Yksi tämän au pairi jutun tarkoitushan oli löytää tuleva ammatti ja nyt se on taitu löytää: ryhdyn merenneidoksi ! Olen käynyt nyt sukeltamassa 3 kertaa ja se on vaan niin siitiä ! Ensin ajattelin että no kokeillaan nyt yhden kerran kun sain Ruotsalaisesta au pairista kaverin. Mutta kun kerran olin päässyt veden alle niin aaah, se oli kyllä niin siistiä ! Tuli heti mieleen Nemo. Siellä oli juuri samanlaista: kaiken värisiä kaloja,koralleja ja kaikkea hassua mitä en edes osaa kuvailla. Se tunne kun sukeltaa siellä kalaparvien keskellä kaikessa sovussa eikä ne edes lähde heti karkuun, ihan kuin kuuluisin sinne niiden keskelle. Valitettavasti kuvia en saanut mutta muutamilla oli sellasia veden alaisia kameroita että jos jostain saan hommattua sellasen niin sitten voisin myös jakaa sitä mahtavaa maailmaa ! Todellakin näkemisen arvoista. Ja aijon ehkä suorittaa ykkös tason, siihen ei kyllä paljoa vaadita mutta vähän kokemusta kuitenkin. Valitettavasti tuo paikka missä olin sukeltamassa on pohjoisesa ja näitä teitä pitkin, riippuen liikenteestä, ainakin tunnin ajomatkan päässä mutta pidän kovasti pohjoisen maisemista. Vaikken välttämättä haluisi asua siellä mutta tykkään aina mennä sinne tarpeeksi usein, joten luultavasti tulee mentyä nyt useamminkin. Valitettavasti Julia, ruotsalainen au pairi, lähtee jo kesäkuun alussa pois joten menetän sukellus kaverin mutta ne tuntevat mut jo siellä niin ehkä uskallan mennä yksinkin. Täytyy houkutella Sabrina kaveriksi !
Sain kuulla että Sabrinan kaveri ottaa kanssa au pairin, belgialaisen ! Jee saan siis kaverin vaikka Julia lähteekin. No onhan mulla täällä nää paikallisetkin kaverit. Ollaan nyt viikonloppuisin nähty paljon, oltu Fort-de-Francessa. Lähinnä ollaan etitty kaikkia juttuja häihin, jotka on viikon päästä. Kaksi nuorta tuolta seurakunnasta menee naimisiin ja koko kirkko on kutsuttu ja koska olen nyt siellä niin kaverit sano että munkin pitää sitten tulla ! Joten pynttäydyn sitten vähän Martiniquelaisittain viikonpäästä mikä tarkottaa PALJON kaikkea, kimallusta ja säihkettä. No lisäilen sitten kuvia.
Nyt olen viimeiset 15 päivää ollut "kuurilla" mikä tarkoitaa ei suklaata,juustoa,herkkuja sun muita turhia juttuja mitä ei oikeasti edes tarvi. Ja oudointa on ollut huomata kuinka yllättävän vaikeaa se on ollut, miten normaalia onkaan syödä kaikkea turhaa. No olen kyllä iloinen että tänään se on ohi ja voin nauttia hyvin syntymäpäivästä. Ja kakuista erityisesti :P Joita tässä äsken juuri leivoin. Ja olen niin ylpeä kuinka sain ne onnistumaan. Tein ekaa kertaa ihan itse ihan kokonaan täytekakun. Ei lätsähtänyt, ei palanut, ei ole kuiva, eli se on lähes täydellinen. No pari juttua ehkä olisi voinut ajatella kuten kun voitelee vuoan ei laita suolasta rasvaa eikä käytä lihan kanssa tarkoitettua rapeaa korppujauhoa mutta muuten se on kyllä oikein hyvin onnistunut kakku. Jopa halkaiseminen onnistui. Suklaakookoskakustakin näytti tulevan oikein maukas, ehkä jäi hieman raa´aksi mutta se on vain pehmeä eikä liian kuiva, maukas siis. Olen oikein tyytyväinen :) Saa nähä mitä huomisesta päivästä sitten lopulta tulee...
Olen huomannut että jos sukeltaminen on mun juttu niin autoilu ei sitten ole. Ainakaan täällä. Voi auto parkani ja Francois parka joka varmaan ihmettelee kuinka kukaan voi ajella niin kuin minä. Tänään huomasin että renkaat on vähän tyhjät, vähän enemmänkin, ja olen saanut kolhittua edestä peltiä jotenkin. Niin ja aikasemmin sain akun tyhjennettyä kun unohdin valot päälle tai no Paolo ne oli kerennyt jossain välissä laittaa päälle mutten ollut huomannut ja olin jättänyt sitten palamaan. Kaikkea tuollaista. Mutta syytän syvästi näitä teitä sekä paikallista autoilu kulttuuria jota pahasti vähän omaksun. No toivottavasti ranskalaiset tekee tarpeeksi kestäviä autoja että tuo Clio kestää koossa vuoden loppuun ettei tarvitse alkaa pyörällä hakea lapsia koulusta.
Vaikken täällä ole ollutkaan kuin melkein 4 kuukautta, olen silti huomannut kuinka lapset kehittyy. Nykyään käydään Anaiksen kanssa jo lähes kunnon keskusteluja ja se on ennemin hän joka höpöttää nykyään lakkaamatta. Mutta kyllä Paolokin pitää pintansa, varsinkin kysymyksissä. Yksi päivä yritin vastata kysymykseen miten ehtoollisessa leipä on Jeesuksen ruumis ja viini Jeesuksen veri. Ja kuinka Jeesus on ylösnoussut eli ei oikeasti kuollut vaikka kuolikin. Ja minä yritän kauhea selvästi selittää ja kysyn että ymmärsitkö. "Joo. Tiedätkö mitä haluan joulupukilta joululahjaksi..." oli vastaus että en sitten tiedä kuinka 5 vuotias ymmärsi näitä asioita mutta on hassua kuina hän kuitenkin miettii. Tuntuu että tulossa on vielä paljon paljon vaikeita kysymyksiä, toivottavasti osaan vastata. Oli myös suloista kuinka yksi päivä kun satoi Paolo sanoi että se on Jeesus joka itkee :) Kyllä lasten kanssa kuulee ja kokee kaikenlaista ja on hassua huomata kuinka lasten maailma on niin erilainen. Harmittaa kuinka pian niiden pitää kasvaa aikuisten "kurjaan" maailmaan, todellisuuteen. No onneksi Paololla ja Anaiksella on vielä runsaasti aikaa olla ihan vaan lapsia.
Sateesta tuli mieleen kuinka täällä tosiaan onkin satanut nyt viime aikoina. Yksi viikko satoi oikeasti valehtelematta 2 päivää putkeen ! Ja täällä tiet ei ole parhaita joten sitten tulvi kivasti. Fort-de-Francessa oli jopa evakuoitu joitain asuinalueita kun pelättiin että maa lähtee valumaan koska oli satanut niin. No on tässä välissä aurinkokin paistanut mutta on tuota sadettakin riittänyt. Hassua kuinka aurinkoon on täällä niin tottunut että heti jos pariin päivään ei paista niin on ihan että mitä mitä en saa tarpeeksi D-vitamiinia kun taas Suomessahan ollaan ilman aurinkoa lähes puolet vuodesta. Mutta on tosiaankaan tullut Karibialle asti sateeseen kun sitä voin tehkä Suomessakin joten voisi taas paistaa ! Mutta lämpöä on kyllä riittänyt.
Tässä pieni päivitys kun en ole taas hetkeen kerennyt kirjottaa. Toivottavasti kerkeän taas pian päivittää miten huominen tai tämänpäivänen,15.5 , riippuu mitä kelloa katsoo, meni. Ja enää muuten 4 viikkoa kun palaan sinne. Hetkeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti