Onko torstaita koskaan ennen odotettu näin paljon, enpä usko ! Tämä päivä pitäisi julistaa viralliseksi pyhäksi. " Riina selvisi torstaihin asti, julistakaamme se siis viralliseksi pyhäpäiväksi !" Kyllä pitäisi jossain pyhä komiteassa mennä läpi. Ihmettelen kummasti jos ei mene.
Tosiaan, kuinka kamalia lapset voivat olla ? Ei, pelkkä kamala ei riitä. Lasten määritelmä sanakirjassa pitäisi olla: "Lapset ovat kamalia, mahdottomia, tottelemattomia, jääräpäisiä, huutavia, itkeviä, sottaavia, ärsyttäviä sekä itsepäisiä pieniä otuksia jotka pitäisi sulkea häkkiin !" Näin minä tällä hetkellä määrittelisin lapsi sanan. Tietenkin tällä hetkellä olen jo hieman rauhottunut joten ehkä vähän lieventäisin tuota määritelmää mutta saa nähä kuinka iltapäivästä taas tuo alkaa pitämään paikkansa. Älkää huoliko, en ole sulkemassa ketään häkkiin täällä mutta olen miettinyt että miksei jokainen vanhimpi omista sellaista. Lukollista. Ja mietin myös miksen itse ole pienenä suljettu häkkiin. Jos omat lapseni joskus omaavat tuon kysyisen lapsi määritelmän niin luulen että pihaani ilmestyy hyvinkin nopeasti jokin suljettava koppero tai jotain. Kohta joku perustaa "pelastakaa Riinan lapset ry:n". Se saattaa olla tarpeen.
Täällä siis piti alkaa koulut. No maanantaina alkoi Paololla ja tiistaina Anaiksella. Ei tietenkään molemmilla yhtäaikaa. Ja keskiviikkoisin ei tietenkään ole koulua. Niin myös sen muuttaisin. Onneksi Suomessa on koulua joka päivä, hyvä vaan ! Lauantaitkin voisin laittaa koulupäiviksi. No kuitenkin, nuo kolme päivää olivat ehkä elämäni pisimpiä. Ja kauheimpia. Mutta älkää nyt saako väärää kuvaa, pidän lapsista kovasti. Ja seuraavana päivänä sitä (melkein) jo unohtaa millaisia ne voivat olla kun ne ovat niin sulosia. Pyh sanon minä. Lapset osaavat olla kamalia. Ja sitten niistä kuoriutuu piikkien seasta sellainen ruusunnuppu että ! Ja sehän siinä kamalinta onkin. Juuri kun ne ovat olleet niin hirveitä niin sitten ne ovatkin niin sulosia että unohtaa kuinka kamalia ne voivatkaan olla. Ja myös toiste päin.
No tällä hetkellä mietin vain kuinka selvisin hengissä tähän Pyhään Torstaihin asti, jolloin molemmat ovat koulussa ja saan vain olla neljään asti. No täytyy kylläkin käydä hoitamassa muutama asia, muunmuassa postissa pitää käydä mistä luultavasti voisi kirjoittaa uuden avautumisen mutta jääkööt se sitten ensi kertaan.
Nyt yritän siis suorittaa myös mission kuvien latauksen. Saa nähdä kuinka paljon saan laitettua, niitä taas kertyi seitsemisen sataa kuukauden aikana...
LimogeEli siis "isovanhempien luona", missä tosiaan oltiin suurin osa ajasta. Siellä oli tosiaan ihan nättiä, "maalla on mukavaa" -meininki. Myös aurinko näytti paistavan, muutakin kuin vain kuvan otto hetkellä. Keinu oli tosiaan kuukauden sana. Luultavasti lapset olisivat voineet olla koko ajan siinä jos vain joku olisi viitsinyt koko ajan antaa vauhtia. Onneksi meitä oli useampi vauhdinantajia ja vielä kun melkein puoli sukua tuli käymään tuolla niin jokainen työnsi aina vuorollaan ja lapset olivat tyytyväisiä.
PoitiersKäytiin siis Sabrinan isän ja siskon luona tuolla, 2 tuntia Limogesta vähän luoteeseen tai jonnekin sinne. Samalla käytiin myös tosiaan siinä särkänniemen tapaisessa puistossa (missä Paolo sai kriisin aikaan). Lapsia ei kiinnostanut mennä kuvaan Arthurin ja Selenian kanssa mutta meistä se oli huippua ! Suurin kiinnostuksen kohde oli peliluola missä tallattiin suurin osa ajasta virtuaalisia marssilaisia. Myöskin liukumäki oli Anaiksen mieleen, ei tietenkään yksin vaan minun kanssa. Se oli oikeasti yhtä hurja kuin kuvassa näkyy, ainakin takamuksen kannalta. Sain myös vihdoin otettua yhteiskuvan Anaiksen kanssa, useiden yritysten jälkeen. Oli myös siistiä sillä säästyttiin jopa tuntien jonotukselta koska Sabrinan sisko on tuolla töissä niin päästiin jonojen ohi. Ihmisten tuntemisesta on myös hyötyä :P
LyonMatkalle Sveitsiin tosiaan pysähdyttiin mennen tullen Lyoniin, minne perhe on muuttamassa palatessaan takaisin Ranskaan. Toinen kuukauden sana oli sitten keinun lisäksi karuselli. Luultavasti joka kaupungissa kierrettiin jokaikinen karuselli. Paolo keksi myös uuden ihme ilmeen jolle ei voi olla hymyilemättä :D
Sitten Lyon, ah, ihana kaupunki <3 Vietin tosiaan yhden vapaa päivän leikkien turistia. Otin aamulla hotellilta metron tietämättäni juuri minne se vie. Francois oli vain aamulla sanonut että ota tuo linja tuolle pysäkille. Selvä. Minä lähdin sitten seikkailemaan. Oli ihana päivä. Aurinko paistoi ja porotti kuumasti. Minä sitten seikkailin päättömästi ilman karttaa ja vaeltelin kamerani kanssa. Ja löysinkin kaikkia kivoja juttuja. Paljon siistimpää kuin kartan kanssa vaeltaminen, ei voi eksyä kun en tiedä edes minne olen menossa. Shoppailin siinä sivussa, tietenkin. Ja vain alennusmyynti löytöjä ;) Kun kaikki kesävaatteet ovat tietenkin alennuksessa koska eurooppaan iskee syksy mutta ah, täälläpä jatkuu ikuinen kesä joten ei hätää, minulle kelpaa kyllä ! Liian harvoin tulee vain lähdettyä tuollein ilman päämäärää tutkimaan uutta. Lupaan, että Suomessa vielä joku kerta lähden johonkin uuteen kaupunkiin päämäärättömästi vain kävelemään ja odotan mitä tulee vastaan :) NIIN, tuolla tuli tosiaan metrossa kaksi suomalaista reilaajaa vastaan :D Heti kun he tulivat metroon niin ajattelin että heidän täytyy olla suomalaisia. Valitettavasti se vaan niin paistaa läpi.
Mutta siis Lyon, miksi se on niin ihana ? Se on tarpeeksi suuri kaupunki kaikkeen "tarpeelliseen" muttei kuitenkaan mitenkään liian ahdistava. Heti huomasi eron kun oltiin Pariisissa. Siellä on liikaa ihmisiä ja tungosta ja kiirettä ja kaikkea. Tuolla pystyi vain rauhassa käppäilemään ja nauttimaan. Ymmärrän nyt Sabrinaa jolle Lyon oli "rakkautta ensi silmäyksellä" (en tiedä onko suomessa parempaa käännöstä ranskankielisella sanonnalle mutta ehkä ymmärsitte). Minulla asiaa ehkä auttoi vielä kun oli mahtava ilma mutta muutenkin Lyon on kyllä todella nätti kaupunki. Vanhaa arkkitehtuuria muttei mitenkään rupuista. Elävä kaupunki mutta myös maalaistollo suomalainen pärjää hyvin :)
Niin ja anteeksi, huomasin tässä kuvia ladatessa että ne ovat aivan VINOJA ! :O Järkyttävää, miten kukaan voi edes kuvata noin vinosti. Älkää siis huoliko, Lyon ei ole vinossa, se on vain vakaa käteni. Turistia kun leikkii niin kait sitten pitää ihan kunnolla. Onneksi kukaan ei pääse sekoittamaan että olisin ammattivalokuvaaja, se olisi jo kamalaa.
Kuviin en pysty juuri kuvatekstiä laittamaan sillä en tiedä itsekään juuri mitä ne ovat. Jokin suuri aukio on yksi ja kaupungin talo on jokin rakennus. No kirkot nyt tunnistaa. Yksi kuva on mukavasta puistosta keskellä kaupunkia minne pysähdyin juomaan smoothieni. Ja jotain patsaita myös kuvailin. Kuvissa on myös kaksi eri jokea, en tietenkään tiedä kumpi on kumpi enkä edes muista minkä nimisiä. Tiedonjanoiset voivat googlettaa asian.
