miksei voi olla samanaikaisesti rennosti stressaamatta mutta kuitenkin saa jotain aikaiseksi. Päätin siis taas alottaa alkuperäisen projektini ja tekemään kaikkea ekstemporea, kiertämään taas saarta ja saamaan tropikalisoitunutta takamustani liikkeelle. Jonkin verran olen saanutkin sillä olen alkanut, taas, lenkkeilemään aamuisin. Ja vihdoin ja viimein viime viikonloppuna sain raahattua itseni 10 metriä tuohon terassille ruskettumaan. Olin jo alkanut tulemaan hieman vaaleaksi, pelottavaa. Mutta olen taas saanut karibian värini takaisin, jipii. Rannalle asti en ole päässyt vähään aikaan. Toisaalta voi johtua siitä että siellä on kait edelleen leviä joten en tiedä kuinka uimakelpoisia ne ovat. Ja myös nuo ohimenevät myrskyt ovat hankaloittaneet asiaa kulkemalla melkein joka viikko ja juuri viikonloppu ohitse tuomalla kauheat sateet ja tuulet tänne. Sitten ollaan keltaisella tai oranssilla hälytystilalla joka tarkoittaa ettei saa juuri liikkua minnekään. Loistavaa. No mutta ehkä ne tästä nyt voisivat rauhottua että minäkin pääsisin vähän liikkeellä täältä.

Muuten tänne kuuluu aika normaalia tätä Karibia elämää. Lapset ovat edelleen vaihtelevan kilttejä mutta kuitenkin enimmäkseen kilttejä. Loistava piristys oli eilen kun Paolo tuli kotiin ja näytti kun oli koulussa pitänyt piirtää kuva perheestä niin minutkin oli sinne piirretty, osa perhettä ! :) Olin keltainen ja minulla oli suuret korvat mutta kuitenkin. Ainakin lasten silmissä olen jollain hassulla tavalla osa tätä perhettä. Vaikka minulla onkin eri äiti mitä he eivät meinää ymmärtää ja miksi hän on Suomessa ja miksi hän ei puhu ranskaa mutta minä puhun.Elämä on kummallista.

Kavereita olen kanssa nähnyt, vaihtelevasti. Pari viikkoa sitten pidettiin ylläri synttärit yhdelle kaverille, joista se yllätys meni vähän pieleen mutta oli kivat synttärit silti. Ja voin kertoa että täällä ei kannata tehdä kermakakkua sillä kermalle käy niin, jos sen ensinkin saa vatkattua kermaksi, niin se sulaa ja lätsähtää. Mutta oli ihan hyvä kakku silti vaikkei ehkä kaikkein kaunein. En minäkään. Ollaan myös alettu suunnittelemaan joulukuussa olevia kaverin häitä. En muista olenko niistä maininnut näin julkisesti mutta siis kaveri menee naimisiin ja olen yksi morsiusneidoista ! Täällä on tapana, vähän amerikan malliin että on monta morsiusneitoa ja kaikilla on kavaljeerit ja ollaan pukeuduttu kaikki samanlaisiin mekkoihin ja niin edelleen. Olen kyllä innoissani tästä ! :) Paitsi että meidän pitäisi laulaa sitten kirkossa...Mutta osaan sen jo ulkoa vaikka se on ranskaksi joten eiköhän se siitä. Niin ja sitten pitäisi vielä opetella yksi valssi joka tanssitaan hääparin kanssa. Onneksi parini, kuulemma, omistaa oikean ja vasemman jalan joten siitä saattaa jopa tullakin jotain. Käytiin myös yksi sunnuntai yhdessä toisessa kirkossa, jossa puolet ajasta meni maanjärstysharjoitukseksi. Täällä on kuulemma mahdollista että tulee maanjäristys, on ollut jo viimeiset 30 vuotta. Ja voi olla siis että on vielä seuraavat 30 vuotta vain mahdollista jotein nou paniikki.

Ja melkein virallisesti luulin jo löytäneeni loistavan ammatin itselleni: kokin. Siitä löytyisi kaikki loistavat ominaisuudet: voisin mennä ulkomaille, käyttää ranskaa, matkustaa ja nähdä maailmaa ja mennä jopa samalla lähetystyöhön tai töihin ulkomaille ja tehdä samalla lähetystyötä, kokkaamaan afrikkaan savimajoihin. Mutta koska mieli muuttuu kuin tuuliviiri niin ei se enää olekaan niin huippu idea. Mutta saa nähä mihin suuntaan se lopulta nyt sitten muuttuu.

Suisse en photo / Sveitsi kuvina !

Jatkoa kuville Sveitsin muodossa. Viikko siis oltiin. Club med, Ranskalainen ketju joka on ympäri maailmaa levinnyt. Vähän kuin sellainen lomakeskus. Siihen kuului majoitus ruoka, juoma. Syötyä tosiaan tuli, tuon viikon aikana melkein koko kuukauden edestä ! Siellä oli paljon kaikkea liikkumis mahdollisuuksia, onneksi myös, tuon kaiken syömisen lisäksi: tennis, sulkkis, futis, koripallo, jousiammunta, petanque, golf, uinti yms. Niin ja tietenkin vaellus tai lähinnä päivän retkiä vuorille. Ilmat oli ihan mahtavat, aurinkoa ja lämpöä koko viikko ! Muutenkin aivan mahtavat maisemat :)



Villars-sur-Ollon
Tuo on siis paikan nimi, missä myös oltiin lähes koko viikko. Tuossa tuo rakennus, aika siisti eikö !


Ihan sadan metrin päässä oli myös paikallinen kylä eli ei siis oltu ihan kaukana jossain. Hyvin turisti keskeinen mutta kuitenkin. Talvella on luultavasti täynnä laskettelijoita. Kylä siis sijoittui kuitenkin aika ylös vuoristoon, en nyt muista mille korkeudelle mutta kuitenkin kohtalaisen ylös.


Taas ihan lähellä oli myös "juna-asema" joka vei ylös vuorille. Sillä pääsi kätevästi laskettelurinteiden juurelle mistä lähti paljon erilaisia vaellus ja kävely reittejä.



Muutamana päivänä myös reippailtiin, itse innostuin tietenkin vasta viimeisenä päivänä oikein kunnolla. Oli kyllä mahtavaa kävellä luonnossa, rauhassa ja kuulla vain lehmien ja lampaiden kellojen kilkatusta. Tuolla hissillä tosiaan pääsi rinteiden huipuille mistä lähti reittejä kanssa erisuuntiin. Muutaman kerran noustiin hissillä ylös ja käveltiin alas. Lasten kanssa ja kun oli myös isovanhemmat mukava nousu ei olisi ollut ehkä helppoa mutta ei laskeminenkaan niin yksinkertaista aina ollut, varsinkaan rattaiden kanssa. Mutta ainakin maisemat olivat huippuja :)



Gstaad

Tuolla käytiin yhtenä päivänä. En ollut itse ennen kuullutkaan mutta se on kuulemma jokin tosi tunnettu ja hieno paikka jossa kaikki kuuluisuudet viihtyvät. Aukko taas sivistyksessä. Mutta kyllä tosi nätti paikka oli. Niin kuin ylipäätään kaikkialla Sveitsissä, talot on tosi siistejä ! Tollasia oikein kodikkaita puu vai hirsitalojako noi nyt on. Mutta tuolla varsinkin erityisen nättejä ja oli vielä kukkia joka paikassa.





Sitten paluu matkalla takaisin, ihan yhtäkkiä alkoi sataa rakeita, mutta siis ihan kunnolla ! Ihan valkoisenaan taivaan täydeltä tuli. Lapset olivat innoisaan tosiaan että pääsevät tekemään lumiokkoja, no ei ehkä ihan vielä. No toisaalta se suli sitten yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.



Ja juuri ennen lähtöä lämpötila laski siitä normaalista 25-30 noin viiteentoista :O Yöllä oli jopa satanut lunta vuorilla. No oli sitten ihan mukava lähteäkin jo :)