Pé la !

Ollaan päästy jo heinäkuun puolelle mikä tarkoittaa siis lomaa. Ei kylläkään minulle vaan lapsille, tai no Paololle sillä Anais on koko heinäkuun vielä hoidossa. No ensimmäisen viikon Paolo oli taas opettajansa luona missä oli muitakin lapsia ja hän oli järjestänyt kaikenlaista aktiviteettia. Viimeinen viikko jolloin sain nauttia vielä vapaista iltapäivistä. Saamatta kuitenkaan mitään suurempaa aikaiseksi. Normaalia. Ei viime viikkokaan sittenkään ollut niin raskas sillä torstai 14.7 oli Ranskan kansallispäivä tai jotain joten se oli pyhä niin perhe lähti pidennetylle viikonloppu lomalla joka tarkoitti myös lomaa minulle. Ja yllätys yllätys, miten sen pyhäpäivän vietimmekään kavereiden kanssa - no rannalla tietenkin ! Alan ehkä jo jopa liikaakin sopeutumaan tänne ja näiden tapoihin sillä en enää kavereiden kanssa edes kaipaa auriinkoon, he nimittäin lokoilevat aina varjossa, aurinko kun on niin kuuma. Ehkä kun sitä lämpöä on koko ajan ympärillä ei sitä kaipaa enää enempää. Tai sitten se vain johtu siitä että edeltävänä viikonloppuna olin taas ruskettanut itseni "normaaliksi" sillä siitä oli jo pitkä aika kun viimeksi olin kunnolla ruskettunut.

Sunnuntaina mentiin kirkon nuorten kanssa ihan pohjoiseen tutustumaan kait näiden vähän kun "ystävä seurakuntaan". Siellä paikallinen kirkko on paljon paljon pienempi mutta toisaalta intiimimpi. Mutta se tie, huh ! Ihan järkyttävä. Vaikka olen jo tottunut paikallisiin teihin mutta tuo oli kyllä taas jotain kamalaa. Onneksi en asu pohjoisessa. Ja taas sain huomiota osakseni, huomiota jota en enää kaipaa enempää mutta jota väkisinkin aina tunnun saavan. Paikallinen pappi innostui puhumaan kreoliksi melkein koko messun ja koska se oli tosiaan tosi pieni kirkko niin kaverit näkivät etten oikein taas ymmärtänyt niin he sitten huomauttivat että voisitko puhua ranskaksi kun kaikki eivät ymmärrä kreolia. Ei ollu vaikea arvata kuka oli nuo kaikki, ainut valkoinen kun olin kirkossa. Ja punainen luultavasti myös. Jos en ole joskus saannut tarpeeksi huomiota niin luulen että tämä vuosi korvaa sen kaiken ja täyttää luultavasti koko loppu elämänkin huomionkipeyden. Kirkon jälkeen sitten syötiin yhdessä ja käytiin sitten uimassa joessa, paikan nimi kun on "suuri joki". Se oli toisaalta tosi outoa, koska se joki ei ollut ollenkaan joki Suomen mittapuulla vaan hieman isompi puro tai jotain. Lisäksi se oli tosi matala ja kivikkoinen mutta eipä se näyttänyt haittaavan paikallisia, sillä siellä oli tosi paljon väkeä. Eikä myöskään sekään näyttänyt haittaavan että lämpötila oli myös ihan oikea joen mukainen eli hieman viileä. No näille se oli kuulemma jäätävä mutta niin ne sanovat merivedestäkin kun se ei ole ihan 30 asteista. Kaiken kaikkiaan todella mukava päivä pohjosessa vaikken siellä haluaisikaan asua mutta sinne aina tosi mukava mennä. Paitsi ne tiet. Ne eivät ole mukavia mutta muuten maisemat ovat mahtavia :)

Haluan myös varoittaa kaikkia jotka suunnittelevat auton hankintaa nyt tai joskus tulevaisuudessa: ÄLKÄÄÄ ostako ranskalaista autoa tai ainakaan Renaulttia tai AINAKAAN Clioa ! Olen tullut siihen tulokseen että olen kuin väärää veriryhmää sille. Jos B vereen laittaa A:ta se alkaa hylkiä sitä. No näin meillä tuntuu käyvän. Onneksi enää 2 viikkoa ja sitten kutsuu kuukaudeksi Ranska ja kuukausi lomaa tuosta autosta !

Huomasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka shoppailu voi olla oikeasti terapeuttista ! Jos teillä on huolia, menkää shoppailemaan. Tai leipokaa, sekin auttaa :)

Ainiin, olen myös oppinut kreolia ! Otsikko tarkoittaa "ole hiljaa", se on ehdottamasti yksi lempilauseistani. En osaa puhua kuin muutaman sanan tai pienen lauseen mutta huomaan että pystyn ymmärtämään tietyissä tilanteissa jo jotain. Se on niin siistä, minusta on sittenkin tulossa ehkä pikku hiljaa ainakin vähän enemmän martiniquelainen ;)

Grand-Rivier "Suuri Joki". En valitettavasti saanut kuvaa sieltä missä käytiin uimassa mutta tuossa muutama kuva pohjosesta.