Päivitystä.

Viikot täällä vaan menee ja vaihtuu kuukausiksi. Ja sitten huomaa ensiksi ettei ole taas kirjottanut tänne mutta ennenkaikkea että olen ollut täällä jo 9kk ja reilu 5kk enää jäljellä ! Minne aika katoaa :O No edelleen olen ollut hieman saamaton joten tuntuu että se vaan katoaa jonnekin ilman että saan mitään aikaseksi. No toisaalta vähän ryhdistäydyin tuossa. Olen ollut taas hoitamassa sitä puolitoistavuotiasta tuttavan lasta ja viimeviikolla olin yhden naisen kanssa oppimassa ja tekemässä cup cakeseja (koristeltuja muffinsseja näin suomeksi). Se oli kyllä siistiä ! Luultavasti menen nyt aina välillä kun hän tekee jotain erikoisia juttuja,hänellä on siis oma yritys mutta erityisesti tekee juuri cup cakeseja.

Olin kerrankin innoissani että olen pois Suomen syksystä; kylmyydestä,pimeydestä ja ennenkaikkea syksy flunssasta. Mutta ei, edes toisella puolella maailmaa, Karibian lämmössä siitä ei näytä pääsevän eroon. Täälläkin on nimittäin "syksy" ja "kylmää". No sanojen määritelmät eivät aivan vastaa meidän määritelmää niistä mutta nähtävästi tarpeeksi on ilmat "viilentynee" että kaikki vaan yskivät ja pärskivät ja pam kaikki ovatkin kipeitä. Ja viime viikolla parina aamuna tunsin taas oudon tunteen: minulla oli KYLMÄ ! Mutta siis oikeasti kylmä :O Mutta älkää huoliko kyllä täällä edelleen riittää lämpöä,nyttenkin täällä hikoilen. No ennemmin täällä ehkä on sellainen hiostava ilma nyt. Taas jotain ukkosta tulossa.

Niin ja olen myös selvinnyt pienestä koti-ikävä ilmiöstä. Älkää huoliko,olen taas normaali ja suren jo edeltä käsin päivää kun pitää täältä lähteä. Mutta voin paljastaa että tällä kertaa,vaikka onkin varmasti vaikea lähteä täältä niin lopulta on ihan kiva kuitenkin palata taas Suomeen :) Tai no saa nähä millainen fiilis lopulta sitten huhtikuussa on mutta näin voisin ennustaa.
Täytyy mainita että söin yksi päivä haita! No ei ollut mitään tappajahaita vaan jotain sellasia pieniä haita mitä näillä vesillä on jossain. Oli yllättävän hyvää tai ei siitä tiennyt että ahaa haita on selvästi. Mutta oli vaan outoa kun kuulin että ruuaksi on haita :D

Lauantaina oltiin tuttavaperheen pojan 6vee synttäreillä. No sitten kerrankin ajattelin hieman ehostautua kun muuten täällä ainut ehostautumisen kohde on kirkko. Kyllä, ennen se vähä mitä ehkä joskus laittauduin juhlimaan sun muuhun on muuttunut ehostautumiseksi kirkkoon, hassua ! Mutta siis nyt ajattelin kerrankin laittautua kirkonkin ulkopuolella ja Paololla oli hyvä kommentti kun olin meikannut: "Miksi sä olet vaihtanut naamaa ? " :D Voi lapset,tuleeko sieltä suusta aina totuus ?

On myös kiva että Anais on vihdoin alkanut puhumaan mutta huh,kun eihän sitä saa enää hiljaiseksi ! Se on kuin papupata joka jatkaa porinaa vaikka ottaa pois levyltä ja heittäisi kylmää vettä (en siis ole kuitenkaan kirjaimellisesti tehnyt). Ja sillä on myös kysely kausi "Miksi miksi miksi miksi" Huuuuuuh ! No toisaalta voi vastata melkein mitä vaan, se on tyytyväinen kunhan vaan vastaa. Ja välillä ei edes tarvitse vastata. Autossa se yleensä puhua pölisee yksin kiinnitti kukaan siihen huomiota tai ei.
Mitäs muuta, no lapset on tietenkin lomalla tämän viikon, johan siitä oli jo reilu kuukausi kun ne viimeksi olivat. Mutta tähän asti (no 2 päivää) on sujunut kyllä paremmin kuin odotin. No Paolo on 3 päivänä aamupäivän sellasessa taide atheljeessä ja lauantaista tiistaihin saan taas lomaa kun perhe lähtee lomalle. Eli viime viikolla yritin vähän nauttia vain olemisesta ja kerätä voimia ja valmistautua "henkisesti" tähän viikkoon ja nyt saan sitten vielä jälkeen päin "palautumis" aikaa, ihan jees :) Eikä tämä nyt ole niin rankkaa. Lapset ovat yllättävän kilttejä. Tähänhän alkaa jo tottua !

Niin ja tein yksi päivä lihapullia, SUOMALAISIA lihapullia. Ja kyllä,laitoin ihan oikeaa lihaa, ei ollut mikään kasvisversio. Oli kuulemma hyvää :)

Eipä tänne kait mitään muuta ihmeellistä. Voisi ehkä päivitellä hieman useammin ettei tule aina kuukauden asioita kerralla, kuten nyt näyttää tulevan. Niin, teempä pienen mainostuksen tännekin. Täällä olisi näiden tuttava perhe joka haluaisi ottaa au pairin niin lupasin kysellä kavereilta, joten laittakaa sanaa eteenpäin jos tunnette ketään jota voisi kiinnostaa tulla Karibialle ainakin vuodeksi au pairiksi. Ranskan osaaminen ei pakollista.


Vihdoin taas sain laitettua kuvia ! Oltiin viime viikonloppuna taas uudella rannalla :)



Tässä myös vihdoin kuva maracujan (passion hedelmän) kukasta joka on todella näyttävä, yö ja päivä versio.


Cup cakes

Virallista !

En vieläkään usko että sanon tämä ääneen ja vielä julkisesti mutta kaippa tämä pitää nyt tunnustaa ja tuoda päivän valoon: minulla no ollut virallisesti koti-ikävä ! Kunnon itku ja "lähden seuraavalla koneella kotiin" -juttu. No mutta älkää huoliko, se on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, en palaa vielä ennen huhtikuuta, ainakaan näillä näkymin. Ensiksikin siksi että vihaan luovuttamista, olipa kyse mistä tahansa, teen mitä tahansa muuta kuin luovutan. Kärsin vaikka nämä loput 6kk jos on pakko mutta kesken en jätä ! Mutta ei täällä olo nyt siis ole mitään kärsimystä, älkää taas kaan huolehtiko. Ja toiseksi siksi että on vielä paljon asioita mitä haluan nähdä ja tehdä, varsinkin joulukuussa, joten enköhän pärjää ensin sinne asti ja siitä onkin enää pari kuukautta huhtikuuhun joten voila, nopeasti menee aika :)

Toinen virallinen on asia on että voin mennä naimisiin ! Tämä on kyllä ollut virallista jo jonkin aikaa,en muista olenko saattanut mainitakin asiasta mutta tuleepa nyt uudemman kerran. Sabrina tämän kertoi. Koska osaan laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, kelpaan naimisiin, jee ! No se yksi kriteeri vielä puuttuu eikä siihen Sabrina antanut mitään ohjettä miten se sitten toteutetaan, mies nimittäin mutta ehkä sekin hoituu ruuan kautta. Täytyy alkaa leipomaan ja mennä tuonne kylille, jospa sieltä joku tarttuisi mukaan. Vaikka en kyllä tarvitse edelleenkään mitään apuja, niitä miehiä tuntuisi tarttuvan muutenkin. Taas viime sunnuntaina kun menin kirkkoon aamulla ja keskustassa oli jotain juttuja joten osa teistä oli suljettu ja jouduin poukkoilemaan sinne tänne, ainakin kaksi miesti pysäytti auton ja huuteli perään. Eikö otsassani lue tarpeeksi selvästi että jättäkää rauhaan, haluan vain löytää tieni kirkkoon ! No ehkä se lukee suomeksi, täytyypä vaihtaa kieltä. En tiedä meneekö se sittenkään perille. No, 6kk vielä !
Virallista on myös että olen torvelo mutta se nyt on ollut jo tiedossa. Jos täällä kaikki eivät vielä tienneet niin nyt tietävät. En tiedä että onko totta vai kuvittelenko vain mutta täällä tuntuu nuo torvelo geenit tai jotkin vain vahvistuvan. Olen siis varma että se on geeneissä, niin syvälle se on tuntunut juurtuvan, eipä pakoon näytä pääsevän edes toisella puolella maailmaa. No jos ei voi tehdä ilman pitää tehdä kanssa ja olenhan jo 20 vuotta selvinnyt niin eiköhän tästäkin eteenpäin. Ja itsepähän halusin uusia seikkailuja ja kokemuksia, kerrankin olen saanut mitä halusin. No en tiedä halusinko välttämättä juuri tälläisiä mutta jotakin uutta. Ja ehkä juuri vastoinkäymisten kautta kasvaa eniten. Nyt ainakin tiedän muutaman asian: en halua omaan kotiin lasista lavuaaria ja paras auto olisi tankki tai ainakin yhtä kestävä kaikin puolin. Myös muutamia muita turvallisuus juttuja voisin lisätä omaan kotiin.

Viralliselta näyttää tuntuvan myös että suomalainen au pairi on kaikkien au pairi. Tai lastenhoitaja. Olin viime perjantaina hoitamassa yhden tutun puolitoista vuotista tyttöä. Oli kyllä kivaa vaihtelua mutta illalla huomasi kuinka on kiva että lapset on vähän isompia kuitenkin, itsenäisempiä ja sillein. Oli kyllä myös pelottavaa huomata kuika samanlainen tuo tyttö oli Anaiksen kanssa, vain puolentoista vuoden iässä, osasi juuri kävellä mutta kengät olivat todella kova sana. Niitä vaihdettiin useaan kertaan päivän aikana ja jos ei jokin pari miellyttänyt niin se kävi kyllä ilmi. Huh, en minä ollut noin prinsessa pienenä.

Niin tosiaan, jo reilut 8kk takana ja kohta vain vajaat 6kk edessä, minne aika katoaa :O Nykyään se tuntuu vain lentävän ohitse ja huomaan etten ole saanut mitään aikaseksi. No tuota saamattomuutta on nyt jatkunut jonkin aikaa. Päätin nauttia siitä. Toisaalta on vain kiva vaihteeksi olla ja olla tekemättä mitään sen kummempaa kuin olemista, kerrankin kun siihen on aikaa. Mutta sitten, tuon koti-ikävä kriisin jälkeen tajusin että eihän tässä enää kauaa ole aikaa joten miksei voi olla samanaikaisesti rennosti stressaamatta mutta kuitenkin saa jotain aikaiseksi. Päätin siis taas alottaa alkuperäisen projektini ja tekemään kaikkea ekstemporea, kiertämään taas saarta ja saamaan tropikalisoitunutta takamustani liikkeelle. Jonkin verran olen saanutkin sillä olen alkanut, taas, lenkkeilemään aamuisin. Ja vihdoin ja viimein viime viikonloppuna sain raahattua itseni 10 metriä tuohon terassille ruskettumaan. Olin jo alkanut tulemaan hieman vaaleaksi, pelottavaa. Mutta olen taas saanut karibian värini takaisin, jipii. Rannalle asti en ole päässyt vähään aikaan. Toisaalta voi johtua siitä että siellä on kait edelleen leviä joten en tiedä kuinka uimakelpoisia ne ovat. Ja myös nuo ohimenevät myrskyt ovat hankaloittaneet asiaa kulkemalla melkein joka viikko ja juuri viikonloppu ohitse tuomalla kauheat sateet ja tuulet tänne. Sitten ollaan keltaisella tai oranssilla hälytystilalla joka tarkoittaa ettei saa juuri liikkua minnekään. Loistavaa. No mutta ehkä ne tästä nyt voisivat rauhottua että minäkin pääsisin vähän liikkeellä täältä.

Muuten tänne kuuluu aika normaalia tätä Karibia elämää. Lapset ovat edelleen vaihtelevan kilttejä mutta kuitenkin enimmäkseen kilttejä. Loistava piristys oli eilen kun Paolo tuli kotiin ja näytti kun oli koulussa pitänyt piirtää kuva perheestä niin minutkin oli sinne piirretty, osa perhettä ! :) Olin keltainen ja minulla oli suuret korvat mutta kuitenkin. Ainakin lasten silmissä olen jollain hassulla tavalla osa tätä perhettä. Vaikka minulla onkin eri äiti mitä he eivät meinää ymmärtää ja miksi hän on Suomessa ja miksi hän ei puhu ranskaa mutta minä puhun.Elämä on kummallista.

Kavereita olen kanssa nähnyt, vaihtelevasti. Pari viikkoa sitten pidettiin ylläri synttärit yhdelle kaverille, joista se yllätys meni vähän pieleen mutta oli kivat synttärit silti. Ja voin kertoa että täällä ei kannata tehdä kermakakkua sillä kermalle käy niin, jos sen ensinkin saa vatkattua kermaksi, niin se sulaa ja lätsähtää. Mutta oli ihan hyvä kakku silti vaikkei ehkä kaikkein kaunein. En minäkään. Ollaan myös alettu suunnittelemaan joulukuussa olevia kaverin häitä. En muista olenko niistä maininnut näin julkisesti mutta siis kaveri menee naimisiin ja olen yksi morsiusneidoista ! Täällä on tapana, vähän amerikan malliin että on monta morsiusneitoa ja kaikilla on kavaljeerit ja ollaan pukeuduttu kaikki samanlaisiin mekkoihin ja niin edelleen. Olen kyllä innoissani tästä ! :) Paitsi että meidän pitäisi laulaa sitten kirkossa...Mutta osaan sen jo ulkoa vaikka se on ranskaksi joten eiköhän se siitä. Niin ja sitten pitäisi vielä opetella yksi valssi joka tanssitaan hääparin kanssa. Onneksi parini, kuulemma, omistaa oikean ja vasemman jalan joten siitä saattaa jopa tullakin jotain. Käytiin myös yksi sunnuntai yhdessä toisessa kirkossa, jossa puolet ajasta meni maanjärstysharjoitukseksi. Täällä on kuulemma mahdollista että tulee maanjäristys, on ollut jo viimeiset 30 vuotta. Ja voi olla siis että on vielä seuraavat 30 vuotta vain mahdollista jotein nou paniikki.

Ja melkein virallisesti luulin jo löytäneeni loistavan ammatin itselleni: kokin. Siitä löytyisi kaikki loistavat ominaisuudet: voisin mennä ulkomaille, käyttää ranskaa, matkustaa ja nähdä maailmaa ja mennä jopa samalla lähetystyöhön tai töihin ulkomaille ja tehdä samalla lähetystyötä, kokkaamaan afrikkaan savimajoihin. Mutta koska mieli muuttuu kuin tuuliviiri niin ei se enää olekaan niin huippu idea. Mutta saa nähä mihin suuntaan se lopulta nyt sitten muuttuu.