Tervetuloa takaisin

Todellakin. Alkuhuuman jälkeen kaikki näyttää olevan ennallaan. Ehkä vähän liiankin. Jotenkin tuntuu taas samalta kuin sillon tammikuussa kun olin juuri saapunut ja yritin löytää auktoriteettiani Paolo kohtaan. Ja nyt se on taas hävinnyt. Ehkä saan sitä taas kerättyä tässä matkan varrelta, pala palalta taas takaisin. Anais taas vastakohtaisesti näyttää vihdoin tottuneen täysin että hoitaja Riina nyt vaan asustelee täällä ja auttaa pukemaan ja antaa tuttipullon aamulla sun muuta vastaavaa. Ihmiset, hankkikaa vaan tyttö lapsia, ne on paljon helpompia kun pojat !

Seikkailuja ja uusia kokemuksiahan tänn tultiin hakemaan. No nyt voin sanoa että nämä uudet kokemukset alkavat jo pikku hiljaa riittämään kiitos, ainakin jos ne ovat negatiivisia ja aiheutuvat omasta möhlimisestä. Sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot ! 90 e :O Täällä poliisit tapaavat piileskellä puskissa koska ei ole parempaakaan tekemistä ja kytätä viattomia au paireja jotka ovat vaan sattuneet ottamaan paikallisten huonoja tapoja ja sopeutuneet kulttuuriin ajamalla 50 alueella 58. Vaikka periaatteessa olisi varaa maksaa melkein neljät tuollaiset sakot kuukaudessa en aijo siihen ryhtyä, mielestäni rahat voi käyttää paremminkin joten nykyään laitan jalkaa useammin jarrulle. Nopea kun olen oppimaan, heti seuraavana päivänä olin jo aamulla päättänyt että tästä eteenpäin noudatan suomalaisen tarkasti liikennesääntöjä. Ja mitäs mitäs, siellä muka ovelat poliisit taas kyykkivät puskassa tai no tienvarressa mut hähää minäpä otin viime kerrasta opikseni ja kiltisti ajoin 50 niin kuin pitikin. Varmasti nyt pettyivät kun eivät saanetkaan mitään tekemistä, sakkolapun kirjoittamista siis. No mutta nepä eivät luovuttaneet vaan kun palasin toisesta suunnasta ne olivat vaihtaneet tien toiselle puolelle. Ovelaa. Mutta olivat mäen alla niin minäpä huomasin ne jo kaukaaa. Niin ja tietysti muutenkin ajoin jo hillitysi niin kuin pitää. Että tälläisiä uusia kokemuksia täällä.

Lauantaina oli Paolon 5v synttäri juhlat. Onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa. Koko aamu laitettiin ilmapalloja ja koristeita sun muita juttuja valmiiksi. Ensimmäiset vieraat tulevat puolituntia myöhässä. Viimeiset kaksi tuntia myöhässä. Täällä siis sanavarastoon ei kuulu sana ajoissa. No lopulta juhlat meni ihan hyvin, Paolo sai liikaa liian äänekkäitä lahjoja ja oli ihan ylivilliintynyt. No oli siellä joukossa myös 80 lauta- ja korttipeliä sisältävä peli, se oli tosi minun mieleinen lahja, nyt on ainakin tekemistä Paolon kanssa ! Mutta oikeasti, millasen siivon 15 lasta voikaan saada aikaseksi, muutamassa tunnissa :O Illalla täällä sitten heiluttiin luuttujen ja harjojen kanssa että pystyi edes vähän etenemään täällä. Huh huh, saa nähdä onko minun lapsilla kaverisynttäreitä. Ainoastaan hillittyjä mummoja voin kutsua. Nyt ymmärrän miksi äiti ei yleensä suosinut kaverisynttäreitä. Niin ei ne mummot olevaan yhtään huononpi vaihtoehto. Ainakin ne siivoavat jälkensä.

Sunnuntaina ei ollut kunnon kirkkoa koska oli kaste. Täällä on siis aikuiskaste käytössä. Se oli kaikkien etelän Evankelisten kirkkojen kanssa yhteinen eli siellä oli paljon paljon ihmisiä. Se oli rannalla, luonnollisesti, ja sitten meressä valkoiseen pukeutuneena ihmiset yksi kerrallaan kirkon vanhimpien avustuksella kastautuivat. Sen jälkeen menimme sitten yhden kaverin luokse joka oli kastettu. Ja siellä sain maistaa ensimmäistä kertaa ihka aitoa kunnon kookosta ! Kookoksia on siis kahden laisia, sillä on vähän kuin kaksi elämää. Ensimmäinen on "kostea" oli kookosvesi. Se on ihan ok makusta mutta ei sitä ihan kauheasti voi juoda. Toinen on kuiva kookos,toinen elämä, joka näyttää sisältä sellaiselta kookokselta jonka me tunnemme. Se on kova valkoinen sisältä josta sitten tehdään kookosmaitoa sun muuta. Se maistuukin ihan kookokselta toisin kuin se kookosvesi. Mutta onpahan sekin tullut nyt maistettua ja taas lisä kokemus pankkiin. Tämä menee sinne positiiviselle puolelle. Vaikka ehkä se negatiivinen opettaa enemmän niin otan kuitenkin mielummin vastaan näitä positiivisia kokemuksia. Tällä hetkellä voisin kylläkin ottaa vastaan unta sillä siitä on ollut nyt viime aikoina hieman puuteetta eikä tuo pilvinen harmaa sateinen keli yhään piristä. Eilen muuten oli hassua kun illalla salamoi muttei kuulunut sitä jyrinää :O Täällä se on kuulemma normaakia koska ukkonen on kaukana merellä mutta koska tämä on saari eikä kauhean vuoristoinen niin ne näkyy hyvin kuitenkin. Tuli vaan mieleen että eikös meren juuri pitäisi kantaa hyvin ääntä joten jyrinän pitäisi kuulua vielä voimakkaammin jos se on merellä ? No en miettinyt tätä kovinkaan pitkään koska se oli niin outoa ykkonen ilman oikeastaan kunnon ukkosta joten se vei koko keksittymis kykyni. Ehkä tämä mysteeri selviää vielä joskus.


Kookospähkinöitä mulla tässä on...laitan riviin kaikki pähkinät: suuret pienet ja pääsikokeiset ! Se todellakin on melkein pään kokeinen tuo kookos.



Kaste




Synttärit. Paolo 5vee ja muumi sekä Toy Storin Buzz teema kakku. Myös hyvin edustava au pairi.

Lomaa lomaa lomaa

Miksi kutsutaan sitä kun lähtee vähän niin kuin lomalta lomalle ? Onko se sitten loma ?

Tässä tulee kerralla nyt päivitys kaikesta ja onhan sitä nyt päivitettävä kun sain ilokseni huomata että olen saanut Suomessa oikein lukioitakin niin en nyt tahdo tuottaa heille pettymystä. Ja viime päivityksestä on tosiaan jo aivan liikaa aikaa joten tässä tulee nyt sitten niiden kaikkien päivittämättömien viikkojen edestä.

Ensin ennen Suomeen paluuta:

Keskiviikkona alkoi myös yksi loma ennen toista kun perhe lähti Puerto Ricoon ja minä jäin tänne. Paolo kysyi miksi Riina ei tule mukaan ja vastasi heti itselleen: "Aa koska Riinan pitää vahtia kalaa ja kastella äitin kukkia". Kyllä jäin siis kalavahdiksi. Ja ehkä se tulikin ihan tarpeeseen sillä ennen lähtöä Anais sai aikamoisen kriisin aikaan. Jokin hirviö joka nähtävästi asuu hänen sisällään villiintyi täysin,huh ! Nautin koko loppu illan sitten vain hiljaisuudesta sillä luulin jo menettäneeni kuuloni.

Torstai oli kanssa pyhä täällä, helatorstai. Eli mentiin siis rannalle. Ja minä "kypsensin" itseäni, vielä viimeiset auringon säteet talteen koska en liikaa luota Suomen kesään. Sain myös leipomis innon ja teinkin sitten "pienen" gratiinin josta söin koko loppu viikon. Se oli sellainen jääkaapin tyhjennys gratiini. Sekä tein suklaa-punapippuri cupcakeseja nam :P Ja sellaisen vanukkaan johon laitoin maracudja nimistä paikallista hedelmää tupla nam !

Perjantain olikin rauhassa. Parantelin rusketustani ja taisin olla hieman liikaa auringossa niin nukuin sitten loppu illan päänsärkyäni enkä päässytkään elokuviin Julian kanssa, joka palasi sitten lauantaina takaisin Ruotsiin.

Lauantaina ajoin ensimmäistä kertaa IHAN ITSE Fort-de-Franceen !!! No en ihan yksin onneksi,mentiin siis kavereiden kanssa mutta kuitenkin. Vau tunsin itseni niiin isoksi ja aikuiseksi :) No on se tälläiselle Jämsäläisjuntille jännää ajaa liikennevaloissa. Tiesin sentään että punaisella pitää pysähtyä ja vihreällä saa mennä. Iltapäivästä mentiin sitten kirkkoon nuorten juttuun. Siellä pelattiin sellaista peliä että annettiin jonkin ranskankielen sanan kirjaimet sekotettuna ja niistä piti löytää mikä sana se oli. Ja minä tiesin yhden !!! Jota muut eivät tienneet !!! En kylläkään tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti mutta tiesin kuitenkin että se oli sana :D Yllätin täysin itseni sekä kaikki muut. Sen jälkeen mentiin sitten syömään rannalle mansikka sorbettia namnam, jonka jälkeen saatiin päähän pisto että lähdetää yllätys vierailulle yhden nuoren luo jolla oli synttärit. Huh sitä tietä, se asuu kyllä jossain ihan korvessa ja ylhäällä minne menee todella kapea tie joka ei tunne sanaa suora. No selvisin hengissä sinne sekä vielä takaisin.

Sunnuntaina mentiin taas normaaliin tapaan kirkkoon ja melkein jo tavaksi muodostuneesti yhden kaverin luo. Siellä vaan hengailtiin ja käveltiin rannalle. Yritin nauttia myös viimeisistä miesten huomion osoituksista, koska niitä tuskin tulen saamaan Suomessa (niin kuin en tullutkaan). Sekä sain pikkuletit myös päähäni ! Nyt tunsin itseni todellakin aidoksi martiniquelaiseksi. Perhe tuli sitten sunnuntai iltana takaisin. Maanantaina, kun sanottiin että keskiviikkona lähden vähäksi aikaa takaisin Suomeen, Paolo tokaisi: "hyvä, saan vihdoin olla rauhassa !"

Keskiviikkona sitten lähti lento kohta Pohjolaa. Matkustaminen on kyllä kivaa mutta ei se siirtymisosuus. Pariisiin saavuttua oli ties mitä tarkastuksia ja syynia miksi olin Karibialla ja miksi palaan ja miksi matkustan yksin ja ja. Kaiken kiukun ja väsymyksen jälkeen pääsin sitten vihdoin perille ! Oli kyllä hassua kun jo Pariisissa kun odotin Suomen konetta kuinka tunnisti heti ketkä olivat suomalaisia, erehtymättömästi tunnistin tosiaan. Ja suomesta puuttui kaikki palmut ja banaani viljelmät ! :( Oli siis hyvin outoa katsella taas loputtomiin jatkuvaa metsämaisemaa molemmilla puolilla loputtoman suoraan jatkuvaa tietä. Eikun taisi se jossain vaiheessa kääntyä. Ehkä.

Suomessa aika meni kyllä nopeesti, aluksi yritin nauttia kun pystyin nukkumaan 6 pidempään kunnes uni rytmi meni ihan sekaisin ja aika alkoi loppua joten loppu viikosta uni jäi hieman taka-alalle. Joonakin pääsi naimisiin ! Ja että oli ihana keli, IHANAN lämmin, juuri sopiva melkein 30 astetta. Muut olivat hieman erimieltä mutta minä ainakin nautin. Ja ihan hyvä kun loppu aika olikin sitten sitä reilua 10 astetta. Hyvä etten jäätynyt. Pääsin kuitenkin nauttimaan Suomen kesästä, vaikken siitä lämpö osuudesta juuri mutta ainakin valosta. Että onkin ihanaa kun 11 illalla näyttää siltä kun kello olisi vasta jotain 6. Ja sain grillata ja sain lettuja ja ruisleipää ja savukalaa ja lehtimehua ja saunoa ja uida liian kylmässä järvessä sekä kokea kaikkea muuta ihanan suomalaista <3

Maanantaina sitten alkoi taas matka takaisin. Mitenköhän tästä siirymä vaiheesta saisi hieman siedettävämmän ? No taisin löytää vastauksen. Pariisissa kun piti vaihtaa kenttää niin bussissa viereen tuli istumaan, ihan komean puoleinen, saksalainen mies. Kerrankin oli hyötyä siitä että kysyn liikaa kysymyksiä sillä kysyin että kummalla kentällä jäätte pois eikä hänellä ollut sitten hajuakaan ja otti sitten selvää. Näin siis pelastin ikävän tilanteen että hän olisi jäänyt pois väärällä kentällä ja tästä alkoi sitten tunnin mittainen englannin mieleen palautus harjoitus. Joka ei välttämättä sujunut ihan täydellisesti mutta kait tarpeeksi hyvin kun keskusteltiin mun mies asioista ja minkä maalainen olisi hyvä ehdokas. Kuulemma ei italialainen. Saksalaista se ei ehdottanut mutta lohdutti että en kuulemma ole jäämässä yksin. Mietittiin myös että koska haluan matkustaa niin voisi hommata miehen joka mantereelle. Se kuulosti kyllä aika houkuttelevalta mutta ei se sitten kuulemma sitoutumisen ja luottamuksen kannalta olisi niin hyvä idea. Harmi. Mutta se oli oikein miellyttävä matka palautti taas mielenkiinnon matkustamiseen ja siirymiseen. Silloin voi tavata ties kenet.

Tuo tapaaminen oli myös sen kannalta merkittävä että jaksoin seuraavan kamaluuden: kentällä oli jonkin näköinen lakko tai jotain eli täysi katastrofi. Jono oli ihan mahoton. Kolmen aikaan kuuluteltiin oliko vielä matkustajia yhdeltä lähtevään lentoon. Ikuisuuden jälkeen jatkuvan jonotuksen ja jonotuksen jälkeen pääsin vihdoin koneeseen. Ja sitten vielä odotettin tunti kun ihmisiä saapui myöhässä muilta lennoilta. No positiivista oli kuitenkin että kone oli iso eikä täysin täynnä niin sain koko 3 paikan penkki rivin käyttööni. Ja tätähän hyödynsin nukkumalla melkein sen koko 8 tuntia kestävän matkan. Ja oih, vihdoin lämpö ! Tätä todellakin oli odotettua. Myös lapsetkin olivat odottaneet sillä kyllä ne ihan innoissaan olivat kun tulin takaisin. Aamulla oli kyllä taas totuttelua lämpöön mutta ehkä se tästä, en valita ! Mutta palkuu arkeen on väistämätöntä. Huomasin ettei täällä mikään tosiaan ollut muuttunut. Anais on edelleen yhtä vaikea pukea aamulla ja Paololle saa edelleen toistaa asiat kymmenen kertaa ja tuntuu että on sama jos puhuisi seinille ja että ne saattaisivat ehkä totellakin mutta aijon silti nauttia ja ottaa kaiken irti tästä kaikesta vielä kun voin. Huhtikuussa odottaa Suomi eikä se sieltä minnekään näytä katoavan. Niin kuin ei myöskään kylmyys ja pääsykokeet ja kaikki päätökset mutta en aijo huolehtia niistä vielä. Niille tulee vielä aika. Nyt aijon vaan päättää miten vietän loppu päivän, aurinkoa ja kirjaa lukien tuossa pihalla vai jaksanko kävellä alas rannalle asti ? :)

Ruoka. näillä selvisin viikonlopusta. kuvassa maracudja hedelmä sekä siitä tehty vanukas ja yhdessä ne ovat niin namnam.


eipä tarvinut sitten muuta kokata viikonlopuks.


cupcakes vaihe vaiheelta.



Oltiin syömässä vähän jäätelöä :)


Letittäjä ja lettipää sekä lettijen jälkeen.


Häät. Kyllähän se aurinko näyttää tarttuneen, hieman. Ja kynnetkin laitettu tiptop kuntoon.