Edistymisiä

Nyt kun kunnolla aloin ajatella en tiedä onko tuo otsikko edes suomea...Se on kyllä pelottavaa kuinka nopeasti suomenkieli menee ihan sekaisin kun puhuu koko ajan jotain muuta kieltä (älkää siis ihmetelkö näitä kamalia kielioppi virheitä ! ) Mutta en tiedä onko se ranskakaan tässä kauheasti parantunu, kohta en osaa enää mitään kieltä kun unohdan suomen enkä edisty ranskassa. Ja kuukausi jo mennyt ! Tänään siis kuukausi päivä täällä :)

Mutta vaikka ranska ei tunnu edistyvän niin muiden asioiden kohdalla asia on onneksi vähän paremmin. Ja toivottavasti myös kohta ranskankin kohdalla edistymistä tapahtuu sillä olen vihdoin saanut aikaseksi jotain tekemistä tänne päivisin. Ja myös sosiaalista elämää sillä alan käydä kuntosalilla jumpissa ! No vielä siinä on yksi juttu kun sinne tarvii lääkärintodistuksen eivätkä ne jostain ihmeen syystä ymmärtäneet suomea niin täytyy siis hommata terveen paperi ranskaksi eli lääkäriin mars ! Sain jopa hommattua valokuvankin, sellasessa valokuva kopissa,vähän jännää. Ja toinen edistyminen tällä rintamalla on että löydettiin tässä lähellä paikka missä voin tehä "purjesurffausta". Eli siis se on surffilauta ja siinä on purje joten kait sitä kutsutaan purjesurffaukseks ? Otan pari yksityis tuntia ja toivottavasti opin nopeasti niin voin sitten vuokrata sitä lautaa ja harrastaa sitä itsenäisesti. Ja se ranta on aika suosittu että siellä on aina ihmisiä niin ehkä siellä voisi vaikka tutustua muihin surffareihin tai jotain. Ja siis tuolla kuntosalilla olisi myös tarkotus harrastaa jotain sosiaalista elämää, toivotaan että sieltä löytyisi jotain mukavia ihmisiä :)

Olen nyt löytänyt paikallisen kirkon MUTTA se on remontissa. Mutta täällä on joku toinenkin kirkko,jossain vähän kauempana, mitä en ole vielä sitten löytänyt. Että tämäkin asia tässä edistyy,pikku hiljaa. Mutta olen jo niiiiiin tyytyväinen näihin edistymisiin ! Eikä kaikkea voi saada kerralla, kärsivällisyyttä. Luulen että myös sitä tulin tänne oppimaan.

Nuo liikunta jutut tulikin jo tarpeeseen, ihan liikunan ja vaan tekemisen kannalta mutta myös sen kannalta että vaaka näyttää suurempia lukemia kuin aijemmin :o Ja luulin syönneeni vaan salaattia ! Tästäpä tein tässä sitten ongelman ja mietin tarkasti mitä syön muutaman päivän kunne eilen alkoi kauheasti tekmään mieli juusto, sitä näiden rasvasta (mutta hyvää !) juustoa. Minkä takia joka puolella annetaan sellanen kuva että pitäis olla koko ajan olla vahtimassa mitä syö ja pitämässä laihdutuskuuria (joka ei kuitenkaan pidä) ? Kait se elämä on muutakin kuin tätä, jatkuvaa kontrollia ja stressia siitä mitä syö? Niimpä söin hyvillä mielen eilen illalla juustoni ja aijon tehä vastakin. En aijo elää vuotta karibialla vahtien jokaista suupalaani (vain joka toista). Ja jos haluan oikeasti sopeutua niin kait pitäisi alkaa kasvattamaan vähän kurveja ettei jää ihan paikallisten varjoon ;)

En ole tainut vielä mainita että täällä on tosi kallista ! Maksoin aurinko rasvastani 13€ ja se oli halvinta mitä löysin ja vaan 30 suojakertoimella :O ANTEEKSI mutta onko Suomessakin aurinkorasvat muka näin kalliita !? Suojakertoimella 50 olisi ollut 17€ ja suihkepullo 20€. Saarella asumisessa on myös siis huonona puolena se että tänne täytyy tuoda kaikki,laivalla enimmäkseen. Ja koska ranskalaiset tai siis paikalliset (martiniquelaiset) eivät ole kauhean ahkeria työskentelemään ja valittavat joka asiasta niin satamatyöntekijät ovat lakossa joten tänne ei tule laivoja eikä täältä lähde laivoja koska he haluavat enemmän palkkaa. JEE ! No luulvasti se ei kestä kauaa,viimeksi kun ne oli lakossa pidempään se oli katastrofi täällä silä kaupoista ei löytynyt enää juuri mitään joten nyt kaikki hamstraa kauheesti kaikkea. Onneksi asutaan vähän pienemmässä kaupungissa jossa ei ole niin paljon ihmisiä joten kaupoissa riittää tavaraa vähän pidemmäksi aikaa. Pyydän sitten lähettämään lentopostissa tavaroita jos täällä tulee ihan hätä :)

Ihanaksi lopuksi voin kertoa kuinka sunnuntaina käytiin Salinessa, siellä on ehkä ihanin ranta ikinä ! (alla kuvia) Ja tunnelmaa paransi myös se että aurinko paistoi lähen pilvettömältä taivaalta ja jossain lähi autossa soi karibia musa (jotain regea tai sellasta), se oli NIIIN täydellistä ! <3 Vaikka lapset on nyt olleetkin vähän hankalia niin on niitä hyviäkin hetkiä ja tuo oli kyllä yksi ihan parhaista. Mutta tälläistä tämä arki on, ylä- ja alamäkiä. Aurinkoa myös teille Suomeen, toivottavsti ette ole ihan jäätyneet sinne pakkasiin ja jos olette niin tulkaa sulamaan tänne ;)


Ihana ranta Salinessa <3




Kävin myös viime viikolla ensimmäis kertaa yksin toisella puolella saarta, Trois-Illets nimisesä kaupungissa ja tässä hieman kuvia sieltä. Kävin myös yhdessä kuulemma saaren parhaista museoista, se kerto kuinka niitä orjia sillon tuotiin tänne ja niiden historiasta (suurin osa ihmisistä on siis orjien jälkeläisiä koska Martinique oli pysähdys paikkana kun niitä vietiin Afrikasta Amerikkaan ).

Näkymä Fort-de-Franceen



rannalta



Museo

Salaattia,hillovoileipää,banaanijugurttia. Ja päätöksiä !

Aika on hassu asia. Täällä olen viettänyt nyt 3 viikkoa ja tästä alkaa neljäs. Toisaalta tuntuu että takana olisi jo ainakin pari kuukautta Karibian auringossa. Suomessa tuntuu aina että aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Täällä sitä tuntuu olevan välillä vähän liikaakin. En silti valita, hyvä välillä näinkin päin. Mutta kun on aikaa, on myös aikaa ajatella. Täällä on kyllä tullut ajateltua kaiken maailman asioita. Yksi päivä mietin kuinka julmaa on antaa lasten uskoa että kun on kiltisti niin saa asioita. Esimerkiksi jos Paolo on kiltisti koulussa eikä joudu rangaistuksi hän saa katsoa televisiota kotona (ei ole kyllä paljon telkkaria katellut...) Mutta kun ne kasvaa isoksi niin ne huomaa ettei se menekään oikeassa elämässä noin. Vaikka kuinka olisi kiltisti ja tekisi asiat niin kuin pitää niin ei se takaa että kaikki menee hyvin ja saa asioita mitä haluaa. Elämä on välillä kurjaa. Mutta olen miettinyt myös vähän iloisimpiakin asioita. Olen tullut siihen tulokseen ettei Suomi olekaan niin kauhea maa ja että tulevaisuudessa siellä voisin vaikka asua. Ja tämä on jo suuri tunnustus ! Ulkomailla on kivaa koska sitten voi aina palata kotiin ja huomaa kuinka asiat on loppujen lopuksi hyvin eikä tarvitse aina valittaa joka asiasta. Ja tänään on tasan 3 kuukautta siihen että täytän toiset pyöreät vuoteni. Saa nähä kuinka viisaita ajatuksia mulla sitten on.

Otsikko kuvaa ruokaani täällä mutta on myös viisaiden ajatusteni tuottama vertauskuva. Salaatti on hyvää ja kevyttä mutta pidemmän päälle siihenkin kyllästyy ja tarvitaan jotain painavampaa. Eli salaatti siis kuvaa vapaa aikaa ja rentoa elämää (jota täällä on aika paljon). Sen vastapainoksi on sitten hillovoileipää joka siis on lapset. Paljon energiaa mutta pidemmän päälle se pitää saada myös kulutettua (mikä on välillä vaikeaa sillä itse väsyy nopeammin kuin lapset) Sen takia tarvitaan sopivasti salaattia ja hillovoileipää josta tuleekin banaanijugurtti,näiden kahden välimuoto eli arki. Sopivasti energiaa muttei liikaa ja kuitenkin tarpeeksia makeaa että sitä jaksaa joka päivä. Aika hyvä ;)

Mutta en ole vielä ihan tyytyväinen tuohon ruokavalioon. Pienet piristeet päivällä,kutsutaan niitä vaikka hedelmiksi,olisi okein kiva mutta harrastusten hankkiminen ei ole ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Ne on usein keskiviikkona tai lauantaina päivällä. No keskiviikkona Paololla ei ole koulua joten olen koko päivän hänen kanssaan ja lauantaina lähdetään useasti rannalle koko päiväksi. Mutta kyllä mä vielä jotain keksin. Olen ainakin päättänyt että tästä eteenpäin käyn kerran viikossa jossain uudessa paikassa. Näin tulee saari tutuksi ja saan jotain tekemistä päivisin. Harrastukset olisi myös kiva siksi että tutustuisi ihmisiin sillä tämän hetkinen sosiaalinen elämäni on aika nollassa,melkein pakkasen puolella...Päätin myös että tällä viikolla saan aikaseksi etsittyä paikallisen seurakunnan missä voisin käydä. (olen kyllä päättänyt etsiä sitä jo monta viikkoa mutta tällä viikolla päätös pitää !) Paikalliset ovat nimittäin aika ahkeria käymään kirkossa joten sieltä voisi löytyä myös nuoria ja kulttuuri vaikuttaa sen verran rennolta ja iloiselta että messukin voisi olla vaikka vähän suomalaista iloisempi ja mukavampi (mihin ei kyllä paljon tarvita...)

Tälläistä tänne,arki alkaa tosiaan pikku hiljaa muotoutua. Ja täytyy nyt vähän korjata ettei sosiaalinen elämäni siis ihan nollassa ole,juttelen aika paljon Sabrinan (äidin) kanssa. Välillä tulee itsellekin ihan äidillinen olo kun jutellaan lasten kasvatuksesta ja kaikesta. Yksi ilta juteltiin myös imetyksestä. Siinä tuli vähän kummalline olo, kun tuota kokemusta ei kauheasti ole. Ehkä sitten joku päivä. Paitsi olen myös vähän päätynyt siihen tulokseen että jos prinssini jatkaa vielä kauankin eksyksissä olo niin adoptoin joko afrikasta tai aasiasta jonkun söpön lapsen ^^ Mutta toivotaan että joku keksii antaa sille kartan että se löytäisi perille. Tai sitten se ei tiedä mihin maahan tulla koska vaihdan sitä aina aika ajoin. Tutka olisi hyödyllinen niin se näkisi missä liikun milloinkin.

Ja vielä yksi päätös: hyödynnän runsaan vapaa aikani tästedes paremmin kuten kirjottamalla sinne (jonnekin) päin useammin. Joten tarkkailkaa postianne ja tännekin päin saa kirjottaa. Kuten Hele ja Siiri,kiitos ;)

Tässä vielä hieman kuvia. Innostuin leipomaan viime perjantaina mutta voin kertoa että omaan kotiin hankin kyllä sähkövatkaimen sillä käsin vatkauksesta ei tule oikein hyvä. Nämä ovat siis "kevyesti vatkattuja muffinsseja". Mutta ihan syötäviä. Sekä ystäviäni sisiliskoja, joita vilisee täällä ihan kiitettävästi. Ja myös jokin outo ötökkä, joka syö puutarhan kukat joten se myrkytettiin.