tiistai 26. huhtikuuta 2011

Beaucoup et peut-etre un peu trop

Paljon ja ehkä vähän liikaa. Kauheasti nyt tapahtunut kaikkea etten ole vain yksinkertaisesti kerennyt kirjottaa. Nyt tulee sitten kerralla aimo annos kaikkea. Yritän tiivistää.

Paikallisiin nuoriin olen tutustunut taas paremmin. Viikko sitten lauantaina oltiin vaeltamassa pohjoisessa seurakunnan kanssa. Tämän viikonlopun vietin melkein pelkästään heidän kanssa. Perjantaina oltiin rannalla, lauantaina shoppailemassa ja sunnuntaista maanantaihin telttailemassa että yksin ei ole tarvinnut olla. On ollut kyllä ihan huippua ! Telttailu oli sinänsä uusi kokemus koska en ole aijemmin retkeillyt rannalla. Se oli kyllä kätevää, nukuttiin yö teltassa ja päivä vietettiin sitten rannalla. Rentoa. Paitsi että meduusa pisti uidessa. Ei onneksi mitään vakavaa. Luultavasti se oli pieni ja vain hipaisi koska jos se kunnolla pistää niin siitä jää kunnon jälki. Nyt van vähän poltti.

Muutenkin koko viikonloppu tuntui olevan täynnä eläimiä. Sunnuntaina ennenkö lähdin telttailemaan täällä kotona,onneksi ulkopuolella, oli aukinaisen kämmenen kokonen hämähäkki. Hyi ! Ei se onneksi kuoleman vaarallinen ole mutta tekee kipeää jos pistää. Ja pihalta löytyi muurahaispesä ja Paolo tietenkin meni leikkimään sinne. No taisi oppia että ne pistää. Saimme myös toukkien hyökkäyksen kun jonkun kaupan purkin tai muun mukana oli tullut toukkia niin ne olivat sitten lisääntyneet kivasti kaapissa. Että sellainen ötökkä viikonloppu.

Täällä on myös pääsiäinen vaikkei sitä oikein huomaa. No suklaamunia syödään samallalailla. Paikallinen pääsiäisruoka on rapu, joita paikalliset ovat "metsästäneet" kuukauden aikasemmin ja ruokkineet niitä takapihallaan. Ja nyt niistä sitten tehdään jonkin sortin pata. En ole aivan varma mitä kaikkea siihen tulee, koska tämä perhe ei tykkää siitä joten ei olla syöty täällä.

Liikaa on ehkä se että olen kipeä. Kyllä, +28 ja minä olen nuhassa. Silmätulehdus, kurkku kipeä, nuha, korvat tukossa, kuumetta sekä ääni painuksissa. Ja minä kun juuri olin ihmetellyt että miten täällä voi muka olla kipeä mutta nähtävästi ihan samallalailla kun Suomessakin. No onneksi on myös samallalailla keksitty lääkärit ja apteekki niin eiköhän se tästä. Nyt on siis koettu ensimmäinen karibian nuha ! Toisaalta olen ylpeä siitä, sillä Sabrina sanoi tänään aamulla että nyt olen kunnon martiniquelainen kun olen kipeä kun vähänkin on viileämpi :D

Niin ja olen myös löytänyt muita au paireja, vihdoin ! Tai noi vanhemmat. Ne oli yksissä juhlissa joissa tutustu yhteen perheeseen, joilla on ruotsalainen au pairi ja jotka tuntevat perheen joilla on venäläinen au pairi. Eli naapurimaat kokoontuu Karibialla ! Aika huvittava tilanne. Mutta tosi mukava vihdoin löytää muitakin. Oltiin sitten ruotsalaisen, Julian kanssa leffassa ja molempien, Julian ja Svetlanan kanssa rannalla. Julia valitettavasti lähtee jo kesäkuun alussa pois mutta Svetlana on ainakin syksyyn asti.

Ainiin, 2 viikkoa sitten sain pienen loman kun perhe lähte Guyanaan häihin. Oli kyllä ihanan rauhallista. Vaikken siitäkään huolimatta saanut nukuttua normaalia 7 pitempään. Mutta ainakin oli hieman rauhaa. Vaikka toisaalta tuli jo vähän ikävä lapsia. Yksin olo on kivaa tietyn ajan. Lopulta kaipaa sitten jotain menoa. No menoa on sitten ollutkin kun näiden ranskalainen tuttava perhe oli täällä viime torstaista lauantaihin. Heillä on 10 ja 6 vuotiaat pojat. Se isompi oli kyllä hellyyttävä. Vähän vaihtelua kun pystyi käymään kokonaisen keskustelun ilman sanoja "pissa" ja "kakka", mikä on Paolon kanssa lähes mahdotonta. Antoi siis toivoa että kyllä ne lapset siitä kasvaa ja aikuistuu. Ajallaan.

Nyt on siis lasten normaali 2 viikon pääsiäisloma mikä siis tarkottaa ei lomaa minulle 2 viikkoon. No Anais on kylläkin hoidossa mutta Paolo on kotona. Tai no osan ajasta päivisin sen opettaja pitää aktiviteettä kotonaan mutten siltikään kerkeä aamuisin jumppaan. Eli odotan innolla ensi torstaita kun alkaa taas "normaali" arki. Täällä se ei kyllä aina ole niin normaalia mutta kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnellinen vaikkakin väsynyt ja kipeä olo. Kyllä tämä Karibian elämä alkaa tänne jo muodostua. Nyt lähden popsimaan lääkärin määräämiä lääkkeitä ja juuri uunista tullutta parsakaali gratiinia ja toivon että olo tästä vähän helpottuu pian :)

PS. Kuvia on taas tulossa ja yritän lisätä niitä pian. Nyt olen liiän väsynyt odottaakseni että ne saa ladattua joten ensi kertaan !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti