Karibian aurinko

Jännää ja siistiä.

2012-02-06T05:32:00.000-08:00

On jännää asua saarella, jossa ei ole julkista liikennettä, kun bensa-asemat menevät lakkoon. Tai no vielähän sitä en tiedä, lakko alkaa huomenna. Onneksi itsellä on reilut puoli tankkia täynnä mutta niillä joilla asia ei ole sitten jonottaa tänään bensa-asemilla. Onnea vaan sinne. Ja se siitä sitten tämän viikon suunnitelmista. Jollain oli parempi suunnitelma mulle tälle viikolle: ole kotona äläkä liiku sieltä. No eipä kauheasti muuta normaalia viikko ohjelmaa. Toivotaan ja rukoillaan että kerrankin ranskalaiset osaisivat olla kohtalaisen nopeita ja yksimielisiä eikä tätä kestäisi päivä saati viikko tolkulla...

Mutta toisaalta kotona oleminen ei juuri tällä hetkellä haittaa juurikaan kun päätti tuo nuha ja kipeyskin iskeä tähän samaan syssyyn. On se jännää myös olla kipeänä +30 asteessa (ja ehkä enemmänkin) kun pitäisi laittaa vähän enemmän vaatetta ettei ainakaan vilustuisi enempää mutta ei oikein voi kun sitten paahdut kuumuuteen. Ja mikä huvittavinta: olen ainut täällä joka on kipeä ! Ja minä vuosi sitten ihmettelin miten nämä voivat olla kipeitä täällä kun ei ole edes kylmä, oikeasti kylmä. Mutta niin, voin kertoa että helposti voi olla kipeänä täällä ! Tai sitten se vaan johtuu siitä että olen hengessä mukana ja osallisena Suomen kylmyydestä. Ei kait suomalaisuudesta sitten pääse eroon edes Karibian lämmössä.

Mutta oli hienoa tehdä runebergin torttuja sunnuntaina ja ne saivat ainakin kavereiden puolelta ihan hyvän vastaanoton ! Idea lähti siitä kun viime viikonloppuna näytin netistä kaikkea suomalaista ja jotenkin päädyttiin ruoka-aiheeseen ja ne innostuivat laskiaispullista yms. Ja vähän suunniteltiin että pitäisi toteuttaa Suomi ilta eli tehdä kaikkea suomalaista ruokaa. Ja näin Martiniquesta tehdää Karibian suurin Suomi fani saari ! :D

No ei niin siistiä sitten oli kun ensimmäisillä englannin tunneilla aihe loppu puolivälissä tuntia...Siinä sitten yrität improvisoida jotain. Hmm hmm, ensi kerralla voisi sitten suunnitella tunnit hieman paremmin. No nyt ainakin sain toiveeni mukaan kuvan millaisia tunnit ovat ja millaisia niiden pitäisi olla. Mutta kaikesta huolimatta taisin nousta lasten lemppari opettajaksi ja suureksi idoliksi. Hyvä itsetunnon kohottaja nuo torstain tunnit.

On myös jännää ja siitiä että Suomi kerrankin näytti olevansa pohjimmiltaan kuitenkin viisas maa ja valitsi hyvän presidentin. Voi taas olla ylpeä Suomalainen täällä :)

Muutoksia

2012-01-27T04:44:00.000-08:00

Se nyt ollaan tähän asti opittu että täällä voi tapahtua mitä vaan ja että asiat muuttuvat. Se ei siis ole uutta. Mutta muutama uusia ja odottamaton asia on tapahtunut siitäkin huolimatta.

Suurin muutos alkuperäiseen suunnitelmaan ehkä on etten palaakaan huhtikuussa Suomeen. Nou panik, en ole kuitenkaan jäämässä tänne pysyvästi ! (vielä). Itsekin olin jo miettinyt asiaa mutta virallista siitä tuli kun Francois ehdotti viime viikolla että jos haluaisinkin jäädä tänne kesän loppuun ja sitten kesäkuun alussa vaan käväistä pääsykokeissa. Koska kun nyt vihdoin olen päässyt selville mitä haluan tehdä niin ei tarvitsekaan lukea mitään kirjoja sun muuta valmistella pääsykokeisiin. Joten, nyt saa iloita: jeejee jään tänne vielä muutamaksi lisä kuukaudeksi !!! Joo, yleinen vastaanotto asiasta ei ole ollut kovinkaan iloinen siellä päässä. Niimpä olen mielummin kertonut asiasta täällä päässä niin olen saanut vähän enemmän iloa.

Ja myös tuohon liittyen, Sabrina sanoi että se on "merkki" siitä että mun pitikin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Itse en juuri merkkeihin usko, ennemminkin johdatukseen mutta kuitenkin. Löysin saksalaisen au pairin ihan tästä läheltä 100 metrin päästä ! Ja jonka kanssa tulen vielä tosi hyvin juttuun ! :) Nyt ollaan sitten yritetty muistella kaikkia niitä suunnitelmia mitä meillä oli alussa, jotka sitten hylättiin kun tajuttiin että jos ne halutaan toteuttaa joudutaan ne tekemään yksin. Mutta nyt kun on joku jonka kanssa tehdä niin varokaa vaan, täältä tullaan !

Ja suunnitelmathan laitettiin heti käytäntöön: Tiistaina oltiin kayakilla pienillä saarilla tai saarekkeilla tässä rannikolla. Se oli kyllä siistiä ! Sitä olin halunnut kokeilla jo vuoden ajan ja nyt vihdoin. Mutta että se on yllättävän rankkaa ! Varsinkin kun oli vähän vastatuulta ja aallokkoa. Mutta oli tosi nätti ilma, saatiin hyvä rusketus :)

Eilen sitten jatkettiin tätä rusketus teemaa ja tehtiin pieni "seikkailu" sellaiselle melkein saarelle. Jätettiin auto tien viereen ja jatkettiin jalan sellaiselle pienelle saarekkeelle. Siellä oli sitten rauha ja yksityis ranta vain meille, voiko enempää toivoa ! No nähtävästi se ei ihan salaisuus ollut sillä jokin turisti ryhmä sinne saapui ja sitten ne ihmettelivät puita sun muita siinä meidän ympärillä kun me yritimme Natalyn (saksalainen au pairi) kanssa ruskettua. Jouduimme siis turistien jonkinlaiseksi nähtävyydeksi. Mutta muuten se oli kyllä ihan loistava paikka. Vaikka no yksi miinus siellä oli. Saatiin joo olla rauhassa, minä, Nataly ja 100 pikku rapua. Niitä oli oikeasti joka puolella ! Se 50 siinä hiekassa ja toiset 50 hiekan alla. Mutta hyvin me lopulta sinne mahduttiin.

Viime viikolla oli myös yhden kaverin 21. syntymäpäivä. Oli mukava rento päivä kun aamusta tehtiin yhdessä ruokaa ja illalla syötiin sitten kakku.

Niin ja myös nyt tämän pitkittyneen paluun ansiosta alan ensiviikosta alkaen antamaan englannin tunteja lasten koulussa. Tai no ei se mitenkään virallista ole mutta 20-30 min. kerran viikossa per/luokka. Se on varmaan ihan hauskaa. Ja ennen kaikkea jotain tekemistä päiviin !

Tällästä tänne Karibian auringon alle taas kuuluu. Niin ja sunnuntaina tuli muuten täyteen vuosi !!! Hassua, sillä ei tunnu että olisin ollu vuoden täällä. Ja vielä onneksi puoli vuotta jäljellä :) Mutta älkää huoliko, kyllä mä sitten sen jälkeen olen ihan ilonen palaamaan Suomeen ja että voin alottaa opiskelut. Ja että voin sitten taas lähteä vaihtoon ;)

Tässä tämä "melkein" saari. Mietittiin Natalyn kanssa että jos sillä ei ole vielä nimeä niin voitaisiin nimetä se meidän mukaan, kummankin kaksi ensimmäistä kirjainta: joko NaRi tai RiNa. Jälkimmäinen kuulostaa jotenkin paremmalta. Riinan saari. Tai no melkein saari. "Riinan melkein saari tai melkein Riinan saari" :D
Jos katsotte oikein läheltä viimeistä kuvaa saatte ehkä pienen idean siitä kuinka niitä rapuja siellä oikeasti oli joka puolella ja valtavasti !

2012 !

2012-01-11T08:13:00.000-08:00

Eilen kiireessä ja koska kuvien lataamisessa kestää niin kauan niin en huomannut että unohdin laittaa uuden vuoden kuvat, joten tässä lisäystä kuviin:

Tosiaan kahteen teemaan oli panostettu kunnolla; viralliseen Rion karnevaalit ja sen mukana koristelu.

Toinen teema vaikka hieman epävirallisempi mutta hyvin näkyvä oli ruoka. En kaikesta saanut kuvaa mutta yrittäkää kuvitella kun ostereita oli varattu 13 kiloa, että ruokaa kyllä oli !
Näin aukaistaan osteri, ja siinä ne syötävät puolikkaat ja vieresessä aukaistut kuoret. Alla alkupala, pääruoka ja jälkiruoka.

Sitten merellä keskellä pimeyttä näkyi tällänen valo, jokin valtava risteiliä alus joka halusi valaista koko karibian meren.

No ei meillä ihan kurjaa ollut !

kuvia

2012-01-10T09:49:00.000-08:00

Pikkujoulut:
Täällä useasti syöminen on se juttu niin taas, syötiin ! No tuli siellä muutakin tehtyä mutta tässä todistusaineistoa hummerista ennen ja jälkeem kypsennyksen, alkupaloista, jälkiruuasta ja kahdesta syöjästä.

Sainte Lucie:

Lähtö auringon noustessa

Laivalla oli valokuvaaja joka otti kuvia ja tuossa myös kuva kuvaajan kanssa.

Jos tarkasti katsotte niin saatatte nähdä kuvaamiani delfiinejä ! Näin myös kilpikonnan mutta siitä en kerennyt ottaa kuvaa.

Tässä muutama kuva vanhempien ja Juulin käynnistä paitsi vanhuksista ei saanut laittaa todistusaineistoa tänne, uskokaa silti kyllä ne täällä oli. Juulin kanssa hiusten ompelua. Ja tässä malli miten pukeudutaan sunnuntaina kirkkoon !

Häät !

Kiitos Juuli loistavasta kampauksesta ! Ja kiitos Nathanael, loistava kavaljeeri :)

Oli huvittavaa, en tiedä sattumaa mutta kun kirkossa kuoro lauloi Sibeliuksen Finlandian, ranskankielisillä sanoilla juuri häitä varten ja kun häiden värit olivat sininen ja valkoinen (niin kuin Suomen) ja mitäs mitäs, siellä oli yksi suomalainenkin !
Tässä kirkkoon saapuminen, vihkiminen ja pois lähtö.

Siinä koko "kulkue", morsiusneidot kavaljeerien ja hääparin kanssa sekä pelkät morsiusneidot.

Koristelua salista

Morsianta, hääparia, minä ja Ludivine sekä komeita poikia.

Kuukausi

2012-01-10T08:52:00.000-08:00

Nyt on tosiaan kuukausi kun viimeksi kirjotin elikkä täytyypä vähän tiivistää, muuten viimeisetkin lukijani häviävät (tietenkin kahta innokkainta lukuunottamatta). Eli, 10.12 oli pienet pikkujoulut kahden tuttava perheen kesken. Se oli mukava iltapäivä. Syötiin hummeria ja kaikkea muuta. Paljon. Ja lapsille joulupukki kävi mutta yllättävää etteivät lapset nähneet sitä vaan tsadam lahjat olivat jotenkin kummasti ilmestyneet takapihalle. Maagista.

No seuraavalla viikolla oli lasten joulujuhla ja näytös jumpasta paitsi että meininki oli hieman erilainen kuin Suomessa. Ei soinut joululaulut hiljaa ja sitten lapset esittivät jonkin söpön näytöksen. No näytöksen osalta täällä oli sama mutta muuten meno ihan kuin jostain yökerhosta tai jotain: Lady Gaga soi täysillä ja valot pyörivät ja kaikkea. Ei ihmekään että Anaista pelotti eikä halunnut tehdä. Viikolla oli teemana sitten siivous ja huoneen tyhjennys isovanhempia varten.

Perjantaina sitten vihdoin käytin joululahjan, Francoisaalta saamani lahjakortin jonka käytin risteilyyn viereiselle Saint Lucie -saarelle. Eli kyllä ihana päivä (loppua lukuunottamatta). Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja koska lähdettiin aikasin niin sain jopa auringon noususta kuvan. No en kait ihan kokonaan osaa olla lomalla vapaa päivänäkään, sillä siellä oli 4 irlantilaista turistia jotka eivät osanneet ranskaa ja koska kapteeni ei puhunut englantia niin lupauduin kääntämään. Tai ennemminkin yrittämään. Ja sitten vietinkin heidän kanssaan loppu risteilyn, mikä oli mukavaa sillä muutoin olisin ollut yksin. No mentiin sellasella pienellä aluksella saarelle, pysähdyttiin ensiksi pääkaupunkiin jossa hetki aikaa shopata. Sitten jatkettiin toiseen kohtaa saarta missä uitiin ja syötiin ja iltapäivästä sitten palattiin takaisin. Paitsi, että iski kauhea tuuli ja aallokko ja sade ja kaikkea ja paluu matka kesti tuplasti kun jouduttiin kiertämään ja minä olin merisairas ja oli kylmä ja kaikkea. Muutoin siis hyvin, tuota paluuta lukuunottamatta.

Sitten olikin jo lauantai 17.12 ja Francoisaan syntymäpäivä ! Ja Juuli ja äiti ja isä saapuivat !!! Vaikka ranskalaiset yrittivät tosiaan estää sitä tapansa mukaan lakkoilemalla Pariisin lentokentällä mutta saapuivathan he kuitenkin ! Ja tosiaan, oudosti odotin ihan innolla heitä (toisin kuin Belgiassa itkin edelliset päivät etten halunnut heidän tulevan...no asiat muuttuvat, onneksi). Ja kaikki meni lopulta hyvin, ainakin minun mielestä. Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin koko ajan, joka päivä, välillä montakin kertaa niin etten meinannut enää pysyä perässä niin kaikki sujui hyvin. Eikä saatu, edes Juulin kanssa, mitään suurempia riitoja aikaan. Saattoi myös johtua siitä että tuli pieninä annoksina kun olin aina muutaman päivän heidän kanssaan ja sitten taas palasin vahtimaan lapsia.

Aika hyvin tuli saari melkein ympäri käytyä, sukellusta ja rannalla loikoilua ja rommitehdasta ja sun muuta. Ja hieman paikallista ruokaa ja menoa. Kilometrejä noiden kahden viikon aikana kertyi raukka Cliolle mutta hyvin kesti. Vain kerran petti akku mutta onneksi, Merci Dieu, naapurin nainen tuli kysymään tarvitaanko johtoja ja niin taas sai Clio virtaa.
24.12, eli jouluaattona oli sitten Ludivinen ja Samuelin häät ! <3 Kiitos Juuli, olin nätti ja hiukset pysyivät hyvin koko päivän aamu 3:een asti. Oli perinteiset paikalliset häät: oltiin tunti myöhässä kirkosta mutta ei se mitään. Elin vähän eksyksissä kun oli tietyt askeleet kun mentiin ja lähdettiin kirkosta ja en ollut päässyt yksiinkään harjoituksiin ja parini oli ollut yksissä, puoliksi. Mutta hyvin päästiin sisälle ja poiskin. Vaikken ollut morsian niin silti oli hieman prinsessa olo kun kavaljeerini koko päivän aukasi ovia ja nosti helmaa ettei mennyt mutaan ja piti kädestä etten kaadu ja kaikkea tuollaista. Voisi olla useammin tuollaisia päiviä ! No kavaljeerin sisko sanoi että nauti nyt,ei se oikeasti ole tuollainen normi elämässä mutta edes yhtenä päivänä oli mukavaa :)

Voisin myös useammin täällä lähteä aina muutamaksi päiväksi pois sillä kun palasin sitten taas lasten luo niin voi että niiden halien ja suukkojen ja "je t'aime Riina" -sanojen määrää ! Paolo oli ihan innoissaan että "onneksi Riiina olet taas takaisin, olin surullinen kun olit poissa. Älä enää ikinä lähde pois". No voivoi Paolo, huhtikuu on ihan kohta mutta onneksi lapset eivät ymmärrä sitä.

Niin ja kuinka kummasti olen vältellyt näiden 11 kuukauden ajan kaikkia Suomalaisia ja nyt kun vanhemmat ja Juuli tulivat niin eihän me törmätty kuin suomalaisiin ! Ainakin neljä kertaa, meinasi jo hermot mennä että miten te kaikki nyt olette tulleet tänne kun juuri lähdin sieltä pois.

Sitten perjantaina 30.12 suomalaiset palasivat pohjolaan (toivottavasti kaikki saarella olevat minua lukuunottamatta, tahdon nähdä teitä kyllä,sitten huhtikuussa,en vielä !) . Ja minä menin kirkkoon kun oli ilta messu ja ylistystilaisuus ja laulua ja sketsejä ja vähän syötävääkin.
Lauantaina viimeinen päivä vuotta 2011 ! Niin outoa :O Mentiin perheen kanssa samoille tuttaperheelle jonka luona vietettiin pikkujouluja. Ja olihan meillä oikein teemakin uudelle vuodelle: Rion karnevaalit ! Ja jostain syystä kaikki olivat pukeutuneet valkoiseen. Paitsi minä joka olin mustassa. Mutta hyvin se uusi vuosi silti käynnistyi eikä ollenkaan synkästi. No toinen teema oli sitten ehkä syöminen sillä tuntui että sitä tehtiin pitkälle yöhön asti. Puolilta öin ei oltu ehditty vielä edes pääruokaan ! No kolmelta sitten luovutin jälkiruuan jälkeen ja menin nukkuun 4 tunnin yöunet ja aamulla sitten kirkkoon. No siellä vielä jaksoin pitää silmät auki mutta kun pääsin kotiin niin kuorsaus varmaan vaan kuului. On se rankkaa tämä uusi vuosi 2012.

Lapset menivät sitten tiistaina 3.1 taas kouluun ja pikku hiljaa "normi" elämä yrittää palata tänne vaikka ei se kauaa täällä niin normaalina pysy mutta sanotaanko arki. Yritän taas saada päiväni kulumaan mutta toisaalta ehkä pitäisi ennemminkin nauttia tästä ajasta, vaan olemisesta. Suomessa taas ehtii sitten kiirehtiä koko ajan joka suuntaan. Ja toivottavasti opiskelemaankin sillä nyt se on varmaa: haen sairaanhoitajaksi ! Ja nojoo johonkin muuhunkin siinä sivussa mutta se on nyt SE juttu. Kyllä tämä vuosi alkaa tuottaa tulosta. Vuosi vain meni miettiessä. No onneksi on aikaa, tai oli. Enää ei ole niin paljoa. Mutta on kuitenkin. Ja joka tapauksessa tulen takaisin, jos vaan suodaan. Kaverit sanoo että viihdyn ehkä pari vuotta Suomessa mutta sitten kaipaan taas takaisin lämpöön ja palaan tänne ja jään, kuulemma. No lämmön kaipuu on varmaa, muusta en tiedä vielä. Eiköhän sekin selviä.

Niin ja yksi hauska juttu oli kun tein yksi päivä kunnon suomalaista ruokaa: makkarakeittoa. Lapset kyllä ihan tykkäsivät. Mutta koska sitä jäi niin Sabrina päätti sitten soseuttaa sen ja tarjota lauantaina kun illalla tuli vieraita niin alupalaksi pienissä laseissa...Oli se kuulemma hyvää ja lapset erityisesti pitivät mutta silti, miettikää nyt: soseutettua makkarakeittoa No täällä on välillä vähän erilaista.

Mikä tekee joulun ?

2011-12-09T07:58:00.001-08:00

Tällä hetkellä sen näyttää tekevän 40 joulukortin kirjoittaminen (joista jo yli puolet valmiina,mutta osa vielä kaupan hyllyllä) sekä joululaulujen kuunteleminen. Jos teillä ei ole vielä joulu mieltä niin kuunnelkaa raskasta joulua -joululauluja, niistä tulee kummasti joulu mieltä. Käy myös yli 40 vee ihmisille !

Täällä olen miettinyt että täältähän puuttuu kaikki "oleellinen" mikä kuuluu jouluun: lumi, joulutortut,piparit,glöki,joululeipä (vaikka sitä olen saamassa onneksi kohta !),jouluruuat,pimeys että voi laittaa kynttilöitä ja valoja jo päivällä,suomalaiset joululaulut...Mutta jotkin asiat kuitenkin näyttävät löytyvän myös täältä: joulustressi ! Mistä se vaan aina kumpuaa, aivan kuin joulu ei voisi tulla ilman sitä ! Mutta koska minulla ei ole täällä mitään muutakaan perinteiseen suomalaiseen jouluun liittyvää niin en suostu hyväksymään myöskään stressiä. Myöskin joulusiivouksen voisin jättää väliiin. Vaikka hoidan sen autoni kohdalla,voivoi se kyllä tarvitsee kokonaisvaltaista puunausta.

On outoa että näin yhtäkkiä olen alkanut kaipaamaan kaikkea joulujuttuja suomesta. Joulu on aina ollut tärkeä mutta ei se ole ennen hetkauttanut jos en ole ollut Suomessa. Onko tämä jokin ikä juttu että "vanhemmiten" alkaa arvostamaan juuriaan sun muuta ? Ehkä joku viisas osaa vastata siihen. Mutta huomasin että itsenäisyyspäivänä olin kovinkin liikuttunut Suomen itsenäisyydestä ja siitä että olen suomalainen. On hassua että tulee oivallettua tälläisiä asioita aina kun on poissa Suomesta.

Joulu projekti on tässä vielä kesken, huoneen siivousta, asioiden järjestelyjä, hääjuttuja mutta ehkä tämä "joulun tekeminen" on ennemminkin jokin ihmisen ihmeellinen rituaalinen tapa "valmistautua" jouluun. Kun on suorittanut joulusiivoukset,tehnyt piparit ja polttanut viimeisen pellin sekä lähettänyt 100 joulukorttia ja paistanut laatikoita yö myöhälle, voi sanoa että nyt on joulu ! Mutta ei joulu ole meidän tekemisestä kiinni. Vapahtaja näyttää syntyvän joka vuosi meidän uurastamisesta vähät välittämättä. Haluankin toivottaa tämän tekstin mukana rauhallista,mukavaa joulua ja miettikää joulun oikeaa tarkoitusta siellä lumihankien ja jouluruokien keskellä :)

Laitan nyt kuvan meidän ainoasta joulujutusta eli lasten koristelemasta kuusesta. Kkun Sabrina kokosi kuusen ihmettelin että missäs se loppu on, kun se vaikutti niin pieneltä. Hieman säälittävähän tuo on ja voi lapsi parat kun luulevat että tuo on oikea joulukuusi. Ehkä tulevat vielä joku kerta Suomeen ja heille valkenee totuus !

Karibia elämää

2011-11-24T06:53:00.000-08:00

Ja minäkö kerkesin valittaa tylsyyttä täällä ? No nyt ei ole tylsää ! 3 viikkoa sitten viikko meni järjestellessä kaverin "yllätys" synttäreitä joista yllätys hieman hukkui sekä Sabrinan synttäreitä sunnuntaiksi. Ja koska täällä suunnitelmat muuttuvat niin viuhaa vauhtia etten pysy enää itsekään perässä niin siinä oli taas tekemistä. Lopulta molemmat sujuivat hyvin :) Olen myös onnellinen että ne ovat ohi, elämä on taas hieman rauhallisempaa. Mutta eipä kauaa kun joulukuu on taas täynnä toimintaa. Mutta en valita, on kivempi olla aktiivinen ja saada asioita aikaan.

Olen myös löytänyt taas rakkauteni banaaneihin. Luulin jo kadottaneeni sen sillä luulin että banaani kiintiöni olisi jo täynnä koko loppu elämäksi. Mutta rakastuin sellaisiin mini banaaneihin, ah nam ne on hyviä ! :P

Ja jostain syystä vaaka näyttää suurempaa lukemaa kuin pitäisi, minähän en siis ole syönyt mitään mistä kiloja pääsisi kertymään ! Ne aivan salakavalasti hiipivät ja yllättävät minut. No kuitenkin, ei paniikkia sillä mahdun vielä morsiusneito mekkooni. Viimeinen sovitus tältä aamulta vihdoin löytyneiden kenkien kera,joissa olikin metsästystä. Nyt odotan vain innolla joulukuun 24 päivää ja häitä ! :)

Olen myös tutustunut uuteen ruotsalaiseen au pairiin joka tuli viikko sitten näiden yhteen tuttava perheeseen. Mietin että mikä juttu tämä on että tulen melkein toiselle puolelle maapalloa ja tutustun vain ruotsalaisiin au paireihin :o Mutta joo,ruotsalaiset on ihan kivoja. Vaikka vähän siltä vaikuttaa että loppujen lopuksi parhaimmat kaverit, ei vaan hyvän päivän tutut vaan ihan kunnon ystävät olen saanut täältä paikallisista. Nykyään vietetään tosi paljon aikaa ja ollaan tultu tosi läheisiksi. Siksi vähän pelottaakin tuo aika 4kk jälkeen...Mutta ei mietitä sitä vielä.

Tässä on niin paljon kaikkea vielä ennen sitä etten oikein kerkeäkään miettimään vielä niin pitkälle. Ensin pitää selviytyä joulukuusta. Eilen oltiin valmistelemassa hääjuttuja kavereiden kanssa sulhasen kotona. Oli kyllä kivaa mutta aamulla vähän väsytti kun olin vasta 11 illalla kotona. Mutta olen tosi tyytyväinen sillä saatiin paljon aikaan. Niistä tulee kyllä upeat häät,saatte sitten nähdä kuvia ;)

Nyt tosiaan kun elämä on muuttunut enemmänkin kiireiseksi tai sanotaanko että elävämmäksi, niin en luultavasti kerkeä ainakaan nyt joulukuussa kovinkaan usein päivittelemään. Tammikuussa tulee sitten varmaan päivitys taas kaikesta romaani mitassa. Mutta odotan innolla kaikkea tulevaa,joulua,häitä,joka suomivieraita. Ja apua, tätä vuotta on enää 26 päivää jäljellä ! :o Minne aika katoaa ?! Ja kohta olen ollut jo 11kk :o Mutta tällä hetkellä todella hyvät fiilikset, karibia elämä maistuu tällä hetkellä oikein hyvältä, pidän pienestä elämästäni täällä, niin sen hyvine kuin huonoine puolineen. Niin ja varsinkin kahdelle innokkaimmalle vakio lukialle voin kertoa että olen ehkä löytänyt vihdoin tulevan ammattini ! (nyt ihan aikuisten oikeasti,ei ole tällä kertaa merenneito) : Minusta tulee joko kätilö tai sairaanhoitaja ja sitten lähden afrikkaan ! Tai ehkä aasiaan. Tai sitten ehkä palaan tänne.

Tässä vihdoin taas kuvia:

Carole:n synttärit. Yritin tehdä "perinteisen" martiniquelaisen ananaskakun mutta siitä tuli nyt vähän a la suomalainen mutta oli se kuulemma hyvää. Se perinteinen jäi siitä ehkä kuitenkin vielä puuttumaan. Ja myös hienosti ajattelin että kirjoitan ananaksilla "Carole" mutta kun kakku käännetään niin sehän on sitten väärin päin...No ajatus on tärkein eikö ?

"Yllätys" joka ei ollut enää yllätys ja joka monen mutkan kautta oli sitten iltapäivä rannalla oli kuitenkin todella mukava. Salines on varmasti yksi kauneimmista rannoista täällä, ja sanoisin että melkein yleisesti kaunenin ranta. Kakku oli hyvää vaikka hieman sulanutta ja maistui suoraan lautaselta syötynä koska ei ollut pikku lautasia jokaiselle. Ei se mitään. Hieman piknik fiilistä.

Tässä nämä "mini" banaanit.

Onnellinen :)

2011-11-14T05:52:00.000-08:00

Täällä ei kyllä kerkeä tulemaan tylsää kun kaikki vaihtuu niin nopeasti. Juuri kun kerkesin valittamaan tylsyyttä ja tekemisen puutetta niin sainkin ratkaisun ongelmaan ja nyt "ongelmana" on ennemminkin ajanpuute. Tai no ei vielä missään häiritsevässä määrin mutta nähtävästi tarpeeksi että on mennyt taas hetki etten ole kerennyt päivitellä tänne. No yksi syy on myös että olin vähän kipeä niin se sitten venyi.
Mutta lokakuun vikalla viikolla lapset siis olivat lomalla, joka meni yllättävän hyvin ! Hieman kauhulla sitä odotin mutta se oli yksi parhaista viikoista pitkään aikaan. Oli nimmäin pitkästä aikaa taas jotain tekemistä :D Ja ne olivat jopa kilttejä ! Meillä oli oikein kiva viikko. Luulen että myös lapset voivat yhtyä tähän mielipiteeseen :)
Sitten sain taas pienen loman lauantaista tiistaihin kun oli pyhänmiestenpäivä ja perhe lähti lomalle. Oih rauha on kyllä kiva asia. Ja nukkuminen. Oltiin kavereiden kanssa rannalla ja muuten vaan hengailtiin. Myös naapurin nainen,(tai no asuu vähän matkan päässä mutta kutsun häntä nyt naapuriksi) jonka lapset ovat Paolon ja Anaiksen kanssa samassa koulussa kutsui minut niille maanantaina. Tuntuu että olen saanut jotain yleistä suosiota kun hänen 3 lastaan olivat innoissaan kun tulin heille ja jopa sitä varten siivosivat ! Se on kuulemma ihme. Myös kun haen lapset koulusta heidän kaverinsa tuntevat minut jo ja tulevat aina sanomaan moi. On siistiä siis olla seudun ainut au pairi, saan kaiken suosin ! :D
Iltapäivästä menin sitten yhdelle kaverille joka letitti äitinsä kanssa hiukseni. Nyt olen virallisesti hieman martiniquelaisempi ! Mutta kokeiluni jättävätkö miehet minut nyt rauhaan kun en ole enää blondi ei onnistunut. Samanlailla ne olivat, nyt vain luulivat että olen paikallinen. Voivoi. Alan ehkä viimein siis uskoa Sabrinaa kun hän sanoo että se on niin näillä geeneissä että vaikka ajaisin kaljuksi ja pukeutuisin säkkiin en saisi luultavasti olla rauhassa. En aijo sitä silti koittaa vaikka siinä olisikin edes pieni mahdollisuus että se toimisi. Täytyy kait ottaa "kaikki ilo irti" ennen Suomeen paluuta ja taas totaalista rauhaa miehistä.
Hieman on myös tämän kaiken onnellisuuden keskellä ärsyttänyt kun täällä kaikki muuttuu aina. Suunnitelmat nyt lähinnä. Ja kun ne eivät aina välttämättä koske vain sinua vaan myös muita niin se on ärsyttävää. Eli täällä ei voi oikein ennalta mitään suunnitella koska se muutuu kuitenkin etkä voi ennalta tietää juuri mitään. No yritän elää sen kanssa vaikka suuri hankaluuksia vielä onkin.
Mutta aivan loistavan yllätyksen sain mistä olen ikionnellinen ja riittää iloa ja iloittavaa pitkäksi aikaa on mummon paketti ! (äitikin osallistu). Sen sain juuri ennen pientä lomaani; akvarelli värit ja suomalaista makeaa <3 Nyt ei enää ole ollut tylsää päivisin. Ja juuri olinkin miettinyt että voisin alkaa taas maalaamaan kun tosiaan kerrankin sitä aikaa on. Mummo tietää parhaiten. Mummot on vaan niin parhaita ! Ja on äititkin.
Viime sunnuntaina menin sitten sen naapurin naisen kanssa tutustumaan paikalliseen hellarikirkkoon kun hän käy siellä. Tai luulen ymmärtäväni että se on hellarikirkko, no ainakin jotain sinne päin. Oli kyllä tosi jees, vaikka en tiedä odotinko jotain aivan ylimaallista. Mutta huomasin myös että olen ihan hyvin siellä seurakunnassa missä olen tähän asti käynyt. Ihmiset alkavat vihdoin tuntea minut. Oli kiva kun kävin yksi päivä kaupassa niin törmäsin yhteen naiseen kirkolta. Siinä sitten juteltiin ja juteltiin. Tuli jotenkin niin paikallinen olo. Minulla on vihdoin pieni martiniquelainen elämäni, tunnen ihmisiä, törmään niihin, juttelen, hoidan pieniä asioitani. Tämä on loistavaa :) Satuin myös käymään kirjakaupassa, vihdoin. Tai no toisella kerralla sillä ensimmäisellä kerralla se meni juuri kiini puolelta päivin. Niin ei täällä yleisesti ole mitään siestaa tai mitään mutta ne vaan päättävät sulkea silloin. Muuten vain. Ja se on ihan ok täällä. No toisella kerralla viisaampana menin heti aamusta. Oi voi, kaikkia ihania kirjoja ! Täältä kulttuurista ja varsinkin keittokirjoja. Onneksi jouluna tulee lisä laukkuja jotka voivat viedä sitten kaikkea tällästä mennessään Suomeen ;)
Ja juuri kun lomaviikolla lapset olivat NIIIN kilttejä niin eihän se tietenkään jatku loputtomiin. Anais on nyt virallisesti aloittanut 3v. kriisinsä. Se on aika väsyttävää voin kertoa. En vaan vieläkään ymmärrä miten äiti on kestänyt minua saman ikäisenä. Ehkä ymmärrän sen joku päivä.
Viime keskiviikkona Anais oli kutsuttu yhden luokkalaisen halloween juhliin. No aamun kriisien jälkeen vihdoin päästiin paikalle vaikka lähtiessä oli sellanen taistelu etten muistanut ottaa kameraa mukaan. On niin omituista kuinka Anais nykyään on kuin jokin tarra joka tarrautuu minuun heti kun mennään kodin ulkopuolelle (jos siis vanhemmat eivät ole mukana). Tuollakaan en päässyt liikkumaan minnekään ilman ettei Anais roikkunut jalassa tai paidassa. Huvittavaa sillä muistan kuinka aluksi se oli koko ajan " Ei sinua, en halua sinua" ja nyt se on "Riiiiinaaaaa missä olet!!!" No kuten sanoin, asiat muuttuvat. Täällä varsinkin.
Lauantaina käytiin sitten vihdoin shoppailemassa häihin kenkiä ja kaikkea mitä vielä puuttuu. No en löytänyt kenkiä mutta sunnuntaina kaverin äiti sai valmiiksi pienennettyä mekkoni. Oih se on aivan loistava ! En malta odottaa joulukuuhun :)
Muuten täällä menee siis hyvin. Olen päässyt tekemättömyys kauden ylitse ja löytänyt taas tekemistä. Tai ehkä ennemminkin saamattomuus kauden ylitsi ja saan taas aikaan asioita. Johtuu ehkä myös kun alan tajuta kuinka aika vaan häviää jonnekin ! Mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen elooni täällä. Ei täällä mitään sen kummempia ole tapahtunut mutta kaikki on vaan hyvin :) Kerrankin osaan olla tyytyväinen. Johtuu ehkä myös jonkin sortin kasvusta. Melkein 10kk Karibialla saa todellakin ihmeitä aikaan ! Saa nähdä mitä vielä loput 4 ja puoli kk saavat aikaan...
Niin unohdin viimeksi kertoa kuinka hyvälle tuulelle voi tulla kun postimies tervehtii ja kysyy kuulumisia sanoen "Ma belle = kauniini, minun kaunis" ! Suomessakin ihmisten pitäis useammin kutsua toisiaan kauniiksi ja komeaksi ja ihanaksi ja kaikkea ! Kehua toisia. Seuraavan kerran kun nyt tapaatte jonkun, sanotte " Hei kaunis mitä kuuluu" ja voitte olla varma että hänen päivänsä on todellakin parempi !

Tässä nyt tämän hetkinen hiustyylini. Voin kertoa että se oli aluksi KUUMA ja PAINAVA mutta nyt on jo tottunut. Loppujen lopuksi ihan kiva vaikka väri ei olekaan ihan oikea mutta se on vähän sekoitus kaikkea.

Pakko laittaa taas yksi auringon lasku kun se on niin nätti täällä :)

Päivitystä.

2011-10-25T06:30:00.000-07:00

Viikot täällä vaan menee ja vaihtuu kuukausiksi. Ja sitten huomaa ensiksi ettei ole taas kirjottanut tänne mutta ennenkaikkea että olen ollut täällä jo 9kk ja reilu 5kk enää jäljellä ! Minne aika katoaa :O No edelleen olen ollut hieman saamaton joten tuntuu että se vaan katoaa jonnekin ilman että saan mitään aikaseksi. No toisaalta vähän ryhdistäydyin tuossa. Olen ollut taas hoitamassa sitä puolitoistavuotiasta tuttavan lasta ja viimeviikolla olin yhden naisen kanssa oppimassa ja tekemässä cup cakeseja (koristeltuja muffinsseja näin suomeksi). Se oli kyllä siistiä ! Luultavasti menen nyt aina välillä kun hän tekee jotain erikoisia juttuja,hänellä on siis oma yritys mutta erityisesti tekee juuri cup cakeseja.

Olin kerrankin innoissani että olen pois Suomen syksystä; kylmyydestä,pimeydestä ja ennenkaikkea syksy flunssasta. Mutta ei, edes toisella puolella maailmaa, Karibian lämmössä siitä ei näytä pääsevän eroon. Täälläkin on nimittäin "syksy" ja "kylmää". No sanojen määritelmät eivät aivan vastaa meidän määritelmää niistä mutta nähtävästi tarpeeksi on ilmat "viilentynee" että kaikki vaan yskivät ja pärskivät ja pam kaikki ovatkin kipeitä. Ja viime viikolla parina aamuna tunsin taas oudon tunteen: minulla oli KYLMÄ ! Mutta siis oikeasti kylmä :O Mutta älkää huoliko kyllä täällä edelleen riittää lämpöä,nyttenkin täällä hikoilen. No ennemmin täällä ehkä on sellainen hiostava ilma nyt. Taas jotain ukkosta tulossa.

Niin ja olen myös selvinnyt pienestä koti-ikävä ilmiöstä. Älkää huoliko,olen taas normaali ja suren jo edeltä käsin päivää kun pitää täältä lähteä. Mutta voin paljastaa että tällä kertaa,vaikka onkin varmasti vaikea lähteä täältä niin lopulta on ihan kiva kuitenkin palata taas Suomeen :) Tai no saa nähä millainen fiilis lopulta sitten huhtikuussa on mutta näin voisin ennustaa.
Täytyy mainita että söin yksi päivä haita! No ei ollut mitään tappajahaita vaan jotain sellasia pieniä haita mitä näillä vesillä on jossain. Oli yllättävän hyvää tai ei siitä tiennyt että ahaa haita on selvästi. Mutta oli vaan outoa kun kuulin että ruuaksi on haita :D

Lauantaina oltiin tuttavaperheen pojan 6vee synttäreillä. No sitten kerrankin ajattelin hieman ehostautua kun muuten täällä ainut ehostautumisen kohde on kirkko. Kyllä, ennen se vähä mitä ehkä joskus laittauduin juhlimaan sun muuhun on muuttunut ehostautumiseksi kirkkoon, hassua ! Mutta siis nyt ajattelin kerrankin laittautua kirkonkin ulkopuolella ja Paololla oli hyvä kommentti kun olin meikannut: "Miksi sä olet vaihtanut naamaa ? " :D Voi lapset,tuleeko sieltä suusta aina totuus ?

On myös kiva että Anais on vihdoin alkanut puhumaan mutta huh,kun eihän sitä saa enää hiljaiseksi ! Se on kuin papupata joka jatkaa porinaa vaikka ottaa pois levyltä ja heittäisi kylmää vettä (en siis ole kuitenkaan kirjaimellisesti tehnyt). Ja sillä on myös kysely kausi "Miksi miksi miksi miksi" Huuuuuuh ! No toisaalta voi vastata melkein mitä vaan, se on tyytyväinen kunhan vaan vastaa. Ja välillä ei edes tarvitse vastata. Autossa se yleensä puhua pölisee yksin kiinnitti kukaan siihen huomiota tai ei.
Mitäs muuta, no lapset on tietenkin lomalla tämän viikon, johan siitä oli jo reilu kuukausi kun ne viimeksi olivat. Mutta tähän asti (no 2 päivää) on sujunut kyllä paremmin kuin odotin. No Paolo on 3 päivänä aamupäivän sellasessa taide atheljeessä ja lauantaista tiistaihin saan taas lomaa kun perhe lähtee lomalle. Eli viime viikolla yritin vähän nauttia vain olemisesta ja kerätä voimia ja valmistautua "henkisesti" tähän viikkoon ja nyt saan sitten vielä jälkeen päin "palautumis" aikaa, ihan jees :) Eikä tämä nyt ole niin rankkaa. Lapset ovat yllättävän kilttejä. Tähänhän alkaa jo tottua !

Niin ja tein yksi päivä lihapullia, SUOMALAISIA lihapullia. Ja kyllä,laitoin ihan oikeaa lihaa, ei ollut mikään kasvisversio. Oli kuulemma hyvää :)

Eipä tänne kait mitään muuta ihmeellistä. Voisi ehkä päivitellä hieman useammin ettei tule aina kuukauden asioita kerralla, kuten nyt näyttää tulevan. Niin, teempä pienen mainostuksen tännekin. Täällä olisi näiden tuttava perhe joka haluaisi ottaa au pairin niin lupasin kysellä kavereilta, joten laittakaa sanaa eteenpäin jos tunnette ketään jota voisi kiinnostaa tulla Karibialle ainakin vuodeksi au pairiksi. Ranskan osaaminen ei pakollista.

Vihdoin taas sain laitettua kuvia ! Oltiin viime viikonloppuna taas uudella rannalla :)

Tässä myös vihdoin kuva maracujan (passion hedelmän) kukasta joka on todella näyttävä, yö ja päivä versio.

Cup cakes

Virallista !

2011-10-03T10:16:00.000-07:00

En vieläkään usko että sanon tämä ääneen ja vielä julkisesti mutta kaippa tämä pitää nyt tunnustaa ja tuoda päivän valoon: minulla no ollut virallisesti koti-ikävä ! Kunnon itku ja "lähden seuraavalla koneella kotiin" -juttu. No mutta älkää huoliko, se on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, en palaa vielä ennen huhtikuuta, ainakaan näillä näkymin. Ensiksikin siksi että vihaan luovuttamista, olipa kyse mistä tahansa, teen mitä tahansa muuta kuin luovutan. Kärsin vaikka nämä loput 6kk jos on pakko mutta kesken en jätä ! Mutta ei täällä olo nyt siis ole mitään kärsimystä, älkää taas kaan huolehtiko. Ja toiseksi siksi että on vielä paljon asioita mitä haluan nähdä ja tehdä, varsinkin joulukuussa, joten enköhän pärjää ensin sinne asti ja siitä onkin enää pari kuukautta huhtikuuhun joten voila, nopeasti menee aika :)

Toinen virallinen on asia on että voin mennä naimisiin ! Tämä on kyllä ollut virallista jo jonkin aikaa,en muista olenko saattanut mainitakin asiasta mutta tuleepa nyt uudemman kerran. Sabrina tämän kertoi. Koska osaan laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, kelpaan naimisiin, jee ! No se yksi kriteeri vielä puuttuu eikä siihen Sabrina antanut mitään ohjettä miten se sitten toteutetaan, mies nimittäin mutta ehkä sekin hoituu ruuan kautta. Täytyy alkaa leipomaan ja mennä tuonne kylille, jospa sieltä joku tarttuisi mukaan. Vaikka en kyllä tarvitse edelleenkään mitään apuja, niitä miehiä tuntuisi tarttuvan muutenkin. Taas viime sunnuntaina kun menin kirkkoon aamulla ja keskustassa oli jotain juttuja joten osa teistä oli suljettu ja jouduin poukkoilemaan sinne tänne, ainakin kaksi miesti pysäytti auton ja huuteli perään. Eikö otsassani lue tarpeeksi selvästi että jättäkää rauhaan, haluan vain löytää tieni kirkkoon ! No ehkä se lukee suomeksi, täytyypä vaihtaa kieltä. En tiedä meneekö se sittenkään perille. No, 6kk vielä !
Virallista on myös että olen torvelo mutta se nyt on ollut jo tiedossa. Jos täällä kaikki eivät vielä tienneet niin nyt tietävät. En tiedä että onko totta vai kuvittelenko vain mutta täällä tuntuu nuo torvelo geenit tai jotkin vain vahvistuvan. Olen siis varma että se on geeneissä, niin syvälle se on tuntunut juurtuvan, eipä pakoon näytä pääsevän edes toisella puolella maailmaa. No jos ei voi tehdä ilman pitää tehdä kanssa ja olenhan jo 20 vuotta selvinnyt niin eiköhän tästäkin eteenpäin. Ja itsepähän halusin uusia seikkailuja ja kokemuksia, kerrankin olen saanut mitä halusin. No en tiedä halusinko välttämättä juuri tälläisiä mutta jotakin uutta. Ja ehkä juuri vastoinkäymisten kautta kasvaa eniten. Nyt ainakin tiedän muutaman asian: en halua omaan kotiin lasista lavuaaria ja paras auto olisi tankki tai ainakin yhtä kestävä kaikin puolin. Myös muutamia muita turvallisuus juttuja voisin lisätä omaan kotiin.

Viralliselta näyttää tuntuvan myös että suomalainen au pairi on kaikkien au pairi. Tai lastenhoitaja. Olin viime perjantaina hoitamassa yhden tutun puolitoista vuotista tyttöä. Oli kyllä kivaa vaihtelua mutta illalla huomasi kuinka on kiva että lapset on vähän isompia kuitenkin, itsenäisempiä ja sillein. Oli kyllä myös pelottavaa huomata kuika samanlainen tuo tyttö oli Anaiksen kanssa, vain puolentoista vuoden iässä, osasi juuri kävellä mutta kengät olivat todella kova sana. Niitä vaihdettiin useaan kertaan päivän aikana ja jos ei jokin pari miellyttänyt niin se kävi kyllä ilmi. Huh, en minä ollut noin prinsessa pienenä.

Niin tosiaan, jo reilut 8kk takana ja kohta vain vajaat 6kk edessä, minne aika katoaa :O Nykyään se tuntuu vain lentävän ohitse ja huomaan etten ole saanut mitään aikaseksi. No tuota saamattomuutta on nyt jatkunut jonkin aikaa. Päätin nauttia siitä. Toisaalta on vain kiva vaihteeksi olla ja olla tekemättä mitään sen kummempaa kuin olemista, kerrankin kun siihen on aikaa. Mutta sitten, tuon koti-ikävä kriisin jälkeen tajusin että eihän tässä enää kauaa ole aikaa joten miksei voi olla samanaikaisesti rennosti stressaamatta mutta kuitenkin saa jotain aikaiseksi. Päätin siis taas alottaa alkuperäisen projektini ja tekemään kaikkea ekstemporea, kiertämään taas saarta ja saamaan tropikalisoitunutta takamustani liikkeelle. Jonkin verran olen saanutkin sillä olen alkanut, taas, lenkkeilemään aamuisin. Ja vihdoin ja viimein viime viikonloppuna sain raahattua itseni 10 metriä tuohon terassille ruskettumaan. Olin jo alkanut tulemaan hieman vaaleaksi, pelottavaa. Mutta olen taas saanut karibian värini takaisin, jipii. Rannalle asti en ole päässyt vähään aikaan. Toisaalta voi johtua siitä että siellä on kait edelleen leviä joten en tiedä kuinka uimakelpoisia ne ovat. Ja myös nuo ohimenevät myrskyt ovat hankaloittaneet asiaa kulkemalla melkein joka viikko ja juuri viikonloppu ohitse tuomalla kauheat sateet ja tuulet tänne. Sitten ollaan keltaisella tai oranssilla hälytystilalla joka tarkoittaa ettei saa juuri liikkua minnekään. Loistavaa. No mutta ehkä ne tästä nyt voisivat rauhottua että minäkin pääsisin vähän liikkeellä täältä.

Muuten tänne kuuluu aika normaalia tätä Karibia elämää. Lapset ovat edelleen vaihtelevan kilttejä mutta kuitenkin enimmäkseen kilttejä. Loistava piristys oli eilen kun Paolo tuli kotiin ja näytti kun oli koulussa pitänyt piirtää kuva perheestä niin minutkin oli sinne piirretty, osa perhettä ! :) Olin keltainen ja minulla oli suuret korvat mutta kuitenkin. Ainakin lasten silmissä olen jollain hassulla tavalla osa tätä perhettä. Vaikka minulla onkin eri äiti mitä he eivät meinää ymmärtää ja miksi hän on Suomessa ja miksi hän ei puhu ranskaa mutta minä puhun.Elämä on kummallista.

Kavereita olen kanssa nähnyt, vaihtelevasti. Pari viikkoa sitten pidettiin ylläri synttärit yhdelle kaverille, joista se yllätys meni vähän pieleen mutta oli kivat synttärit silti. Ja voin kertoa että täällä ei kannata tehdä kermakakkua sillä kermalle käy niin, jos sen ensinkin saa vatkattua kermaksi, niin se sulaa ja lätsähtää. Mutta oli ihan hyvä kakku silti vaikkei ehkä kaikkein kaunein. En minäkään. Ollaan myös alettu suunnittelemaan joulukuussa olevia kaverin häitä. En muista olenko niistä maininnut näin julkisesti mutta siis kaveri menee naimisiin ja olen yksi morsiusneidoista ! Täällä on tapana, vähän amerikan malliin että on monta morsiusneitoa ja kaikilla on kavaljeerit ja ollaan pukeuduttu kaikki samanlaisiin mekkoihin ja niin edelleen. Olen kyllä innoissani tästä ! :) Paitsi että meidän pitäisi laulaa sitten kirkossa...Mutta osaan sen jo ulkoa vaikka se on ranskaksi joten eiköhän se siitä. Niin ja sitten pitäisi vielä opetella yksi valssi joka tanssitaan hääparin kanssa. Onneksi parini, kuulemma, omistaa oikean ja vasemman jalan joten siitä saattaa jopa tullakin jotain. Käytiin myös yksi sunnuntai yhdessä toisessa kirkossa, jossa puolet ajasta meni maanjärstysharjoitukseksi. Täällä on kuulemma mahdollista että tulee maanjäristys, on ollut jo viimeiset 30 vuotta. Ja voi olla siis että on vielä seuraavat 30 vuotta vain mahdollista jotein nou paniikki.

Ja melkein virallisesti luulin jo löytäneeni loistavan ammatin itselleni: kokin. Siitä löytyisi kaikki loistavat ominaisuudet: voisin mennä ulkomaille, käyttää ranskaa, matkustaa ja nähdä maailmaa ja mennä jopa samalla lähetystyöhön tai töihin ulkomaille ja tehdä samalla lähetystyötä, kokkaamaan afrikkaan savimajoihin. Mutta koska mieli muuttuu kuin tuuliviiri niin ei se enää olekaan niin huippu idea. Mutta saa nähä mihin suuntaan se lopulta nyt sitten muuttuu.

Suisse en photo / Sveitsi kuvina !

2011-09-09T07:27:00.000-07:00

Jatkoa kuville Sveitsin muodossa. Viikko siis oltiin. Club med, Ranskalainen ketju joka on ympäri maailmaa levinnyt. Vähän kuin sellainen lomakeskus. Siihen kuului majoitus ruoka, juoma. Syötyä tosiaan tuli, tuon viikon aikana melkein koko kuukauden edestä ! Siellä oli paljon kaikkea liikkumis mahdollisuuksia, onneksi myös, tuon kaiken syömisen lisäksi: tennis, sulkkis, futis, koripallo, jousiammunta, petanque, golf, uinti yms. Niin ja tietenkin vaellus tai lähinnä päivän retkiä vuorille. Ilmat oli ihan mahtavat, aurinkoa ja lämpöä koko viikko ! Muutenkin aivan mahtavat maisemat :)

Villars-sur-Ollon
Tuo on siis paikan nimi, missä myös oltiin lähes koko viikko. Tuossa tuo rakennus, aika siisti eikö !

Ihan sadan metrin päässä oli myös paikallinen kylä eli ei siis oltu ihan kaukana jossain. Hyvin turisti keskeinen mutta kuitenkin. Talvella on luultavasti täynnä laskettelijoita. Kylä siis sijoittui kuitenkin aika ylös vuoristoon, en nyt muista mille korkeudelle mutta kuitenkin kohtalaisen ylös.

Taas ihan lähellä oli myös "juna-asema" joka vei ylös vuorille. Sillä pääsi kätevästi laskettelurinteiden juurelle mistä lähti paljon erilaisia vaellus ja kävely reittejä.

Muutamana päivänä myös reippailtiin, itse innostuin tietenkin vasta viimeisenä päivänä oikein kunnolla. Oli kyllä mahtavaa kävellä luonnossa, rauhassa ja kuulla vain lehmien ja lampaiden kellojen kilkatusta. Tuolla hissillä tosiaan pääsi rinteiden huipuille mistä lähti reittejä kanssa erisuuntiin. Muutaman kerran noustiin hissillä ylös ja käveltiin alas. Lasten kanssa ja kun oli myös isovanhemmat mukava nousu ei olisi ollut ehkä helppoa mutta ei laskeminenkaan niin yksinkertaista aina ollut, varsinkaan rattaiden kanssa. Mutta ainakin maisemat olivat huippuja :)

Gstaad

Tuolla käytiin yhtenä päivänä. En ollut itse ennen kuullutkaan mutta se on kuulemma jokin tosi tunnettu ja hieno paikka jossa kaikki kuuluisuudet viihtyvät. Aukko taas sivistyksessä. Mutta kyllä tosi nätti paikka oli. Niin kuin ylipäätään kaikkialla Sveitsissä, talot on tosi siistejä ! Tollasia oikein kodikkaita puu vai hirsitalojako noi nyt on. Mutta tuolla varsinkin erityisen nättejä ja oli vielä kukkia joka paikassa.

Sitten paluu matkalla takaisin, ihan yhtäkkiä alkoi sataa rakeita, mutta siis ihan kunnolla ! Ihan valkoisenaan taivaan täydeltä tuli. Lapset olivat innoisaan tosiaan että pääsevät tekemään lumiokkoja, no ei ehkä ihan vielä. No toisaalta se suli sitten yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Ja juuri ennen lähtöä lämpötila laski siitä normaalista 25-30 noin viiteentoista :O Yöllä oli jopa satanut lunta vuorilla. No oli sitten ihan mukava lähteäkin jo :)

TORSTAI ! +kuvia

2011-09-08T05:48:00.000-07:00

Onko torstaita koskaan ennen odotettu näin paljon, enpä usko ! Tämä päivä pitäisi julistaa viralliseksi pyhäksi. " Riina selvisi torstaihin asti, julistakaamme se siis viralliseksi pyhäpäiväksi !" Kyllä pitäisi jossain pyhä komiteassa mennä läpi. Ihmettelen kummasti jos ei mene.
Tosiaan, kuinka kamalia lapset voivat olla ? Ei, pelkkä kamala ei riitä. Lasten määritelmä sanakirjassa pitäisi olla: "Lapset ovat kamalia, mahdottomia, tottelemattomia, jääräpäisiä, huutavia, itkeviä, sottaavia, ärsyttäviä sekä itsepäisiä pieniä otuksia jotka pitäisi sulkea häkkiin !" Näin minä tällä hetkellä määrittelisin lapsi sanan. Tietenkin tällä hetkellä olen jo hieman rauhottunut joten ehkä vähän lieventäisin tuota määritelmää mutta saa nähä kuinka iltapäivästä taas tuo alkaa pitämään paikkansa. Älkää huoliko, en ole sulkemassa ketään häkkiin täällä mutta olen miettinyt että miksei jokainen vanhimpi omista sellaista. Lukollista. Ja mietin myös miksen itse ole pienenä suljettu häkkiin. Jos omat lapseni joskus omaavat tuon kysyisen lapsi määritelmän niin luulen että pihaani ilmestyy hyvinkin nopeasti jokin suljettava koppero tai jotain. Kohta joku perustaa "pelastakaa Riinan lapset ry:n". Se saattaa olla tarpeen.
Täällä siis piti alkaa koulut. No maanantaina alkoi Paololla ja tiistaina Anaiksella. Ei tietenkään molemmilla yhtäaikaa. Ja keskiviikkoisin ei tietenkään ole koulua. Niin myös sen muuttaisin. Onneksi Suomessa on koulua joka päivä, hyvä vaan ! Lauantaitkin voisin laittaa koulupäiviksi. No kuitenkin, nuo kolme päivää olivat ehkä elämäni pisimpiä. Ja kauheimpia. Mutta älkää nyt saako väärää kuvaa, pidän lapsista kovasti. Ja seuraavana päivänä sitä (melkein) jo unohtaa millaisia ne voivat olla kun ne ovat niin sulosia. Pyh sanon minä. Lapset osaavat olla kamalia. Ja sitten niistä kuoriutuu piikkien seasta sellainen ruusunnuppu että ! Ja sehän siinä kamalinta onkin. Juuri kun ne ovat olleet niin hirveitä niin sitten ne ovatkin niin sulosia että unohtaa kuinka kamalia ne voivatkaan olla. Ja myös toiste päin.
No tällä hetkellä mietin vain kuinka selvisin hengissä tähän Pyhään Torstaihin asti, jolloin molemmat ovat koulussa ja saan vain olla neljään asti. No täytyy kylläkin käydä hoitamassa muutama asia, muunmuassa postissa pitää käydä mistä luultavasti voisi kirjoittaa uuden avautumisen mutta jääkööt se sitten ensi kertaan.
Nyt yritän siis suorittaa myös mission kuvien latauksen. Saa nähdä kuinka paljon saan laitettua, niitä taas kertyi seitsemisen sataa kuukauden aikana...

Limoge
Eli siis "isovanhempien luona", missä tosiaan oltiin suurin osa ajasta. Siellä oli tosiaan ihan nättiä, "maalla on mukavaa" -meininki. Myös aurinko näytti paistavan, muutakin kuin vain kuvan otto hetkellä. Keinu oli tosiaan kuukauden sana. Luultavasti lapset olisivat voineet olla koko ajan siinä jos vain joku olisi viitsinyt koko ajan antaa vauhtia. Onneksi meitä oli useampi vauhdinantajia ja vielä kun melkein puoli sukua tuli käymään tuolla niin jokainen työnsi aina vuorollaan ja lapset olivat tyytyväisiä.

Poitiers
Käytiin siis Sabrinan isän ja siskon luona tuolla, 2 tuntia Limogesta vähän luoteeseen tai jonnekin sinne. Samalla käytiin myös tosiaan siinä särkänniemen tapaisessa puistossa (missä Paolo sai kriisin aikaan). Lapsia ei kiinnostanut mennä kuvaan Arthurin ja Selenian kanssa mutta meistä se oli huippua ! Suurin kiinnostuksen kohde oli peliluola missä tallattiin suurin osa ajasta virtuaalisia marssilaisia. Myöskin liukumäki oli Anaiksen mieleen, ei tietenkään yksin vaan minun kanssa. Se oli oikeasti yhtä hurja kuin kuvassa näkyy, ainakin takamuksen kannalta. Sain myös vihdoin otettua yhteiskuvan Anaiksen kanssa, useiden yritysten jälkeen. Oli myös siistiä sillä säästyttiin jopa tuntien jonotukselta koska Sabrinan sisko on tuolla töissä niin päästiin jonojen ohi. Ihmisten tuntemisesta on myös hyötyä :P

Lyon
Matkalle Sveitsiin tosiaan pysähdyttiin mennen tullen Lyoniin, minne perhe on muuttamassa palatessaan takaisin Ranskaan. Toinen kuukauden sana oli sitten keinun lisäksi karuselli. Luultavasti joka kaupungissa kierrettiin jokaikinen karuselli. Paolo keksi myös uuden ihme ilmeen jolle ei voi olla hymyilemättä :D

Sitten Lyon, ah, ihana kaupunki <3 Vietin tosiaan yhden vapaa päivän leikkien turistia. Otin aamulla hotellilta metron tietämättäni juuri minne se vie. Francois oli vain aamulla sanonut että ota tuo linja tuolle pysäkille. Selvä. Minä lähdin sitten seikkailemaan. Oli ihana päivä. Aurinko paistoi ja porotti kuumasti. Minä sitten seikkailin päättömästi ilman karttaa ja vaeltelin kamerani kanssa. Ja löysinkin kaikkia kivoja juttuja. Paljon siistimpää kuin kartan kanssa vaeltaminen, ei voi eksyä kun en tiedä edes minne olen menossa. Shoppailin siinä sivussa, tietenkin. Ja vain alennusmyynti löytöjä ;) Kun kaikki kesävaatteet ovat tietenkin alennuksessa koska eurooppaan iskee syksy mutta ah, täälläpä jatkuu ikuinen kesä joten ei hätää, minulle kelpaa kyllä ! Liian harvoin tulee vain lähdettyä tuollein ilman päämäärää tutkimaan uutta. Lupaan, että Suomessa vielä joku kerta lähden johonkin uuteen kaupunkiin päämäärättömästi vain kävelemään ja odotan mitä tulee vastaan :) NIIN, tuolla tuli tosiaan metrossa kaksi suomalaista reilaajaa vastaan :D Heti kun he tulivat metroon niin ajattelin että heidän täytyy olla suomalaisia. Valitettavasti se vaan niin paistaa läpi.
Mutta siis Lyon, miksi se on niin ihana ? Se on tarpeeksi suuri kaupunki kaikkeen "tarpeelliseen" muttei kuitenkaan mitenkään liian ahdistava. Heti huomasi eron kun oltiin Pariisissa. Siellä on liikaa ihmisiä ja tungosta ja kiirettä ja kaikkea. Tuolla pystyi vain rauhassa käppäilemään ja nauttimaan. Ymmärrän nyt Sabrinaa jolle Lyon oli "rakkautta ensi silmäyksellä" (en tiedä onko suomessa parempaa käännöstä ranskankielisella sanonnalle mutta ehkä ymmärsitte). Minulla asiaa ehkä auttoi vielä kun oli mahtava ilma mutta muutenkin Lyon on kyllä todella nätti kaupunki. Vanhaa arkkitehtuuria muttei mitenkään rupuista. Elävä kaupunki mutta myös maalaistollo suomalainen pärjää hyvin :)
Niin ja anteeksi, huomasin tässä kuvia ladatessa että ne ovat aivan VINOJA ! :O Järkyttävää, miten kukaan voi edes kuvata noin vinosti. Älkää siis huoliko, Lyon ei ole vinossa, se on vain vakaa käteni. Turistia kun leikkii niin kait sitten pitää ihan kunnolla. Onneksi kukaan ei pääse sekoittamaan että olisin ammattivalokuvaaja, se olisi jo kamalaa.
Kuviin en pysty juuri kuvatekstiä laittamaan sillä en tiedä itsekään juuri mitä ne ovat. Jokin suuri aukio on yksi ja kaupungin talo on jokin rakennus. No kirkot nyt tunnistaa. Yksi kuva on mukavasta puistosta keskellä kaupunkia minne pysähdyin juomaan smoothieni. Ja jotain patsaita myös kuvailin. Kuvissa on myös kaksi eri jokea, en tietenkään tiedä kumpi on kumpi enkä edes muista minkä nimisiä. Tiedonjanoiset voivat googlettaa asian.

Lomalle lomasta lomaan. Lomatta lomassa lomaineen. LOMAA !

2011-09-05T09:12:00.000-07:00

Loma. Ennen sitä pitää ahkeroida. No vikat viikot heinäkuusta mielestäni ahkeroin todellakin koko elokuun edestä. Suunnitelmat muuttu päivittäin mitä piti tehdä ja viedä ja mennä ja minnekin ja kenenkin kanssa mutta lopulta selvisin. Hengissä. Kiitos ja ylistys siitä !
Niin nyt kun täällä ollaan tosiaan siinä myrskykaudessa niin iskipä tännekin sitten pieni myrsky. Ei nyt voi hurrikaaniksi kutsua mutta täydellisen paniikin aiheutti. Ja jos on pienikin syy olla menemättä töihin niin paikalliset kyllä käyttävät sen hyödykseen. No ei loppujen lopuksi ollut mitään kovin vakavaa. Satoi ja tuuli vain kovasti, tiet vähän tulvivat. Kaippa pääkaupungissa joillain alueilla vähän vakavammin ja siellä missä talot on rakennettu miten sattuu minne sattuu niin kärsittiin suurempia vahinkoja. Ja yksi kuolon uhri. Joku mies sai sähköiskun. Mikä nyt voisi sattua milloin vaan. Ei siis hätää :)
Onneksi kuitenkin lähdettiin elokuuksi pois sillä oli tänne iskenyt kait toinenkin myrsky, ei kovinkaan vakava myöskään ja myös maanjäristys oli ollut. Tälläistä normia.
Heinäkuuhun kuului kuitenkin vielä Anaiksen hoitopaikan "päättäjäiset" sekä Anaiksen synttärit. Niiskuneiti soitto/korurasia oli kyllä mieluinen. Loppu illaan ja seuraavat päivät se käveli sen kansa ympäri ja kuunteli muumi tunnaria.
Sitten koitti elokuu ja matkattiin Ranskaan. Yritän kertoa tiivistetysti kuukauden tapahtumat :)
Suurimman osan ajasta vietettiin ja yövyttiin Francoiaan vanhemmilla, Limogessa. Se on aika keskellä Ranskaa, 4h Pariisista. Niin, jos liikenne sujuu. Mennessä meni kuitenkin melkein 6h. Ja minun piti pysyä hereillä pitääkseni Francoiaalle seuraa että sekin pysyy hereillä ratissa. Onnistuin kohtalaisen hyvin.
Limoge on kohtalaisen suuri kaupunki vaikka hieman jäänyt kehityksestä ja modernisoinnista jälkeen. Se on kuulemma mummojen paratiisi. No eipä siellä kaduilla juuri muuta näkynytkään kun vanhuksia. Ei sillä, mummot on tosi kivoja. Isovanhemmat asuivat kuitenkin hieman syrjemmällä, maalla. Oikein viehättävää seutua.
Kuukauden urheilulaji oli sulkapallo. Sitä sitten pelattiin oikein kunnolla että alkoi tulla jo korvista. Pieniä taukoja toi kuitenkin se kun piti hakea sulkaa vuoroin puusta vuoroin pensaasta.
Parturissa tuli käytyä. Sain blondattua itseäni entisestään raidoilla. Ja voivoi, Anais ihastui parturiin ! Se istui niin kiltisti kun pestiin hiukset ja leikattiin ja kuivattiin. Seuraavana päivänä ilmoitti että tänään mennään taas parturiin ! :D
Sitten iski jokin ihme allergia/silmätulehdus/ihottuma/kutina. En oikein tiedä mikä se oli paitsi että kesti koko kuukauden ja kun palattiin tänne niin helpotti :O En luultavasti allerginen Ranskalle mutta isovanhemmat ehotti että liialle lomailulle. En pitänyt itse tuosta teoriasta.
Kierrettiin hieman ympäri Ranskaa melkeinpä kaikki sukulaiset läpi. Jos olen kaivannu sukukokoontumisia niin tuolta taisin saada tarpeeksi sukulaisia vaikkei omia ollutkaan.
Käytiin myös monenlaisessa puistossa sun muussa. Kävi myös selville ettei Paolo tykkää pimeästä ja 3D näytöksistä. Oltiin Särkänniemen tapaisessa paikassa missä oli paljon juuri 3D näytöksiä. Paolo sitten päätti saada skandaalin aikaan yhdessä näytöksessä. Kanssa olijat eivät kauheasti arvostaneet kun 3 aikuista ei saanut lasta hiljentymään kuin toista "vähän pelotti". No sen koommin ei sitten menty mihinkään mikä pelottaisi vaan pysyttiin possujunassa.
Kaikki eivät myöskään ymmärtäneet kuinka suomalaista voi palella Ranskassa kesällä. No kyllä voi jos on elänyt viimeiset 6kk 30 asteen lämmössä ja tulee Ranskaan jossa illalla oli ehkä, hmmm 18 lämmintä. Ehkä vähemmän.
Mutta yllättävän hyviä ilmoja oli kuitenkin. Pääsin kait jopa ruskettumaan. Tai ainakin ylläpitämään rusketusta. Vaikka nytten tänne takaisin palattuani tajusin kuinka vaalea taas olen. Joten aurinkoon mars !
Tuli lomalla myös kehitystä sillä Anais oppi lisää suomea. Hänen sanavarastonsa on jo varsin laaja: tutti, pupu, niiskuneiti, hali, suukko, minä rakastan sinua. Kyllähän sillä jo pääsee pitkälle :) Vanhemmat vitsailee että myöhemmin lapset voivat laittaa cv:hen että puhuvat suomea :D
Käytiin myös Sveitsissä viikon verran. Aih, mahtavat maisemat !!! Ja siellä oli koko loman lämpimimmät päivät. Aivan mahtavaa :)
Sain myös hieman "kunnon lomaakin". Kävin mm. leffassa. Francois kysyi: " mitä kävit katsomassa?" Minä: "Miten tapat pomosi". Francois: " Aij". :D
Myös Lyonissa kun yövyttiin pari yötä ennen Sveitsiin menoa ja jälkeen sain päivän vapaata. Otin sitten kaiken irti ja leikin turistia. Vitsit oli mahtava vaan kävellä kameran kanssa ja napsia kuvia. Hieman shoppailla siinä sivussa. Ja tehdä mitä huvitti. Se on kyllä siisti kaupunki. Tarpeeksi suuri muttei mitenkään ahdistava. Rakastuin kyllä täysin <3 :)
Hmmm siinä taitaa olla elokuu pähkinänkuoressa. Kuvia tosiaan otin. Niitä lisäilen kun tässä kerkeän ja jatkan selittelyä ehkä vielä tarkemmin.
Tosiaan siis lauantaina palattiin tänne. Ihana lämpö vaikka luulin taas sulavani ! Koulut alkoivat taas. Tänään on Paolo koulussa ja huomenna Anaiksen vuoro.
Mutta ihana olla taas "kotona". Täällä. Ja eilen näin taas kavereita, olipas kiva ! :) Kuukausi saattaa olla piiiiitkä aika. Tajusin myös että puolivälissä ollaan. 7kk takana ja sama edessä.

Pé la !

2011-07-19T07:27:00.000-07:00

Ollaan päästy jo heinäkuun puolelle mikä tarkoittaa siis lomaa. Ei kylläkään minulle vaan lapsille, tai no Paololle sillä Anais on koko heinäkuun vielä hoidossa. No ensimmäisen viikon Paolo oli taas opettajansa luona missä oli muitakin lapsia ja hän oli järjestänyt kaikenlaista aktiviteettia. Viimeinen viikko jolloin sain nauttia vielä vapaista iltapäivistä. Saamatta kuitenkaan mitään suurempaa aikaiseksi. Normaalia. Ei viime viikkokaan sittenkään ollut niin raskas sillä torstai 14.7 oli Ranskan kansallispäivä tai jotain joten se oli pyhä niin perhe lähti pidennetylle viikonloppu lomalla joka tarkoitti myös lomaa minulle. Ja yllätys yllätys, miten sen pyhäpäivän vietimmekään kavereiden kanssa - no rannalla tietenkin ! Alan ehkä jo jopa liikaakin sopeutumaan tänne ja näiden tapoihin sillä en enää kavereiden kanssa edes kaipaa auriinkoon, he nimittäin lokoilevat aina varjossa, aurinko kun on niin kuuma. Ehkä kun sitä lämpöä on koko ajan ympärillä ei sitä kaipaa enää enempää. Tai sitten se vain johtu siitä että edeltävänä viikonloppuna olin taas ruskettanut itseni "normaaliksi" sillä siitä oli jo pitkä aika kun viimeksi olin kunnolla ruskettunut.

Sunnuntaina mentiin kirkon nuorten kanssa ihan pohjoiseen tutustumaan kait näiden vähän kun "ystävä seurakuntaan". Siellä paikallinen kirkko on paljon paljon pienempi mutta toisaalta intiimimpi. Mutta se tie, huh ! Ihan järkyttävä. Vaikka olen jo tottunut paikallisiin teihin mutta tuo oli kyllä taas jotain kamalaa. Onneksi en asu pohjoisessa. Ja taas sain huomiota osakseni, huomiota jota en enää kaipaa enempää mutta jota väkisinkin aina tunnun saavan. Paikallinen pappi innostui puhumaan kreoliksi melkein koko messun ja koska se oli tosiaan tosi pieni kirkko niin kaverit näkivät etten oikein taas ymmärtänyt niin he sitten huomauttivat että voisitko puhua ranskaksi kun kaikki eivät ymmärrä kreolia. Ei ollu vaikea arvata kuka oli nuo kaikki, ainut valkoinen kun olin kirkossa. Ja punainen luultavasti myös. Jos en ole joskus saannut tarpeeksi huomiota niin luulen että tämä vuosi korvaa sen kaiken ja täyttää luultavasti koko loppu elämänkin huomionkipeyden. Kirkon jälkeen sitten syötiin yhdessä ja käytiin sitten uimassa joessa, paikan nimi kun on "suuri joki". Se oli toisaalta tosi outoa, koska se joki ei ollut ollenkaan joki Suomen mittapuulla vaan hieman isompi puro tai jotain. Lisäksi se oli tosi matala ja kivikkoinen mutta eipä se näyttänyt haittaavan paikallisia, sillä siellä oli tosi paljon väkeä. Eikä myöskään sekään näyttänyt haittaavan että lämpötila oli myös ihan oikea joen mukainen eli hieman viileä. No näille se oli kuulemma jäätävä mutta niin ne sanovat merivedestäkin kun se ei ole ihan 30 asteista. Kaiken kaikkiaan todella mukava päivä pohjosessa vaikken siellä haluaisikaan asua mutta sinne aina tosi mukava mennä. Paitsi ne tiet. Ne eivät ole mukavia mutta muuten maisemat ovat mahtavia :)

Haluan myös varoittaa kaikkia jotka suunnittelevat auton hankintaa nyt tai joskus tulevaisuudessa: ÄLKÄÄÄ ostako ranskalaista autoa tai ainakaan Renaulttia tai AINAKAAN Clioa ! Olen tullut siihen tulokseen että olen kuin väärää veriryhmää sille. Jos B vereen laittaa A:ta se alkaa hylkiä sitä. No näin meillä tuntuu käyvän. Onneksi enää 2 viikkoa ja sitten kutsuu kuukaudeksi Ranska ja kuukausi lomaa tuosta autosta !

Huomasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka shoppailu voi olla oikeasti terapeuttista ! Jos teillä on huolia, menkää shoppailemaan. Tai leipokaa, sekin auttaa :)

Ainiin, olen myös oppinut kreolia ! Otsikko tarkoittaa "ole hiljaa", se on ehdottamasti yksi lempilauseistani. En osaa puhua kuin muutaman sanan tai pienen lauseen mutta huomaan että pystyn ymmärtämään tietyissä tilanteissa jo jotain. Se on niin siistä, minusta on sittenkin tulossa ehkä pikku hiljaa ainakin vähän enemmän martiniquelainen ;)

Grand-Rivier "Suuri Joki". En valitettavasti saanut kuvaa sieltä missä käytiin uimassa mutta tuossa muutama kuva pohjosesta.

Tervetuloa takaisin

2011-06-27T07:36:00.000-07:00

Todellakin. Alkuhuuman jälkeen kaikki näyttää olevan ennallaan. Ehkä vähän liiankin. Jotenkin tuntuu taas samalta kuin sillon tammikuussa kun olin juuri saapunut ja yritin löytää auktoriteettiani Paolo kohtaan. Ja nyt se on taas hävinnyt. Ehkä saan sitä taas kerättyä tässä matkan varrelta, pala palalta taas takaisin. Anais taas vastakohtaisesti näyttää vihdoin tottuneen täysin että hoitaja Riina nyt vaan asustelee täällä ja auttaa pukemaan ja antaa tuttipullon aamulla sun muuta vastaavaa. Ihmiset, hankkikaa vaan tyttö lapsia, ne on paljon helpompia kun pojat !

Seikkailuja ja uusia kokemuksiahan tänn tultiin hakemaan. No nyt voin sanoa että nämä uudet kokemukset alkavat jo pikku hiljaa riittämään kiitos, ainakin jos ne ovat negatiivisia ja aiheutuvat omasta möhlimisestä. Sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot ! 90 e :O Täällä poliisit tapaavat piileskellä puskissa koska ei ole parempaakaan tekemistä ja kytätä viattomia au paireja jotka ovat vaan sattuneet ottamaan paikallisten huonoja tapoja ja sopeutuneet kulttuuriin ajamalla 50 alueella 58. Vaikka periaatteessa olisi varaa maksaa melkein neljät tuollaiset sakot kuukaudessa en aijo siihen ryhtyä, mielestäni rahat voi käyttää paremminkin joten nykyään laitan jalkaa useammin jarrulle. Nopea kun olen oppimaan, heti seuraavana päivänä olin jo aamulla päättänyt että tästä eteenpäin noudatan suomalaisen tarkasti liikennesääntöjä. Ja mitäs mitäs, siellä muka ovelat poliisit taas kyykkivät puskassa tai no tienvarressa mut hähää minäpä otin viime kerrasta opikseni ja kiltisti ajoin 50 niin kuin pitikin. Varmasti nyt pettyivät kun eivät saanetkaan mitään tekemistä, sakkolapun kirjoittamista siis. No mutta nepä eivät luovuttaneet vaan kun palasin toisesta suunnasta ne olivat vaihtaneet tien toiselle puolelle. Ovelaa. Mutta olivat mäen alla niin minäpä huomasin ne jo kaukaaa. Niin ja tietysti muutenkin ajoin jo hillitysi niin kuin pitää. Että tälläisiä uusia kokemuksia täällä.

Lauantaina oli Paolon 5v synttäri juhlat. Onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa. Koko aamu laitettiin ilmapalloja ja koristeita sun muita juttuja valmiiksi. Ensimmäiset vieraat tulevat puolituntia myöhässä. Viimeiset kaksi tuntia myöhässä. Täällä siis sanavarastoon ei kuulu sana ajoissa. No lopulta juhlat meni ihan hyvin, Paolo sai liikaa liian äänekkäitä lahjoja ja oli ihan ylivilliintynyt. No oli siellä joukossa myös 80 lauta- ja korttipeliä sisältävä peli, se oli tosi minun mieleinen lahja, nyt on ainakin tekemistä Paolon kanssa ! Mutta oikeasti, millasen siivon 15 lasta voikaan saada aikaseksi, muutamassa tunnissa :O Illalla täällä sitten heiluttiin luuttujen ja harjojen kanssa että pystyi edes vähän etenemään täällä. Huh huh, saa nähdä onko minun lapsilla kaverisynttäreitä. Ainoastaan hillittyjä mummoja voin kutsua. Nyt ymmärrän miksi äiti ei yleensä suosinut kaverisynttäreitä. Niin ei ne mummot olevaan yhtään huononpi vaihtoehto. Ainakin ne siivoavat jälkensä.

Sunnuntaina ei ollut kunnon kirkkoa koska oli kaste. Täällä on siis aikuiskaste käytössä. Se oli kaikkien etelän Evankelisten kirkkojen kanssa yhteinen eli siellä oli paljon paljon ihmisiä. Se oli rannalla, luonnollisesti, ja sitten meressä valkoiseen pukeutuneena ihmiset yksi kerrallaan kirkon vanhimpien avustuksella kastautuivat. Sen jälkeen menimme sitten yhden kaverin luokse joka oli kastettu. Ja siellä sain maistaa ensimmäistä kertaa ihka aitoa kunnon kookosta ! Kookoksia on siis kahden laisia, sillä on vähän kuin kaksi elämää. Ensimmäinen on "kostea" oli kookosvesi. Se on ihan ok makusta mutta ei sitä ihan kauheasti voi juoda. Toinen on kuiva kookos,toinen elämä, joka näyttää sisältä sellaiselta kookokselta jonka me tunnemme. Se on kova valkoinen sisältä josta sitten tehdään kookosmaitoa sun muuta. Se maistuukin ihan kookokselta toisin kuin se kookosvesi. Mutta onpahan sekin tullut nyt maistettua ja taas lisä kokemus pankkiin. Tämä menee sinne positiiviselle puolelle. Vaikka ehkä se negatiivinen opettaa enemmän niin otan kuitenkin mielummin vastaan näitä positiivisia kokemuksia. Tällä hetkellä voisin kylläkin ottaa vastaan unta sillä siitä on ollut nyt viime aikoina hieman puuteetta eikä tuo pilvinen harmaa sateinen keli yhään piristä. Eilen muuten oli hassua kun illalla salamoi muttei kuulunut sitä jyrinää :O Täällä se on kuulemma normaakia koska ukkonen on kaukana merellä mutta koska tämä on saari eikä kauhean vuoristoinen niin ne näkyy hyvin kuitenkin. Tuli vaan mieleen että eikös meren juuri pitäisi kantaa hyvin ääntä joten jyrinän pitäisi kuulua vielä voimakkaammin jos se on merellä ? No en miettinyt tätä kovinkaan pitkään koska se oli niin outoa ykkonen ilman oikeastaan kunnon ukkosta joten se vei koko keksittymis kykyni. Ehkä tämä mysteeri selviää vielä joskus.

Kookospähkinöitä mulla tässä on...laitan riviin kaikki pähkinät: suuret pienet ja pääsikokeiset ! Se todellakin on melkein pään kokeinen tuo kookos.

Kaste

Synttärit. Paolo 5vee ja muumi sekä Toy Storin Buzz teema kakku. Myös hyvin edustava au pairi.

Lomaa lomaa lomaa

2011-06-08T10:45:00.000-07:00

Miksi kutsutaan sitä kun lähtee vähän niin kuin lomalta lomalle ? Onko se sitten loma ?

Tässä tulee kerralla nyt päivitys kaikesta ja onhan sitä nyt päivitettävä kun sain ilokseni huomata että olen saanut Suomessa oikein lukioitakin niin en nyt tahdo tuottaa heille pettymystä. Ja viime päivityksestä on tosiaan jo aivan liikaa aikaa joten tässä tulee nyt sitten niiden kaikkien päivittämättömien viikkojen edestä.

Ensin ennen Suomeen paluuta:

Keskiviikkona alkoi myös yksi loma ennen toista kun perhe lähti Puerto Ricoon ja minä jäin tänne. Paolo kysyi miksi Riina ei tule mukaan ja vastasi heti itselleen: "Aa koska Riinan pitää vahtia kalaa ja kastella äitin kukkia". Kyllä jäin siis kalavahdiksi. Ja ehkä se tulikin ihan tarpeeseen sillä ennen lähtöä Anais sai aikamoisen kriisin aikaan. Jokin hirviö joka nähtävästi asuu hänen sisällään villiintyi täysin,huh ! Nautin koko loppu illan sitten vain hiljaisuudesta sillä luulin jo menettäneeni kuuloni.

Torstai oli kanssa pyhä täällä, helatorstai. Eli mentiin siis rannalle. Ja minä "kypsensin" itseäni, vielä viimeiset auringon säteet talteen koska en liikaa luota Suomen kesään. Sain myös leipomis innon ja teinkin sitten "pienen" gratiinin josta söin koko loppu viikon. Se oli sellainen jääkaapin tyhjennys gratiini. Sekä tein suklaa-punapippuri cupcakeseja nam :P Ja sellaisen vanukkaan johon laitoin maracudja nimistä paikallista hedelmää tupla nam !

Perjantain olikin rauhassa. Parantelin rusketustani ja taisin olla hieman liikaa auringossa niin nukuin sitten loppu illan päänsärkyäni enkä päässytkään elokuviin Julian kanssa, joka palasi sitten lauantaina takaisin Ruotsiin.

Lauantaina ajoin ensimmäistä kertaa IHAN ITSE Fort-de-Franceen !!! No en ihan yksin onneksi,mentiin siis kavereiden kanssa mutta kuitenkin. Vau tunsin itseni niiin isoksi ja aikuiseksi :) No on se tälläiselle Jämsäläisjuntille jännää ajaa liikennevaloissa. Tiesin sentään että punaisella pitää pysähtyä ja vihreällä saa mennä. Iltapäivästä mentiin sitten kirkkoon nuorten juttuun. Siellä pelattiin sellaista peliä että annettiin jonkin ranskankielen sanan kirjaimet sekotettuna ja niistä piti löytää mikä sana se oli. Ja minä tiesin yhden !!! Jota muut eivät tienneet !!! En kylläkään tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti mutta tiesin kuitenkin että se oli sana :D Yllätin täysin itseni sekä kaikki muut. Sen jälkeen mentiin sitten syömään rannalle mansikka sorbettia namnam, jonka jälkeen saatiin päähän pisto että lähdetää yllätys vierailulle yhden nuoren luo jolla oli synttärit. Huh sitä tietä, se asuu kyllä jossain ihan korvessa ja ylhäällä minne menee todella kapea tie joka ei tunne sanaa suora. No selvisin hengissä sinne sekä vielä takaisin.

Sunnuntaina mentiin taas normaaliin tapaan kirkkoon ja melkein jo tavaksi muodostuneesti yhden kaverin luo. Siellä vaan hengailtiin ja käveltiin rannalle. Yritin nauttia myös viimeisistä miesten huomion osoituksista, koska niitä tuskin tulen saamaan Suomessa (niin kuin en tullutkaan). Sekä sain pikkuletit myös päähäni ! Nyt tunsin itseni todellakin aidoksi martiniquelaiseksi. Perhe tuli sitten sunnuntai iltana takaisin. Maanantaina, kun sanottiin että keskiviikkona lähden vähäksi aikaa takaisin Suomeen, Paolo tokaisi: "hyvä, saan vihdoin olla rauhassa !"

Keskiviikkona sitten lähti lento kohta Pohjolaa. Matkustaminen on kyllä kivaa mutta ei se siirtymisosuus. Pariisiin saavuttua oli ties mitä tarkastuksia ja syynia miksi olin Karibialla ja miksi palaan ja miksi matkustan yksin ja ja. Kaiken kiukun ja väsymyksen jälkeen pääsin sitten vihdoin perille ! Oli kyllä hassua kun jo Pariisissa kun odotin Suomen konetta kuinka tunnisti heti ketkä olivat suomalaisia, erehtymättömästi tunnistin tosiaan. Ja suomesta puuttui kaikki palmut ja banaani viljelmät ! :( Oli siis hyvin outoa katsella taas loputtomiin jatkuvaa metsämaisemaa molemmilla puolilla loputtoman suoraan jatkuvaa tietä. Eikun taisi se jossain vaiheessa kääntyä. Ehkä.

Suomessa aika meni kyllä nopeesti, aluksi yritin nauttia kun pystyin nukkumaan 6 pidempään kunnes uni rytmi meni ihan sekaisin ja aika alkoi loppua joten loppu viikosta uni jäi hieman taka-alalle. Joonakin pääsi naimisiin ! Ja että oli ihana keli, IHANAN lämmin, juuri sopiva melkein 30 astetta. Muut olivat hieman erimieltä mutta minä ainakin nautin. Ja ihan hyvä kun loppu aika olikin sitten sitä reilua 10 astetta. Hyvä etten jäätynyt. Pääsin kuitenkin nauttimaan Suomen kesästä, vaikken siitä lämpö osuudesta juuri mutta ainakin valosta. Että onkin ihanaa kun 11 illalla näyttää siltä kun kello olisi vasta jotain 6. Ja sain grillata ja sain lettuja ja ruisleipää ja savukalaa ja lehtimehua ja saunoa ja uida liian kylmässä järvessä sekä kokea kaikkea muuta ihanan suomalaista <3

Maanantaina sitten alkoi taas matka takaisin. Mitenköhän tästä siirymä vaiheesta saisi hieman siedettävämmän ? No taisin löytää vastauksen. Pariisissa kun piti vaihtaa kenttää niin bussissa viereen tuli istumaan, ihan komean puoleinen, saksalainen mies. Kerrankin oli hyötyä siitä että kysyn liikaa kysymyksiä sillä kysyin että kummalla kentällä jäätte pois eikä hänellä ollut sitten hajuakaan ja otti sitten selvää. Näin siis pelastin ikävän tilanteen että hän olisi jäänyt pois väärällä kentällä ja tästä alkoi sitten tunnin mittainen englannin mieleen palautus harjoitus. Joka ei välttämättä sujunut ihan täydellisesti mutta kait tarpeeksi hyvin kun keskusteltiin mun mies asioista ja minkä maalainen olisi hyvä ehdokas. Kuulemma ei italialainen. Saksalaista se ei ehdottanut mutta lohdutti että en kuulemma ole jäämässä yksin. Mietittiin myös että koska haluan matkustaa niin voisi hommata miehen joka mantereelle. Se kuulosti kyllä aika houkuttelevalta mutta ei se sitten kuulemma sitoutumisen ja luottamuksen kannalta olisi niin hyvä idea. Harmi. Mutta se oli oikein miellyttävä matka palautti taas mielenkiinnon matkustamiseen ja siirymiseen. Silloin voi tavata ties kenet.

Tuo tapaaminen oli myös sen kannalta merkittävä että jaksoin seuraavan kamaluuden: kentällä oli jonkin näköinen lakko tai jotain eli täysi katastrofi. Jono oli ihan mahoton. Kolmen aikaan kuuluteltiin oliko vielä matkustajia yhdeltä lähtevään lentoon. Ikuisuuden jälkeen jatkuvan jonotuksen ja jonotuksen jälkeen pääsin vihdoin koneeseen. Ja sitten vielä odotettin tunti kun ihmisiä saapui myöhässä muilta lennoilta. No positiivista oli kuitenkin että kone oli iso eikä täysin täynnä niin sain koko 3 paikan penkki rivin käyttööni. Ja tätähän hyödynsin nukkumalla melkein sen koko 8 tuntia kestävän matkan. Ja oih, vihdoin lämpö ! Tätä todellakin oli odotettua. Myös lapsetkin olivat odottaneet sillä kyllä ne ihan innoissaan olivat kun tulin takaisin. Aamulla oli kyllä taas totuttelua lämpöön mutta ehkä se tästä, en valita ! Mutta palkuu arkeen on väistämätöntä. Huomasin ettei täällä mikään tosiaan ollut muuttunut. Anais on edelleen yhtä vaikea pukea aamulla ja Paololle saa edelleen toistaa asiat kymmenen kertaa ja tuntuu että on sama jos puhuisi seinille ja että ne saattaisivat ehkä totellakin mutta aijon silti nauttia ja ottaa kaiken irti tästä kaikesta vielä kun voin. Huhtikuussa odottaa Suomi eikä se sieltä minnekään näytä katoavan. Niin kuin ei myöskään kylmyys ja pääsykokeet ja kaikki päätökset mutta en aijo huolehtia niistä vielä. Niille tulee vielä aika. Nyt aijon vaan päättää miten vietän loppu päivän, aurinkoa ja kirjaa lukien tuossa pihalla vai jaksanko kävellä alas rannalle asti ? :)

Ruoka. näillä selvisin viikonlopusta. kuvassa maracudja hedelmä sekä siitä tehty vanukas ja yhdessä ne ovat niin namnam.

eipä tarvinut sitten muuta kokata viikonlopuks.

cupcakes vaihe vaiheelta.

Oltiin syömässä vähän jäätelöä :)

Letittäjä ja lettipää sekä lettijen jälkeen.

Häät. Kyllähän se aurinko näyttää tarttuneen, hieman. Ja kynnetkin laitettu tiptop kuntoon.

Vapautta ja vastuuta

2011-05-31T10:37:00.000-07:00

Miksi vapauden pitää tuoda vastuuta, turhaa sellainen sanon minä ! No joka tapauksessa sitä vastuuta on kait otettava, myös täällä Karibialla. Ei kait sitä pääse pakoon enää koskaan. Ensimmäinen vastuuni, lastenjälkeen tietenkin, on nykyään auto. Tai no luultavasti se oli sitä jo alusta alkaen, en vain ollut ihan sisäistänyt asiaa vielä. Koska haluan kovasti itsenäistyä ja aikuistua niin kait sen mukana on myös kannettava saman painoinen vastuu. Ja nyt lupaan kantaa sen. Lupaan pesta, huoltaa ja ajaa vieläkin varovaisemmin. Huomasin että kun ajattelen että se auto olisi isän auto niin ajan heti vaistomaisesti hiljempaa ja varovaisemmin, koska mitä tahansa isän autolle koskaan olisi sattunu minun sitä ajaessa, se olisi ollut täysi katastrofi. Joten nykyään hoen aina itselleni "Riina, ajattele että tämä on isän auto! " Mutta luultavasti autoni on jo loukkaantunut liikaa hieman huomioimattomasta käsittelystäni ja on päättänyt saada reijän takarenkaaseen. Noh nyt kun ensin tänään saadaan korjattua etuosan lepattavat kappaleet niin pitää sitten viedä vielä takarengas paikattavaksi. Eiköhän se jo riitä ? Jos olisin silloin kun ensimmäisen kerran kävin ihan alku aikana täällä vaihtamassa eturenkaat tiennyt ettei se jää viimeiseksi käynniksi mekaanikon luona, en olisi ehkä uskonut. Nyt uskon ja odotan ehkä hieman pelolla mitä seuraavaksi autolle tapahtuu. Toivottavasti se nyt alkaa ymmärtämään että välitän siitä silti vaikka aina välillä ajankin kaikkien mahdollisten kuoppien kautta.

Tämän auto vastuun myötä päätin että olen tarpeeksi iso ottamaan enemmänkin vastuuta ja päätin että tästä lähin siivoan myös itse huoneeni sekä kylppärini. No niin piti tehdä jo alunperin (taas) mutta siivooja sitten aina vain teki kerralla koko huushollin mutta nyt sanon että kiitos ei enköhän selviydy tästä itsekin. No vaatteeni olen sentään silittänyt alusta asti, vaikka nojoo niin paljon kun voi vain viikata ja välttää silittämästä olen vältellyt mutta kuitenkin. Itsepähän ryppyiset vaatteeni pidän.

Kaiken tämän "valtavan" vastuun jälkeen saan myös hieman vapautta kun tämä perhe lähtee keskiviikko illasta sunnuntai iltaan lomalle kun torstai on myös täällä pyhä, helatorstai. Ja oikeastaan se käy okein hyvin, pääsen nukkumaan vähän varastoon sillä luultavasti suomessa uni saattaa jäädä hieman taka-alalle. Vaikken vielä tiedänkään loppujen lopuksi kauanko olenkaan Suomessa sillä en vielä omista paluu lippua mutta ehkä senkin vielä tässä saan. Toivottavasti. No Francois sanoi että "no sittenpähän jäät sinne". Kiva kiitti. Paolokin ilmoitti että voisit lähteä jo vähän aikasemmin eikä tartte tulla takaisin mutta saa nähdä kuinka nopeasti tuleekaan ikävä kun ei ole enää kivaa Riinaa joka näyttää muumeja you tubesta tai joka jaksaa leikkiä herra perunapäillä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Ainakin toivon että se ikävä tulee. Minulle ainakin tulee. Vaikka kyllä pieni tauko saattaa tehä ihan hyvää. Rauha nukkua aamulla 6 pidempään sun muuta mutta luulenpa että lopulta on taas ihan kiva palata. Mutta haluan ensin nauttia loman !

Viime lauantaina olin vielä viimeisen kerran sukeltamassa Julian kanssa. Nemoa yritin kovasti etisä mutta se näytti olevan vieläkin eksyksissä. Kuin myös se kilpikonna jonka kovasti haluaisin vielä nähdä. Normaalisti siis sillä alueella missä käydään sukeltamassa on kilpikonnia mutta tietenkään ne eivät näyttäydy koskaan kun minä olen siellä. No onhan tässä vielä vuosi aikaa. Sukelluksen jälkeen käytiin vesiputouksella. Vau siellä oli tosi siistiä ! Ihanan rauhallinen paikka koskellä eksoottista "metsää". Oih se oli siisti :) Iltapäivästä meidän piti vielä mennä kävelemään sellainen kanaali "vaellus" mutta se olikin suljettu koska oli taas satanut niin paljon ja siellä oli vaara että maa valuu vai miten se nyt sanotaankaan. Vaikka hieman teki mieli ottaa riski ja pujahtaa aidan ali niin en sitten kuitenkaan tehnyt. Olen vastuullinen aikuinen. Yritän ainakin kovasti.

Tänään kävin muuten ensimmäistä kertaa lenkillä tai no en ihan ensimmäistä mutta pitkästä aikaa koska tosiaan salikortti meni umpeen :( Tai no oikeasti menee vasta perjantaina mutta en pääse tällä viikolla enää. En olisi uskonut että kolmessa kuukaudessa saan tälläisen riippuvuuden aikaiseksi. Nyt olen jopa hieman surullinen ja jopa kauhuissani että mitäs nyt sitten teen ! No nähtävästi alan käydä aamuisin lenkillä. Mikä on aika rääkkäystä koska puolet matkasta on järkyttävää ylämäkeä ja vaikka lähden jo aikasin, 8 niin silloin on jo tarpeeksi kuuma että pelkästään kävellessä tai vaikka olisin vain paikallani niin hikoan saati jos liikun ! Aluksi ajattelin etten ota enää uutta salikorttia mutta näillä näkymin marssin heti syyskuun alussa lomien jälkeen salille ja vaadin uutta korttia ! Vaikka sielläkin jumpat olivat välillä pientä kärsimystä niin kuumuudessa kävelyyn se ei ollut mitään verrattavissa. Eläköön ilmastoidut salit !

Olen myös yrittänyt saada vielä viime hetken rusketusta koska edellisen sukelluksen jäljilta näkyy vieläkin märkäpuvun rajat reisissä, se on siis puolipitkä puku. Ja siitä on jo melkein kuukausi ! No onhan tässä vielä vähän aikaa saada ne pois. Luultavasti viimeiset päivät vain makaan auringossa, ihan vain siltä varalta ettei sitä satu näkymään siellä Suomessa. No ehkä selviän, eihän se ole kuin 2 viikkoa tai jotain, varmasti kun en vielä tiedä siis. Saa nähdä kuinka outoa on lopulta tulla takaisin. Toisaalta 4 kuukautta ei ole loputtoman pitkä aika mutta kuitenkin. Mutta ruisleipä on alkanut salakavalasti jo kaipaamaan joten tulen ihan hyvillä mielin :)

Joka kerta olin ottanut kameran mukaan jos saisin otettua kuvan mutta kolmas kerta toden sanoo. Tässä siis vihdon kuva ennen sukellusta.

Putoukselta.

Mariage

2011-05-27T04:54:00.000-07:00

Kirkossa: häiden väri oli kuten kuvista näkee vihreä ja valkoinen.

"hääsaattue" (en tiedä mikä oikea nimi sille on suomeksi mutta sellainen kulkue, vähän niin kuin morsiusneidot plus niillä oli kavaljierit)

Tässä vaiheessa luulin vielä että siinä on sulhanen ja morsian...sulhanen kylläkin. Ja äiti. Mietinkin että onpas hieman omituinen hääpuku mutta jos se on jotain paikallista muotia.

TÄSSÄ vaiheessa tajusin että siinä on nyt morsian.

Todiste siitä että vihkiminen hieman kesti eivätkä kaikki jaksaneet keskittyä koko aikaa...

Juhlapaikalta:

Kakut ! Ne olivat kyllä yksi nähtävyys. Ja niitä oli PALJON ! Kuvissa näkyy vain osa. Mutta pettymykseksi ne eivät olleetkaan niin erikoisen makuisia kuin olin ajatellut. Moni kakku päältä kaunis...

Tässä nyt sitten kampaus ja mekko vaikken ollutkaan kauhean tyytyväinen. Mutta toisaalta kampaus oli juuri sellainen miten nämä paikalliset laittavat ja eikös tänne olla tultu oppimaan paikallisia tapoja. Eriasia sitten sopiiko se eurooppalaisille hiuksille mutta näytti pysyvän koko illan ja välttelin peilejä niin en edes muistanut enää miltä näytin :)

Siinä ne kakut sitten on, vaikkakin kuva on lavastettu ja kakut on jo sisältä syöty. Lisätyn mansikkahillon kera, sillä muutoin se oli hieman kuivaa.

Tahdotko ?

2011-05-24T11:15:00.000-07:00

Hetken jo pelkäsin etten pääsekään kirjottamaan tänään blogia sillä sivu ei näyttänyt toimivan mutta nokkelana tyttönä löysin keinon päästä tänne kuitenkin :) Tänään kun ei ole autoa käytössä, koska Sabrina vei sen korjaajalle, ei ole muutakaan tekemistä koska laiskana en jaksa lähteä jalkaisin postilaatikkoa kauemmas mitä olen tässä nyt melkein kahden viikon ajan kytännyt 5 minuutin välein jos vihdoin 3 viikon jälkeen postimies haluaisi luovuttaa syntymäpäivä pakettini mutta ei. Luultavasti se on niin mielenkiintoinen että hän on halunnut pitää sen kokonaan itsellään. Vaikka olenkin oppinut kärsivällisyyttä enkä loppujen lopuksi kauheasti välitä syntymäpäivä lahjoisti niin rajansa kuitenkin, olisi se kuitenkin ihan jees kiva saada. Mutta luulen etten aijo kuitenkaan lahjoa postimiestä lahjottamaan pakettiana leipomalla ainakaan äskeisiä sitruuna cupcakeseja. Niistä tuli aika kauheita. Vika on tietenkin reseptissä, missäs muussakaan. Noh täytyy vielä vähän harjoitella. Ehkä sitten niillä onnistuneilla saan lahjottua syntymäpäivä pakettini. Toivottavasti siis onnistun pian.

Lauantaina oli siis tosiaan ne häät. Oli kokemus ja erilainen. Positiivinen kuitenkin. Vaikken loppujen lopuksi ollut kauhean tyytyväinen kampaukseeni enkä mekkooni mutta menin siellä muiden joukossa. En tiedä kuinka sulautuen mutta jo vähän paremmin luulen. Aamulla oli ensin pienoinen katastrofi kun piti juosta joka suuntaan viime hetken ostoksia ja kaikkia järjestely juttuja. Ja tietenkin auton omaavana piti myös huolehtia että se on tarpeeksi hienona sillä mitäs se sellainen on että hieno pynttäytynyt nainen tulee juhlapaikalle likaisessa autossa. Sen onneksi pesin jo edellisenä päivänä. Ja ihan hyvä sillä se oli likainen. Mutta oikeasti likainen ! Ja se olikin oikeasti harmaa eikä sellanen ruskean harmaa mitä olin luullut. Ehkä voisi siis hieman useammin sitä pestä tässä. Lopulta sitten kiireessä saimme itsemme valmiiksi ja riensimme iloissamme ajoissa kirkkoon. No ei olisi ollut väliä vaikka oltaisiin saavuttu tuntiakin myöhemmin sillä loppujen lopuksi hääparikin saapui tunnun myöhässä. Kun lopulta vihkiminen alkoi niin eihän se meinannut loppua: 2 tuntia se kesti ! Liikaa ja liian pitkiä puheita. Ja koska kirkkoon ei vielä laitettua "kunnon" vaatteita eli siis juhlapukua vaan normi kirkko vaatteet niin sitten taas juostiin vaihtamaan vaatteet ennen juhlapaikalle menoa. Tässä välissä piti myös käydä ottamassa kuvia mutta koska kello oli jo kuusi ja pimeys laskeutui niin eipä siinä enää mitään keretty ottamaan vaan juostiin suoraan juhlapaikalle. Siellä saatiin sitten alkumalja joka käytiin henkilökohtaisesti skoolaamassa hääparin kanssa ja onniteltiin samalla. Karibialaiseen rentoon tapaan vieraita valui sitten vähän pitkin koko iltaa mutta ainakin kahden tunnin ajan hääpari vastaanotti vieraita. Koko ajan oli jokin kokoonpano soittamassa rentoa musiikkia, loppu illasta sitten vihdoin myös tanssittiin ! Ja kyllä tämä jäätynyt lantiokin saatiin taas liikkeelle :) Ruokaa oli taas normaaliin paikalliseen tapaan PALJON. Kaverit taas muistuttivat alkupalojen kohdalla että "Riina, muista että tämän jälkeen on vielä pääruoka". Minulle kuin olisi riittänyt pelkät alkupalat. No sain sitten mahtumaan hieman sitä pääruokaakin. Sen jälkeen jokaiselle tuotiin kookossorbettia nam ! Ja kakut joita olin odottanut koko illan ei lopulta syötykään paikan päällä vaan taas paikalliseen tapaan niitä oli tehty PALJON ja jokaiselle annettiin lähtiessä mukaan palanen.

Loppu illasta jalkani olivat kuolleet ja tunsin kauneuden takia kärsimyksen vielä seuraavana päivänä. No kyllä se oli sen arvoista. Koko illan vähän odotin että missäs ovat ne normaalit iskijät mitä olen jo saanut tarpeekseni mutta mihin olen jo niin tottunut että kun niitä ei olekaan niin ihan melkein panikoin. Ja juuri kun totuin ajatukseen että olin sulautunut niin hyvin paikallisiin etten sieltä juuri erotu mitenkään erilaisena, juuri ennen lähtöä siis, niin sieltähän se sitten taas tulee, epätoivoinen "kosija"! No onneksi selvian tilanteesta suht helpolla kun yksi kaveri tulee pelastamaan minut. (nyt tapahtui jotain ja nappaimistoni sekosi, en enaa loyda aakkosia ja katotin muitakin merkkeja joten alkaa ihmetelko)

Olen myos tassa tajunnut etta eihan ole enaa kuin 2 viikkoa niin siella ollaan ! Jos islannin pilvi tai paikalliset lakot sun muut asiat eivat halua sita estaa. Onpa mennyt taas nopeasti 4 kuukautta ! Olen kylla ihan iloinen palaamaan sinne taas, hetkeksi. Toivottavasti saan tuotua aurinkoa mukanani ja vaikka jatettyakin teille vahan :) Nyt kylla lopetan koska menee hermot tahan nappaimistoon joka sanoi sopimuksen irti aakkosten osalta ! Palaan taas pian. Toivottavavasti toimivin aakkosin. Ja kuvia myos luvassa.

15.5 !

2011-05-17T08:09:00.000-07:00

Tänään teen jotain vastoin aijempia periaatteitani ja aijon kertoa yksityiskohtaisemmin yhdestä päivästä. Mutta se oli todella hyvä ja erityinen päivä joten älkää huoliko :)

Kyllä, se on syntymäpäiväni sunnuntaina. Hyvin erityinen jo heti aamusta. Ja poikkeuksellinen. Kerrankin olisin saanut nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa sillä Sabrina, Francois ja lapset olivat lauantai iltana myöhään ulkona joten lapset olivat kerrankin tarpeeksi väsyneitä etteivät heränneet normaaliin tapaan 6 aikaan vaan vasta 8 jälkeen mikä on suuri suuri poikkeus. Mutta kait jo niin tottuneena heräsin 7.15. Ainakin haluan ajatella että se johtui vain tottumuksesta eikä siitä että olen jo niin vanha että alan herätä aikasin aamulla, liian aikasin !

Menin sitten normaaliin tapaan aamulla kirkkoon. Paitsi tänään olin kutsunut ruotsalaisen au pairi ystäväni Julian kanssa syntymäpäivilleni joten hän tuli kanssa kirkkoon aamulla. Ja kaikki luulivat meitä siskoiksi ! No ainakin naapureita. Ja kavereita vielä tähän aikaan päivää. Illasta en ollut vielä varma, riippuen miten Suomi pelaa illalla. Kirkossa oli sitten sellainen pappi joka puhui puolet ajasta kreolia mitä meistä Julian kanssa kumpikaan ei ymmärrä. No oli se ihan huvittavan kuulosta kun piti arvailla millon pitää kuunnella ja ymmärtää ja milloin voi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta oli taas normaalin mukava kirkko, siellä oli taas se sama vakio rumpali joka vetää melkein joka lauluun humppa kompin, se on hyvin huvittavaa, väkisinkin suu vääntyy hymyyn kun sitä kuuntelee :)

vielä oltiin kavereita ja hymyilytti ruotsalaisen kanssa...

kirkossa

Sitten seurasi taas jotain erityistä ja uutta. Piti täyttää auton renkaat. No hyvin se tuli lopulta hoidettua vaikka ehkä hieman naismaisesti pyhämekossa ja korkokengissä mutta ollaan sitten leidejä loppuun asti ;)

Näin TOSI naiset katsoo ilmanpaineet ja täyttää autonrenkaat. Sunnuntaina.

Kun renkaisiin oltiin saatu taas ilmaa niin haettiin kakut kotoa ja suunnattiin yhden kaverin luokse jossa oli tarkoitus syödä. Iltapäivästä oli tarkoitus myös mennä rannalle mutta ilma oli sen verran pilvinen ja sateinen niin päädyttiin sitten vain syömään sisällä. Ja todellakin syötiin ! Ensin syötiin kunnon ruoka. Kaverit olivat todellakin ottaneet tosissaan kun olin sanonut että haluan syödä kunnolla kun vihdon päätän 15 päivän kuurini ! Päivän sana oli todellakin "paljon". Luulin jo alkupaloja koko ateriaksi. Maissin ,tomaatin, porkkanaraasteen, tonnikalamajoneesin, toisen kalasoseen, punajuuren ja kasvisgratiinin jälkeen oli vielä kunnon ruoka. Riisiä,linssejä ja katkarapuja ! En tiedä kuinka monta mahaa paikalliset omistavat mutta minulla on ainakin vain yksi. No illalla kyllä vähän tuntui että olisi sittenkin kaksi.

Operaatio ruuanlaitto ja näkyihän siellä keittiössä myös mies väkeä.

Operaatio ruoka: alkupalat

pääruoka

Operaatio syöminen suoritettu. ruokaan asti.

Pienen tauon jälkeen päästiin sitten kakku osastoon. Olin tehnyt täytekakun jonka sisälle laitoin guyave hilloa ja kermavaahtoa sekä tein myös suklaakookoskakun. Ajattelin että eiköhän kahdella kakulla pärjätä, ei meitä ollut kuin kahdeksan. No kaverit olivat sitten ajatelleet vähän erilailla koska olin nimen omaan halunnut syödä syntymäpäivilläni niin ei sitten nuukailla. Noiden kahden kakun lisäkse ne olivat tehneet toisen suklaakookoskakun, kookoskakun, banaanihillopiirakan, vanukas täytteisiä "tuulihattuja", suklaamoussea sekä kookossorbettia. Ai, en tiennytkään että tänne oli kutsuttu kokonainen armeija syömään ! Mutta täällä on yleisesti sellainen tapa että pitää olla kauheasti kaikkea mutta lopulta paikan päällä ei syödä välttämättä paljoa vaan loput sitten tasataan ja annetaan vähän kaikkea mukaan jokaiselle. Paikallisilla hedelmillä koristeltu täytekakku syötiin sitten vain "tuoreena" ja loput annettiin alumiinifolioon mukaan. Mutta se oli kyllä tosi hyvä kakku nam :P Vaikka ensin kermavaahto meni vähän piloille koska täällä on niin lämmin että jos se ei ole tarpeeksi viileä niin siitä tulee voita, niin kuin kävikin. No onneksi oli varasuunnitelma ja saatiin lopulta toisesta kermasta kermat kakun päälle mihin saatiin päivän sanan mukaisesti laitettua PALJON hedelmiä. Minusta kakusta tuli ihan minun näköinen :) Mutta positiivista noissa kakkujen paljodessa oli että tuli ainakin selväksi että Karibialla ollaan ja myös sen mukaisia kakut olivat.

Operaatio kermavaahto: ei aivan onnistunut. voiksi meni.

Operaatio kakku ja sen vaiheet: täydellinen puolitus, täyttö, päällystys, melkein valmis...

ja täydellistä !

Nam Nam :P

Kellon ollessa 5 kävin sitten vaivihkaa katsomassa kännykkää ja kyllä sinne oli tullut tieto. "ME VOITETTIIN ME VOITETTIIN ME VOITETTIIIIIIIIIIIN !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! " Kaikki katsoivat hieman pitkään että mitäs Riina nyt tapahtuu. Lopulta rauhoituin ja kerroin täristen että oltiin voitettu jääkiekon maailman mestaruus Ruotsia vastaan 6-1 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sori Julia, ollaanhan vielä kavereita ? Kuulemma ollaan :) Kyllä kannatti odottaa 16 vuotta ja tulla Karibialle asti ja syntyä 15.5. Tämän syntymäpäivän muistan ikuisesti ! :)

Mahduttiin Julian kanssa vielä ottelunkin jälkeen samaan kuvaan. Ja hymyn kanssa :)

Ja hauskaa oli !

Lopulta kaiken syömisen jälkeen kahden mahani kanssa otettiin rennosti ja kaverit leikkivät kuulemma hassuilla "silkkisillä" hiuksillani ja kokeilivat kampauksia ensi viikonlopuksi häihin. Kyllä niihin kuulemma jotain kivaa saadaan. Ja ihan vaan varmuudeksi että olin täyttänyt pyyntöni "tahdon syödä syntymäpäivilläni" ja päivän sanan "paljon" tyhjensin syömättäjääneen sipsipussin ja mangomehun katsellessani koostetta suomen pelistä netistä ja nauraen Mertarannan kommenteille !

Siinä on operaatio loput kakut ! kuvasta puuttuu siis vielä suklaamousse sekä kookossorbetti.

Illan operaatio: suomi ottelun fiilistelyä sipsin ja mangomehun kanssa, ihan vain ettei iske yöllä nälkä, se olisi kamalaa syntymäpäivänä ! Varsinkin kun siihen oli suuri vaara koko päivän mässäilyn jälkeen.

Todellakin mikä täydellinen päivä :) Epäilyksiä oli jossain vaiheessa että mitäköhän koko syntymäpäivistä tulee mutta lopulta niistä tuli yksi päivä mitä en ikinä unohda mitä tein (SÖIN), missä (KARIBIALLA) ja milloin (KUN SUOMI VOITTI JÄÄKIEKON MM-MESTARUUDEN RUOTSISTA 6-1) kun täytin 20 <3

Ja jotta voisin palata samoihin ruokaisiin tunnelmiin myöhemminkin sain Sabrinalta, Francoisaalta ja lapsilta cupcakes muotteja,kirjan sekä pursotinsetin ! Kakkujen aika ei ole ohi ;) Vähän tuntuu että taidan aloittaa toisen kuurin heti tähän perään...

Kuin kala vedessä !

2011-05-06T06:12:00.000-07:00

Yksi tämän au pairi jutun tarkoitushan oli löytää tuleva ammatti ja nyt se on taitu löytää: ryhdyn merenneidoksi ! Olen käynyt nyt sukeltamassa 3 kertaa ja se on vaan niin siitiä ! Ensin ajattelin että no kokeillaan nyt yhden kerran kun sain Ruotsalaisesta au pairista kaverin. Mutta kun kerran olin päässyt veden alle niin aaah, se oli kyllä niin siistiä ! Tuli heti mieleen Nemo. Siellä oli juuri samanlaista: kaiken värisiä kaloja,koralleja ja kaikkea hassua mitä en edes osaa kuvailla. Se tunne kun sukeltaa siellä kalaparvien keskellä kaikessa sovussa eikä ne edes lähde heti karkuun, ihan kuin kuuluisin sinne niiden keskelle. Valitettavasti kuvia en saanut mutta muutamilla oli sellasia veden alaisia kameroita että jos jostain saan hommattua sellasen niin sitten voisin myös jakaa sitä mahtavaa maailmaa ! Todellakin näkemisen arvoista. Ja aijon ehkä suorittaa ykkös tason, siihen ei kyllä paljoa vaadita mutta vähän kokemusta kuitenkin. Valitettavasti tuo paikka missä olin sukeltamassa on pohjoisesa ja näitä teitä pitkin, riippuen liikenteestä, ainakin tunnin ajomatkan päässä mutta pidän kovasti pohjoisen maisemista. Vaikken välttämättä haluisi asua siellä mutta tykkään aina mennä sinne tarpeeksi usein, joten luultavasti tulee mentyä nyt useamminkin. Valitettavasti Julia, ruotsalainen au pairi, lähtee jo kesäkuun alussa pois joten menetän sukellus kaverin mutta ne tuntevat mut jo siellä niin ehkä uskallan mennä yksinkin. Täytyy houkutella Sabrina kaveriksi !

Sain kuulla että Sabrinan kaveri ottaa kanssa au pairin, belgialaisen ! Jee saan siis kaverin vaikka Julia lähteekin. No onhan mulla täällä nää paikallisetkin kaverit. Ollaan nyt viikonloppuisin nähty paljon, oltu Fort-de-Francessa. Lähinnä ollaan etitty kaikkia juttuja häihin, jotka on viikon päästä. Kaksi nuorta tuolta seurakunnasta menee naimisiin ja koko kirkko on kutsuttu ja koska olen nyt siellä niin kaverit sano että munkin pitää sitten tulla ! Joten pynttäydyn sitten vähän Martiniquelaisittain viikonpäästä mikä tarkottaa PALJON kaikkea, kimallusta ja säihkettä. No lisäilen sitten kuvia.

Nyt olen viimeiset 15 päivää ollut "kuurilla" mikä tarkoitaa ei suklaata,juustoa,herkkuja sun muita turhia juttuja mitä ei oikeasti edes tarvi. Ja oudointa on ollut huomata kuinka yllättävän vaikeaa se on ollut, miten normaalia onkaan syödä kaikkea turhaa. No olen kyllä iloinen että tänään se on ohi ja voin nauttia hyvin syntymäpäivästä. Ja kakuista erityisesti :P Joita tässä äsken juuri leivoin. Ja olen niin ylpeä kuinka sain ne onnistumaan. Tein ekaa kertaa ihan itse ihan kokonaan täytekakun. Ei lätsähtänyt, ei palanut, ei ole kuiva, eli se on lähes täydellinen. No pari juttua ehkä olisi voinut ajatella kuten kun voitelee vuoan ei laita suolasta rasvaa eikä käytä lihan kanssa tarkoitettua rapeaa korppujauhoa mutta muuten se on kyllä oikein hyvin onnistunut kakku. Jopa halkaiseminen onnistui. Suklaakookoskakustakin näytti tulevan oikein maukas, ehkä jäi hieman raa´aksi mutta se on vain pehmeä eikä liian kuiva, maukas siis. Olen oikein tyytyväinen :) Saa nähä mitä huomisesta päivästä sitten lopulta tulee...

Olen huomannut että jos sukeltaminen on mun juttu niin autoilu ei sitten ole. Ainakaan täällä. Voi auto parkani ja Francois parka joka varmaan ihmettelee kuinka kukaan voi ajella niin kuin minä. Tänään huomasin että renkaat on vähän tyhjät, vähän enemmänkin, ja olen saanut kolhittua edestä peltiä jotenkin. Niin ja aikasemmin sain akun tyhjennettyä kun unohdin valot päälle tai no Paolo ne oli kerennyt jossain välissä laittaa päälle mutten ollut huomannut ja olin jättänyt sitten palamaan. Kaikkea tuollaista. Mutta syytän syvästi näitä teitä sekä paikallista autoilu kulttuuria jota pahasti vähän omaksun. No toivottavasti ranskalaiset tekee tarpeeksi kestäviä autoja että tuo Clio kestää koossa vuoden loppuun ettei tarvitse alkaa pyörällä hakea lapsia koulusta.

Vaikken täällä ole ollutkaan kuin melkein 4 kuukautta, olen silti huomannut kuinka lapset kehittyy. Nykyään käydään Anaiksen kanssa jo lähes kunnon keskusteluja ja se on ennemin hän joka höpöttää nykyään lakkaamatta. Mutta kyllä Paolokin pitää pintansa, varsinkin kysymyksissä. Yksi päivä yritin vastata kysymykseen miten ehtoollisessa leipä on Jeesuksen ruumis ja viini Jeesuksen veri. Ja kuinka Jeesus on ylösnoussut eli ei oikeasti kuollut vaikka kuolikin. Ja minä yritän kauhea selvästi selittää ja kysyn että ymmärsitkö. "Joo. Tiedätkö mitä haluan joulupukilta joululahjaksi..." oli vastaus että en sitten tiedä kuinka 5 vuotias ymmärsi näitä asioita mutta on hassua kuina hän kuitenkin miettii. Tuntuu että tulossa on vielä paljon paljon vaikeita kysymyksiä, toivottavasti osaan vastata. Oli myös suloista kuinka yksi päivä kun satoi Paolo sanoi että se on Jeesus joka itkee :) Kyllä lasten kanssa kuulee ja kokee kaikenlaista ja on hassua huomata kuinka lasten maailma on niin erilainen. Harmittaa kuinka pian niiden pitää kasvaa aikuisten "kurjaan" maailmaan, todellisuuteen. No onneksi Paololla ja Anaiksella on vielä runsaasti aikaa olla ihan vaan lapsia.

Sateesta tuli mieleen kuinka täällä tosiaan onkin satanut nyt viime aikoina. Yksi viikko satoi oikeasti valehtelematta 2 päivää putkeen ! Ja täällä tiet ei ole parhaita joten sitten tulvi kivasti. Fort-de-Francessa oli jopa evakuoitu joitain asuinalueita kun pelättiin että maa lähtee valumaan koska oli satanut niin. No on tässä välissä aurinkokin paistanut mutta on tuota sadettakin riittänyt. Hassua kuinka aurinkoon on täällä niin tottunut että heti jos pariin päivään ei paista niin on ihan että mitä mitä en saa tarpeeksi D-vitamiinia kun taas Suomessahan ollaan ilman aurinkoa lähes puolet vuodesta. Mutta on tosiaankaan tullut Karibialle asti sateeseen kun sitä voin tehkä Suomessakin joten voisi taas paistaa ! Mutta lämpöä on kyllä riittänyt.

Tässä pieni päivitys kun en ole taas hetkeen kerennyt kirjottaa. Toivottavasti kerkeän taas pian päivittää miten huominen tai tämänpäivänen,15.5 , riippuu mitä kelloa katsoo, meni. Ja enää muuten 4 viikkoa kun palaan sinne. Hetkeksi :)

Photos photos photos

2011-04-28T05:36:00.000-07:00

Vaellus. Pohjosessa on vielä vihreämpää ja enemmän kasvillisuutta kun muualla saarella. Aijemmin oli satant joten maa oli mutainen ja hieman liukas. Päästiin kuitenkin ylös alas ja eteenpäin suht puhtaina ja liukastelematta. Ja vältyttiin myös härältä joka oli laittanut itsensä vaellus reitilli, oli kuitenkin sen verran rauhallisella päällä ettei päättänyt hyökätä kenenkään päälle, onneksi. Maisemat oli mahtavat ! Kuten lähes aina täällä, ihanan vihreetä. Ja näin myös noi kaksi hassua kasvia. Välillä vähän huilattiin ja lopuksi, en ymmärrä mistä niillä riitti energiaa, mutta pojat pelasivat futista. Mutta lopulta oltiin onnellisia :)

Pitkäperjantai. Laitettiin ruokaa rannalla, makoiltiin auringossa ja uitiin. Mitäpä muutakaan nyt pitkänä perjantaina tekis ?

Telttailu. Otettiin rennosti rannalla, syötiin kaikkea turhaa ja katseltiin yöllä tähtiä meren pauhatessa vieressä. Ehkä paras telttailu ikinä ! Ja aamulla jatkettiin rentoilua. Aurinko herätti meidät 6 kun oli jo yhtä lämmin kun keskipäivällä joten mentiin sitten uimaan 7 aamulla. Loppu päivä maattiin varjossa ja uitiin aina välillä. Rento pääsiäinen :)

Tässä vielä kuva siitä kamalasta hämähäkistä joka oli täällä kotona, onneksi ulkopuolella. Kuvasta ei ehkä näy kunnolla mutta se oli todellakin ISO, hyi !

Beaucoup et peut-etre un peu trop

2011-04-26T11:59:00.000-07:00

Paljon ja ehkä vähän liikaa. Kauheasti nyt tapahtunut kaikkea etten ole vain yksinkertaisesti kerennyt kirjottaa. Nyt tulee sitten kerralla aimo annos kaikkea. Yritän tiivistää.

Paikallisiin nuoriin olen tutustunut taas paremmin. Viikko sitten lauantaina oltiin vaeltamassa pohjoisessa seurakunnan kanssa. Tämän viikonlopun vietin melkein pelkästään heidän kanssa. Perjantaina oltiin rannalla, lauantaina shoppailemassa ja sunnuntaista maanantaihin telttailemassa että yksin ei ole tarvinnut olla. On ollut kyllä ihan huippua ! Telttailu oli sinänsä uusi kokemus koska en ole aijemmin retkeillyt rannalla. Se oli kyllä kätevää, nukuttiin yö teltassa ja päivä vietettiin sitten rannalla. Rentoa. Paitsi että meduusa pisti uidessa. Ei onneksi mitään vakavaa. Luultavasti se oli pieni ja vain hipaisi koska jos se kunnolla pistää niin siitä jää kunnon jälki. Nyt van vähän poltti.

Muutenkin koko viikonloppu tuntui olevan täynnä eläimiä. Sunnuntaina ennenkö lähdin telttailemaan täällä kotona,onneksi ulkopuolella, oli aukinaisen kämmenen kokonen hämähäkki. Hyi ! Ei se onneksi kuoleman vaarallinen ole mutta tekee kipeää jos pistää. Ja pihalta löytyi muurahaispesä ja Paolo tietenkin meni leikkimään sinne. No taisi oppia että ne pistää. Saimme myös toukkien hyökkäyksen kun jonkun kaupan purkin tai muun mukana oli tullut toukkia niin ne olivat sitten lisääntyneet kivasti kaapissa. Että sellainen ötökkä viikonloppu.

Täällä on myös pääsiäinen vaikkei sitä oikein huomaa. No suklaamunia syödään samallalailla. Paikallinen pääsiäisruoka on rapu, joita paikalliset ovat "metsästäneet" kuukauden aikasemmin ja ruokkineet niitä takapihallaan. Ja nyt niistä sitten tehdään jonkin sortin pata. En ole aivan varma mitä kaikkea siihen tulee, koska tämä perhe ei tykkää siitä joten ei olla syöty täällä.

Liikaa on ehkä se että olen kipeä. Kyllä, +28 ja minä olen nuhassa. Silmätulehdus, kurkku kipeä, nuha, korvat tukossa, kuumetta sekä ääni painuksissa. Ja minä kun juuri olin ihmetellyt että miten täällä voi muka olla kipeä mutta nähtävästi ihan samallalailla kun Suomessakin. No onneksi on myös samallalailla keksitty lääkärit ja apteekki niin eiköhän se tästä. Nyt on siis koettu ensimmäinen karibian nuha ! Toisaalta olen ylpeä siitä, sillä Sabrina sanoi tänään aamulla että nyt olen kunnon martiniquelainen kun olen kipeä kun vähänkin on viileämpi :D

Niin ja olen myös löytänyt muita au paireja, vihdoin ! Tai noi vanhemmat. Ne oli yksissä juhlissa joissa tutustu yhteen perheeseen, joilla on ruotsalainen au pairi ja jotka tuntevat perheen joilla on venäläinen au pairi. Eli naapurimaat kokoontuu Karibialla ! Aika huvittava tilanne. Mutta tosi mukava vihdoin löytää muitakin. Oltiin sitten ruotsalaisen, Julian kanssa leffassa ja molempien, Julian ja Svetlanan kanssa rannalla. Julia valitettavasti lähtee jo kesäkuun alussa pois mutta Svetlana on ainakin syksyyn asti.

Ainiin, 2 viikkoa sitten sain pienen loman kun perhe lähte Guyanaan häihin. Oli kyllä ihanan rauhallista. Vaikken siitäkään huolimatta saanut nukuttua normaalia 7 pitempään. Mutta ainakin oli hieman rauhaa. Vaikka toisaalta tuli jo vähän ikävä lapsia. Yksin olo on kivaa tietyn ajan. Lopulta kaipaa sitten jotain menoa. No menoa on sitten ollutkin kun näiden ranskalainen tuttava perhe oli täällä viime torstaista lauantaihin. Heillä on 10 ja 6 vuotiaat pojat. Se isompi oli kyllä hellyyttävä. Vähän vaihtelua kun pystyi käymään kokonaisen keskustelun ilman sanoja "pissa" ja "kakka", mikä on Paolon kanssa lähes mahdotonta. Antoi siis toivoa että kyllä ne lapset siitä kasvaa ja aikuistuu. Ajallaan.

Nyt on siis lasten normaali 2 viikon pääsiäisloma mikä siis tarkottaa ei lomaa minulle 2 viikkoon. No Anais on kylläkin hoidossa mutta Paolo on kotona. Tai no osan ajasta päivisin sen opettaja pitää aktiviteettä kotonaan mutten siltikään kerkeä aamuisin jumppaan. Eli odotan innolla ensi torstaita kun alkaa taas "normaali" arki. Täällä se ei kyllä aina ole niin normaalia mutta kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnellinen vaikkakin väsynyt ja kipeä olo. Kyllä tämä Karibian elämä alkaa tänne jo muodostua. Nyt lähden popsimaan lääkärin määräämiä lääkkeitä ja juuri uunista tullutta parsakaali gratiinia ja toivon että olo tästä vähän helpottuu pian :)

PS. Kuvia on taas tulossa ja yritän lisätä niitä pian. Nyt olen liiän väsynyt odottaakseni että ne saa ladattua joten ensi kertaan !

Pas bien.

2011-04-05T05:26:00.000-07:00

Kaikki tietenkin siellä nyt kärsimättömästi odottavat että miten meni eilen mun loppu päivä, oliko se täydellinen loppuun asti ? No voin nyt vihdoin paljastaa että ei. Ehkä olin käyttänyt jo kaiken täydellisyyden siltä päivältä eikä sitä nyt loputtomiin tietenkään voi riittää. Joten sain sitten mikreenin illasta. Lapset tosin olivat ihan uskomattoman kiltisti, mitä vieläkin ihmettelen. No selvisin lopulta siitä tuskaisesta illasta. Tänään aijon sitten ottaa rennommin. Täytyy yrittää säästää sitä täydellisyyttä iltaan asti ettei lopu kesken. En edes mennyt jumppaan, se kyllä harmittaa mutta parempi nyt vaan olla. Keksin jo tekemistäkin. Otin aamun rennosi ja jopa vähän hemmottelin itseäni: annoin luvan syödä yli rasvaisen kroisantin yli paljon nutellan kanssa. Nammm :P Nyt aijon vaan kuunnella hyvää musaa, lukea ja rentoutua. Aaaah. No saatan mennä rannalle koska on taas ihana ilma :) Älkää nyt huoliko, en aijo kirjoittaa tänne joka päivästä ja kertoa kaikkea mitä olen päivällä syönnyt, halusin vaan täydentää eilisen täydellisen päivän epätäydellisen illan tänne. Toivottavasti siellä riittää täydellisyyttä joka päiväksi :)

Täydellinen päivä !

2011-04-04T11:32:00.000-07:00

Aaaah todellakin täydellistä ! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, olin rannalla varmistamassa, ettei rusketus häviä, luin ihanaa kirjaa (eat,pray,love, se on todellakin täydellinen !), olin aamulla jumpassa, kuuntelin matkalla rannalle volbeattia ja kaiken ehkä kruunasi että söin ruuaksi vihannes banaaneja ! <3 (se on todellakin nousemassa lemppari ruuakseni) Voiko enää parempaa olla ? Niin ja olen Karibialla :D

Olen myös todella hyvällä tuulella. Voi osittain johtua siitä että eilen oli sunnuntai ja kirkkopäivä. En ensin meinannut mennä, olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa jäädä nukkumaan mutta ryhdistäydyin sitten, siinä toivossa että uskaltaisin mennä juttelemaan jollekin nuorella. Vielä parempaa ! Olen ottanut vakio paikakseni takarivin vasemmalta puolelta tolpan vierestä, vakio mummon vieressä, ja menin taas sinne vakio paikalleni. Siellä sitten jo odotteli eräs nainen joka toivotti minut tervetulleeksi kirkkoon ja seurakuntaan. Hän oli jo aijempina kertoina nähnyt mut mutta ei ollut vielä kerennyt tulla juttelemaan. Hän oli (ilmeisesti) yhden puhujan (en tiedä kutsutaanko niitä papeiksi, veljistä ne ennemmin puhuu) vaimo. Messun jälkeen hän tulee vielä juttelemaan ja kyselee kaikkea mistä tulen ja mitä teen täällä yms. Ja sitten hän esittelee mut miehelleen (ilmeisesti) joka vastaa nuortentoiminnasta ja kutsuu ensi lauantaina iltapäivästä mukaan nuortentoimintaan. Eikä siinä vieläkään kaikki, hän antaa numeronsa ja sanoi että mun pitää tulla joku kerta käymään niillä ! Vauvauvau. Ihan omituista. Ensin tunnen itseni ihan muukalaiseksi täällä ja sitten kirkossa yhtäkkiä kaikki tulee tervehtimään nykyään ja antaa niitä ranskalaisia poskisuudelmia (kaksi, belgiassa on vain yksi) ja toivottaa tervetulleeksi ja vaikka mitä. Nyt tunnen kuuluvani johonkin. Alan pikku hiljaa olemaan osa tätä. Loppu päivän sitten leijuinkin pilvissä laulaen yhtä biisiä messusta, mikä on ehdottamasti lempparini ! Niin ja kaiken kruunasi se, että kirkossa oli myös ehtoollinen. En tiedä oliko se poikkeus vai viettävätkö he joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai ehtoollista mutta olen kuitenkin iloinen että oli. Hassua oli että kaikki istuivat paikoillaan ja kaksi vanhempaa miesti jakoi ensin korissa leipäpalan jokaiselle ja sitten kierrätettiin yhteismalja. Ei huono tapa, hieman vain outo. Ja luulen, että jatkan leijumista vielä tälläkin viikolla, niin ihana sunnuntai se oli :)

Nyt todellakin nautin tästä hyvästä olosta sillä viime viikolla ei todellakaan ollut hyvä olla. Kauhea ahdistus. Kaikesta. Elämästä, opiskelusta ja kaikesta turhasta tietenkin. Kunnes sain loistavan päähänpiston: opiskelen sairaanhoitajaksi ja lähden afrikkaan ! Tästä ideasta piristyin huomattavasti ja unohdin kaikki muut murheet. Tämä taas todisti sen, että jos on liikaa aikaa niin tulee mietittyä kaikkea turhaa ja murehdittua ihan suotta. Ja täällä siihen on todellakin suuri vaara. Mutta nyt kun sain idean tuosta sairaanhoitajasta niin unohdan murehtimisen. Ainakin siksi aikaa kunnes keksin, ettei se sittenkään ole hyvä ammatti ja murehdin taas. Kunnes ehkä keksin taas uuden. Tämän vuoden aikana mieleni muuttuu luultavasti vielä miljoona kertaa, joten älkää vielä ikoitko (tai suretko) että tulen hoitaja Laineeksi ja häippäsen afrikkaan (vaikka sinne saatan lähteä joka tapauksessa, ja kaikkialle muuallekin, tietenkin). Toivottavasti kuitenkin saan tämän vuoden aikana selvyyden loppujen lopuksi siitä mitä haluan tehdä, ettei sitten myöhemmin tarvi opiskella montaa ammattia aina mielialan mukaan ja päätyä vihdoin töihin 50 vuotiaana.

Viime viikolla kun olin allapäin ja mietin kaikkea turhaa, tuli ajateltua, että elämähän on loppujen lopuksi valintoja. Jälkeen päin sitä voi miettiä oliko kaikki valinnat välttämättä hyviä mutta niitä on hankala enää muuttaa. Siksi usein miettii tarkasti ennen kuin tekee valinnan. Tai ei aina koska aina ei voi tietää sen seuraamuksia paljon eteenpäin. Mutta valintoja on tehtävä. Ja niiden kanssa pitäisi tulla sitten toimeen. Välillä olen miettinyt että mitä taas mietin kun tein valinnan lähteä tänne ( niin mietinkö mitään...?) mutta en kadu, en todellakaan ! Nyt vaan pitää saada rakennettua elämäni täällä jonkinlaiseksi, vaikkei tämä pysyvä vaihe elämässäni olekaan ja ehkä juuri siksi koska tämä ei kestä kauan, haluan saada siitä mieluisen. Ja nyt alkaa näyttämään lupaavalta. Etukäteen ehkä ajattelin jotain tiettyjä asioita minkä laista täällä tulee olemaan mutta loppujen lopuksi se on minun valintani, aika pitkälle kuitenkin, minkälaisen vuoden haluan. Ja alan tajuta tämän vasta nyt, reilun 2 kuukauden oloni jälkeen täällä :D No parempi silloin kuin ei milloinkaan. Ja tänään nähtävästi päätin viettää täydellisen päivän :)

Olen myös miettinyt, aikaa kun on, että miten tulen muuttumaan tämän vuoden aikana. Mutta toisaalta kyllähän ihmiset muuttuvat myös suomessa, siellä sitä ei vaan ehkä huomaa niin tai ei kiinnitä huomiota. Mutta kun ei näe henkilöä vähään aikaan, sanoo yleensä että tämä on muuttunut mutta ehkä se johtuu siitä, että ei näe sitä muutimis prosessia vaan vain lopputuloksen. Ja joka tapauksessa pitää muuttua, en haluaisi olla samanlainen 15- vuotias vieläkin ! (Ja luulen että äitini haluaisi tätä vielä vähemmän :D) mutta kun ihmiset muuttuvat niin sitten sanotaan, että "onpas hän muuttunut". Että muuttuminenkaan ei ole muka hyvästä. Ja jos ei muutu niin sitten sanotaan, että "se ei sitten ikinä muutu". Miten sitten tässä olisi ? Siispä nimittäisin sitä ehkä kasvamiseksi. Täällä ehkä kasvan erilailla kuin jos olisin tämän vuoden Suomessa aivan kuin kasvoin erilailla Belgiassa kuin jos olisin ollut Suomessa. Mutta ehkä juuri ne valinnat tekevät meistä me. Minut. Huh mitä filosofiaa. Tai jotain. Tämä taas todiste siitä kun aikaa on niin tulee ajateltua liikaa.

Yksi ajatus vielä, olen vihdoinkin tajunnut olevani nainen ! Siis en koskaan luullut olevani mies, ei. Tajusin vaan yksi päivä, etten ole enää teini vaan aikuinen. En kuitenkaan ajattele että "vitsi joo,olenpas nyt vanha" vaan yksinkertaisesti että olen nainen,nuori kylläkin mutta nainen kuitenkin. Se oli hassu tunne kun tajusin sen. Oikeasti tajusin. Voi kuinka elämä on ihmeellistä :)

Lupailin joskus aijemmin, että menisin joka viikko johonkin uuteen paikkaan. No se ei kait kauhean hyvin ole onnistunu, tai no kun ideana oli mennä yksin johonkin uuteen paikkaan. Mutta lasten ja Sabrinan ja Francoisaan kanssa ollaan käyty melkein joka viikko jossain uudessa paikassa. Tai no paikssa nimeltään ranta. Eilen käytiin taas uudella rannalla, niitä kun täällä riittää, mutta se oli vähän rupu. Ihan nätit maisemat mutta itse ranta oli aika hmmm ei mikää parasta ranta. Mutta tulipahan nähtyä. Tällä viikolla kyllä ajattelin lähteä jonnekin, aikan shoppaamaan sillä täytyy pikku hiljaa edetä tässä mekon metsästyksessä. Mutta saa nähä minne tieni tai siis autoni tai joku vie minut tällä viikolla. Sitä innolla odottelen :) Ja odottelen myös kohtalaisen innolla iltaa, saa nähdä voiko tuo otsikko kattaa myös sen. Toisaalta olen ihan hyvillä mielin, sillä lapset ovat olleet yllättävän kilttejä nyt ja varsinkin kun olen niiden kanssa kahden, että on hyvät mahdollisuudet että koko päivä iltaa myöten on ihan täydellinen. Oih ! Se olisi todellakin, täydellistä :) Ja ihanaa <3

Ei niin täydellistä

2011-03-31T12:12:00.000-07:00

Myös paratiisissa on ongelmia. Eipä kulunut viikkoakaan "bensamiesten" lakosta kun alkoi jo seuraava: "sähkömiehet" halusit lisää palkkaa tai jotain muuta turhuutta niin ne sitten päättivät katkaista sähköt tiistaina. Minusta se oli ennemmin huvittavaa tai ehkä siksi etten tajunnu ensin että sähköt oli tarkoituksella katkaistu. Luulin että ne oli mennyt koska aikasemmin päivällä oli satanut tosi rankasti, niin kuin Suomessa menee joskus sähköt kun on kova myrsky. Mutta täälläpä ei tarvi luonnon puuttua, ranskalaiset osaa ihan itsekin katkasta sähköt. Joten siinä sitten kiireessä yritettiin tehä ruokaa sun muuta mitä on hyvä tehä valosaan aikaa sillä 6 jälkeen iskee pilkko pimeys. Kynttilänvalossa sitten tehtiin loput ja syötiin. Paolon mielestä se oli oikein kiva, oli romanttinen kynttilä illallinen. Sabrina ja Francois olivat sitten vähän enemmän raivoissaan, ymmärrän. Lopulta sähköt sitten palasi 9 aikaan kun poliisi kuulemma oli pakottanut ne palauttamaan. Aamulla tosin ne jatko lakkoilua ja katkasivat ne taas. Tällästä täällä. "Emme keksi muuta tekemitä niin järjestetään lakko". No ainakin mulla on jotain mitä kirjottaa tänne ;)

Myös toinen ei niin täydellinen asia olen minä. Tai minun tunarointi. Olen tappaja. Tapoin eilen Sabrinan palmun :( Yritin varovasti peruuttaa etten kolhisi remonttimiesten autoa (uima-altaan ympärillä on siis remontti kun siihen vaihetaan laatat tai jotain) mutta en sitten tietenkään huomannut palmua ja kun lähdin niin kruts ! Siihen se kaatui. Lopullisesti. Tänään aamulla yksi remonttimies tuli kysymään että "mitä tuolle palmulle on tapahtunut, minä en kyllä mielestäni ole koskenut siihen." Juu,minä se olin...Sekin vähän ihmetteli että miten oikein sain sen kaadettua. Niimpä. Sen kun tietäisin.

Mutta on jotain hyvääkin tapahtunut. Eilen,taas vaihteeksi, olin suuttunut Paololle, ja oltiin suihkussa kun se toisti jotain lausetta mitä en ensin ymmärtänyt. Kunnes tajusin että se oli "minä rakastan sinua " SUOMEKSI !!! Olin opettanut sen ehkä kuukausi sitten ja siitä on useampi viikko kun viimeksi olin toistanut sen :o Sillon kyllä sydän suli taas! Aina tälläisten kokemustsen jälkeen muistaa miksi lapset onkin niin ihania ja miksi edes täällä olen. Noita toivoisi tapahtuvan tietenkin hieman useammin mutta ehkä se on hyvä että tapahtuu vaan tarpeeksi harvoin niin pysyy jokin mielenkiinto. Sehän olisi tosi tylsää jos Paolo tottelisi heti eikä 10 kerran jälkeen ja Anais lopettaisi sanomasta joka asiaan "EI!". Eihän mulla olisi mitään tekemistä täällä. Nyt on ainakin varmistettu että on.

Loppujen lopuksi ihan hyvillä mielin täällä siis. Vaikka ilman sähköjä, taas, mutta kuitenkin. Täällä olen. Mietin kyllä tänään että pitäisikö vaihtaa tuo blogin nimi "karibian sade" koska se kuvaisi paljon paremmin tämänhetkistä säätilaa. Viime yönäkin oli ihan hirvittävä myrsky ja sade ja tuuli, huh ! Mutta eilen onneksi paistoi aurinko sen verran, että päästiin Paolon kanssa rannalle, jee ! Ja näin siellä kaksi ruotsalais turistia. Olen niin ylpeä että tunnistin, että ne puhu ruottia, vaikken välttämättä ymmärtänyt mitä ne puhu mutta puhu kuitenkin ruottia. Juttelin kuitenkin englanniksi heidän kanssaan, ruotsiksi se olisi ollut liian outoa.

Nyt toivon vaan, että sähköt palaisivat pian, jottei tarvitsisi syödä ihan kylmänä ruokaa. Ja että lapset olisivat kuitenkin normaalia hieman rauhallisempia :)

"Aurinkooo..."

2011-03-28T07:53:00.000-07:00

"...etkö saapuisi pilvistä jo" Ja tulihan se sieltä vihdoin, melkein 2 viikon tauon jälkeen ! Sopivasti sunnuntaiksi, kirkkopäiväksi. Ja ooh, sunnuntaista on kyllä hyvää vauhtia tulossa mun lempi viikonpäivä. Ekaa kertaa oikeastaan koko tän reilun 2 kuukauden oloni aikana täällä tunsin vihdoin kuuluvani jonnekin. En ollut vaan outo vaaleaihoinen turisti vaan oikeasti osa jotain. Oli niin siistiä kun mennessäni kirkkoon kaikki sano huomenta siinä oven suulla ja tervehti ! On myös siistiä huomata kuinka alkaa vähän paremmin ymmärtämään tätä näiden paikallisten ranskaa. Ja lauloin myös melkein ääneni käheäksi kirkossa, ne laulut on niin ihania ! Ja myös ihanaa kun kaikki oikeasti laulaa. Ja vakio mummokin oli siellä, hän oli niin innoissaan kun olin pitänyt lupaukseni ja tullut taas ! :) Jos vaan vielä rohkaistuisin ja menisin juttelemaan joillekin nuorille jos vaikka joku päivä tutustuisinkin paikallisiin nuoriin. Kyllä, ensikerralla.

Ja koska se aurinko sieltä vihdoin tuli esiin niin päästiin myös rannalle pitkästä aikaa. Ja voih, olin jo melkein unohtanu kuinka nättiä täällä onkaan ! Sillon tuli taas pitkästä aikaa sellanen "jee oon karibialla" -fiilis. Ja myös "jee onneks en oo Suomessa" -fiilis. Anteeksi vaan. Ei vaan, Suomi on ihan jees, tosi jees paikka siis mutta on täälläkin ihan jees siistiä :P Näin myös varmaan ekaa kertaa elämässäni elävän mustekalan ja ravun ! Tai monta rapua. Ne oli kyllä hassuja kun ne meni siellä hiekalla. Tuli mieleen yksi muumien jakso, jossa rapu tulee kookospähkinästä ja puraisee nipsua nenästä ! Tai saksilla siis. Anais ei niistä oikein välittänyt, sano että ne häiritsee sitä :D Mutta se oli kyllä mahtava ranta :)

Koska täällä ei nyt vähään aikaan ollutkaan mitään lakkoja niin pitääkseen rutiinia yllä niin eikös "bensa miehet", eli ne jotka sitä kuljettaa en tiedä mikä se oikea termi on, kuitenkin, niin uhkas mennä lakkoon. Ja tästä panikoituneina kaikki kiiruhti tankkaamaan autonsa, joten bensa loppu aina paikoittain asemilta. Saatiin onnksi tankattua nyt meidän kaikkien autot. Minusta toi oli vähän outoa. Sen olisi ymmärtänyt, että olisi lakko ja ei tulisi enää lisää bensaa, joten kaikki haluaa tankata mutta vielä ei edes ollut lakkoa ! No ehkä täällä muistetaan vielä suuri lakko 2009 jolloin se kesti 6 viikkoa, se oli kuulemma ihan katastrofi ! Tänne ei tullut eikä täältä lähteny mitään kun satamamiehet oli lakossa. Kivaa asua saarella. Mietin tässä että mitä jos lentomiehet alkaa lakkoilemaan, mites täältä sitten tulen pois. Uimalla ?

No sitä juuri olisin mennyt tänään vähän harrastamaan, tai no joo, pitämään ennemminkin rusketustani yllä mutta kuitenkin rannalle olin menossa. Kunnes aurinko taas näytti kyllästyvän paistamaan ja meni pilveen. Täytyy varmaan keksiä jotain muuta tekemistä sitten iltapäiväksi. Jos vaikka lenkkeilisin alas tuonne lähi rannalle ja kuuntelisin jotainn musaa ? Vaikka tänä aamuna tein jo jumppani. Meinasin kyllä jo jättää väliin mutta ryhdistäydyin sitten ja nyt olen ihan tyytyväinen.

Osaa nämä paikalliset yllättääkin, sillä sain vihdoin yhden kirjeen ja paketin, jotka matkasivat sen reilun 2 viikkoa, paketti melkein kuukauden ! Päättivät sitten vihdoin siellä postissa, että olin ollut jo tarpeeksi kärsivällinen ja toivat ne vihdoin. Olen siitä iloinen sillä sain joululahjani Belgiasta, hienosti 3 kuukautta myöhässä mutta kuitenkin. Tuossa sitten kuva siitä :

Sekä rannalta

mustekala ja rapu

Alléluja !

2011-03-24T08:22:00.000-07:00

Löysin sitten vihdoin kirkon. Ja itseni sinne viime sunnuntaina. Matkalla olisi ollut tarjolla katollinen ja adventtikirkko mutta päädyin evankeliseen. En tiedä onko se lämpö vai mikä mutta meno oli kyllä ihan erilaista kuin Suomessa ! No siihen ei paljoa vaadita. Ensinkin kirkko oli ihan täynnä eikä vain vakio mummoja vaan myös lapsiperheitä ja jopa nuoria ! Laulut oli säestetty kosketinsoittimella, kitaralla ja rummuilla eikä ne ollu mitään virsiä vaan sellasia tosi mukavia. Niistä tuli vähän mieleen nuorten messujen laulut. Ja kaikki, jopa mummot nousi aina laulamaan niitä ! Vau. Sitten mun vieressä istu tosi ihana mummeli. Ensinkin se toivotti mut heti tervetuleeks alussa (näki varmasti päällepäin että olen uusi.) Ja messun jälkeen kysyi että mitä pidin. Mun piti myös luvata että tulen ens sunnuntaina. Vielä kun olin jo lähdössä se huusi mun perään että muista sitten tulla ^^ Suomessa kukaan ei olisi luultavasti edes puhunu mulle. Oli myös siistiä kun rukoilessa seurakuntalaiset sai rukoilla ääneen. Messu ei siis ollut pelkkä papin yksinpuhelu vaan koko seurakunnan yhteinen. Nyt odotan innolla sunnuntaita :)

Myös toinen iloinen asia mitä odotan innolla on maanantain ja tiistain jumpat sillä tutustuin siellä yhteen naiseen, joka on Englannista alunperin mutta asunut nyt 6 vuotta täällä. Jee joku toinenkin joka ei puhu äidinkielenään ranskaa ! Se vaikutti tosi mukavalta, ehkä saan edes jumppakaverin :P Olen tosi innoissani noista jumpista, ainakin liikun edes jonnekin päivän aikana. Mutta olen miettinyt että mikä järki on rääkätä itteään hullunlailla ja sitten kaikki on ihan että jes, olipas hyvä jumppa, nyt olen ihan kuollut. Ja maksaa vielä siitä ! Ja nyt olen osa näitä hulluja ihmisiä :o Viime maanantaisen jumpan jälkeen olin puoli kuollut vielä torstai aamuna. Huhhuh. Mutta ehkä se kunto tässä kohoaa tai jotain.

Yksi ihmetyksen aihe ja myös asia jonka luen harrastuksiini on posti. Tai sen katsominen. Tai katsominen ettei sitä ole sillä posti on täällä jotenkin erityisen h i i i i daaaas. Suunnittelin jo hyökkääväni postimiehen kimppuun ja vaativani kirjeitäni mutta kun yksi päivä sitten näin vihdoin tämän postimiehen niin en sitten hyökännytkään koska hän oli tosi mukava. Tyydyin sitten vaan kiltisti odottamaan jospa joku päivä ne siellä postissa päättäisivat tehdä töitäkin vaihteeksi ja tuoda kirjeeni perille ! Eilen tapahtui ihme ja sain vihdoin yhden joka oli matkannut sen 2 viikkoa. Yksi on vielä kateissa. Ehkä vielä joku päivä.

Ruuanlaitosta ja leipomisesta on tullut hyvä ajanviete. Nyt teemana on ollut banaani. Banaani on siis jos ystävä. Viime viikolla tein banaani-suklaamuffinsseja, sellaisia terveys versioita. Alkuviikosta tein vihannes banaanista gratiinin. Sekään ei ollut paha. Vaikka mielestäni se on parempaa ihan sellaisenaan,vihannes banaani siis,hieman muussattuna. Täällä on siis kahdenlaisia banaaneja, niitä meidän normaaleja makeita hedelmä banaaneja sekä näiden paikallisia vihannes banaaneja, jotka ovat kovia raakana, ne pitää siis keittää ensin. Mutta siitä on tullut kyllä yksi lemppari ruokani ! Ja eilen tehtiin Paolon kanssa sitten vanhoiksi mennesitä tai jo hieman tummista banaaneista banaani-suklaakakku. Tein myös eilen tofusalaatin. Olen oikein ylpeä että onnistuin marinoimaan tofun kunnolla että se sai makua. Sabrina tykkäsi kovasti. Ehkä nämä onnistumiset korvaa sitten ne epäonnistumiset kuten sen kamalan leivän jota tein viime viikolla. Järkyttävää. En tajua mitä tein väärin mutta siitä tuli ihan kovaa. No voin kanssa se sitten meni.

Täällä on nyt satanut ihmeen paljon. En muista edes kunnolla millon viimeks olisin ollut rannalla. Toivottavasti se tästä nyt vähän kirkastuis. Lämpöä on kuitenkin riittänyt. Ja kun on sateista niin sillon on tosi painostava keli. Pelottaa vähän kesä ja syksy kun silloin pitäisi olla koko ajan kauhean kuumaa ja hiostavaa. Voivoi karibian lämpöä. Mutta en valita.

Huomenna tai tässä lähi aikoina olisi tarkotus vihdoin mennä katsomaan Fort-de-Francen putiikit. Sillä pitäisi se mekkokin kesäksi löytää, häihin. Toivottavasti siis toi pilviverho vois väistyä ettei tarvi sateessa shopata.

Tässä vähän kuvia paikallisista kasveista:

sekä Sabrinan ylpeys, orkidea, joka tuoksuu muuten tosi hyvälle

sekä muutama siisti kuutamo kuva

Sa ki ta'w, la riviè pa ka chayé'y

2011-03-14T07:42:00.000-07:00

"Se mikä on kohtalosi ei pidä pyyhkäistä pois jokeen" eli mitä on tapahtuakseen mitää tapahtua. Se on siis kreolia. Yritän kovasti sitä opetella mutta kun ranskassakin on vielä paaaaljon parannettavaa niin saa nähdä opinko kumpaakaan koskaan kunnolla. Sa ou fè ? Mitä kuuluu ? En kyllä muista mitä pitää vastata, ca va kin kuulemma käy. Toi otsikko käy kyllä niin kuin nenä päähän tälle teksille ja sille mitä on viime aikoina tapahtunut. Oon huomannu että jotkut asiast täytyy vaan tapahtua,vaikkei ne aina ehkä niin kivojakaan olisi mutta ehkä niistä oppii jotain. En kyllä aina löydä järkevää selitystä niille. Kuten sille että eilen sain laitettua sormeni aurinkotuolin väliin,luulin jo menettäväni pari niistä. Loppujen lopuksi niistä tuli vain hieman mustat ja pystyn jo kirjottamaan joten nou hätä. Jos tästä yritän keksiä jonkin opetuksen niin vastedes en laita sormia aurinkotuolin väliin kun olen istumssa siihen koko painollani. Ja jotkin asiat täytyy siis tapahtua myös siksi etten ole edes täällä lämmössä päässyt sähläys sotkemis kiintiöstäni, toivottavasti jatkossa se on hieman pienempi.

Lapsilla oli 2 viikkoa lomaa, minulle se oli aika kaukana lomasta. Vaikka kyllä sinne pari päivää mahtui "lomaa" kun oltiin pohjois osassa tätä saarta, Saint-Pierre:ssä maanantai illasta keskiviikkoon. Näin myös vihdoin tulivuoren ! En tiedä mitä odotin mutta ei se ollut niin mahtava tai jotain kuin luulin. Iso se oli. Ja vihreä, paljon kasvillisuutta. Ehkä juuri se hämäsi. Eikä siinä olekaan laavaa niin kuin luulin. Noh siellä se kuitenkin on ja toiminnassa vaikka siitä on jo joku 150 vuotta kun se viimeksi purkautui. Sillon se kylläkin tuhosi silloisen pääkaupungin ja tappoi paljon paljon ihmisiä. Toivotaan että se on nyt hieman rauhoittunut. Pohjonen oli muutenkin kiva nähä sillä se on kuitenkin hieman erilainen maastoltaan ja kasveiltaan kun tämä hmm en tiedä eteläkö vai rannikko missä asun. Pohjosessa on enemmän juuri kasveja mutta se on ehkä vähän "likasempi". Rakennukset ei ole niin hienoja ja värikkäitä kuin täällä mutta minua se ei haitannut. Siinä oli silti sitä jotain. Käytiin myös sellasella perhos farmilla. Se oli siistiä, sain hienoja kuvia ! Tuolloin oli siis juuri ne karnevaalit tai niiden huipentuma. Oltiin Sabrinan kanssa yksissä juhlissa, Francois jäi lastenvahdiksi :D Huh,kyllä huomasi ettei olla Suomessa, hyvin kaukana sieltä. No koska oli karnevaalit ja teemana oli "hieno tai shokeeraava", suuri osa oli todellakin shokeeraava, niin asut oli sen mukaiset: suurin osa miehistä oli mini mekoissa ja sukkahousuissa, naiset sitten sitäkin pienemmissä mekoissa ja peruukeissa. Tunnelma oli kyllä ihan mukava ja opin tanssimaan paikallista tanssia, zuke tai zulu tai jotain sinne päin. Jopa nämä jäiset lantiot saatiin liikkeelle ! Ja koska yritän tutustua karibialaiseen kulttuuriin niin piti sitten maistaa tapojen mukaan myös rommia, se on täällä tosi in. Ei se nyt niin pahaa ollut ja kokisen kanssa jopa ok. Pohjoisen reissu oli todellakin siis karibia menoa ! :)

Ei noi 2 viikkoa mitenkään ihan kamalia ollut, välillä oli jopa mukavaa vaihtelua olla vaan Anaiksen kanssa kun Paolo oli päivän sellasella leirillä. Mutta on toisaalta mukava että normi arki (vapaat iltapäiväni !) taas palaa. Ja pääsin taas kuntosalille. Nyt olo onkin aika kuollut. Ehkä tässä gyave mehua juoden vähän piristyn. (se on siis paikallinen hedelmä) Johtuen ehkä myös noista kahdesta erikoisesta viikosta,luulen, noi vanhemmat vähän sano että mun pitäis keksiä enemmän tekemistä päiviks. Noh, nyt kun olen jo tottunut liikkumaan täällä sun muuta niin luulen että se tulee onnistumaan. Täytyy vain ryhdistyä. Ehkä sitä kautta myös TOIVOTTAVASTI voisi vaikka tutustuakin ihmisiin täällä...Vaikka en tiedä, alkaa pikku hiljaa menemään usko että tutustun kehenkään täällä. Tai ainakin miehiin menee hermot. Luulin että flirttaileva surffi ope oli pahin mutta ei. Olin sitten sunnuntaina leffassa (jotta tekisn jotain, noi vanhemmat tais olla tyytyväisiä) ja siellä sitten oli ovimies. Jonka mielestä "kiinnitin eriyisesti hänen huomionsa". Joten hänen piti sitten tulla saliin juttelemaan mun kanssa. Kaksi kertaa. Olisin päässyt yksyis näytökseen sun muuta. Ja hän vielä sanoi odottavansa esityksen jälkeen alhaalla jos haluan mennä juttelemaan. No siellähän se sitten oli. Ja minä suorastaan juoksin ulos salista ! Huh mikä näitä miehiä vaivaa !!! Olen tottunut olemaan rauhassa Suomessa, kaikki enemminkin kiertää mut kaukaa kuin suorastaan tulee mun luokse kuin magneetit niin kuin täällä. Olen kylmä suomalainen enkä ole tottunut tälläiseen. Harkitsin hetken hiuksieni värjäämistä mustaksi mutta jätin sen sitten, tykkään liikaa näistä vaaleista kun ne vielä ilmaiseksi vaalenee auringossa. Täytyy siis kehitellä jokin hylkimis taktiikka koska en nähtävästi osaa viestiä tarpeeksi selvästi että EN OLE KIINNOSTUNUT LÄHDE MENEMÄÄN. Ehkä täytyy esittää kuuroa tai puhua tosi tosi huonoa englantia suuurella aksentilla ettei kukaan ymmärrä mitään niin enköhän saa olla rauhassa. En sitten tiedä miten niiden kavereiden saanti jos alan tuolle linjalle...En halua olla töykeä tai epäkohtelias mutta rajansa kaikella sanoisin ! Mutta alan pikku hiljaa uskomaan tuota otsikkoa, mikä on tapahtuakseen pitää kait tapahtua. Huoh, tulkaa kaikki miehet nyt kerralla niin ehkä saan olla rauhassa loppu vuoden.

Ei kait tänne muuta ihmeellistä. Yritän kirjottaa hieman useammin, nyt kun on taas aikaa. Ja yritän taas matkata ympäri saarta uusissa paikoissa,se on taas jäänyt. Vaikka no olinhan pohjoisessa. Ja luulen että olen taas askeleen lähempänä kirjon ja seurakunnan löytymistä :P Lämpöä ja kaikkea hyvää sinne Suomeen ja kaikkialle, alan jo hieman jopa odottamaan kesää;) Ja lupaan ryhdistäytyä ja alkaa kirjottamaan enemmän sinne :) Salut !

Perhos farmilta

tulivuori

Saint-Pierre, hiekkarannat on tummia johtuen tulivuoren purkauksesta

Gyave hedelmä

Aurinkoa ja sadekuuroja

2011-03-03T06:06:00.000-08:00

Viime viikolla kävin vihdoin lääkärissä ja sain terveen paperit. Niimpä suuntasin kuntosalille minne kirjauduin 3 kuukaudeksi. Liian innoissani tästä menin kotiin ja muistin että täällä on karnevaalit ja Paolon koulu on 2 viikkoa kiinni joten hän on sitten mun kanssa kotona. Sadetta ! Onneksi pilvi vähän väistyi kun Sabrina sai hommattua Paololle 2 päivänä ratsastusta ja muutamana muuna päivänä Paolo menee sellaselle päivä leirille. Joten sain sittenkin vähän vapaata ! Kunnes maanantaina sain kuulla että Anaiksen hoitopaikka on kiinni kaksi päivää koska jollain lapsella on joku pöpö joka voi tarttua joten tiistain ja keskiviikon olin sitten molempien kanssa koko päivän. Ja vielä ihan suhtkoht hyvässä ruumiin ja sielun voimissa. Paitsi eilen meinasin saada hermoromahduksen Paolon kanssa,hän oli kyllä ihan mahdoton ! Kunnes uhkasin heittää hänen rakkaat käsirenkaat roskiin niin eiköhän sitä alettu tottelemaan! Ehkä hieman ilkeää mutta kun ei muu tehoa. Eilinen oli kyllä oikein kunnon työpäivä ! Ja jos joku väittää ettei lastenhoito ole työtä niin tervetuloa vain tänne muutamaksi päiväksi :)

Tänään sitten odotettu ja todellakin ansaittu vapaa iltapäivä <3 Aamulla kävin ekaa kertaa kuntosalilla ja siellä oli tänään sellainen body balance tunti. Vähän joogan,taichin sun muun sekotusta. Se oli kyllä tosi mielenkiintosta. Ja löysin itseni välillä ihme sammakko asennoista. Mutta se oli sopivan rauhoittavaa eilisen jälkeen ja nyt olen taas energinen uutteen päivään ja varsinkin iltaa varten kun lapset tulee kotiin ja työt odottaa. Ennen sitä on onneksi toinen auringon paiste: ensimmäinen purjesurffaus tunti ! Huomenna saatan olla aika kuollut mutta ei se mitään, urheilu on kivaa. Toivottavasti en pala liikaa sillä tuolla paistaa taas aurinko enkä tiedä saanko paikan päältä mitään pitkähihaista uima juttua mutta täytyy laittaa reilusti aurinkorasvaa. Ja sitä riittää kun äiti lähetti sitä ihan Suomesta asti !

Sunnuntaina vietettiin kotona omia pikku karnevaaleja. Sabrina oli kutsunut 2 tuttava perhettä lapsineen, joten täällä oli viisi 2-5 vuotiasta lasta juoksentelemassa ympäri ämpäri. Mutta se meni yllätävän hyvin. Lapsilla oli kivaa kun ne sai pukeutua ja mulla kanssa,olin hippi. Olen myös löytänyt elokuvateatterin,käynyt jopa kaksi kertaa jo ! Se on vähän kauempana,lähellä Fort-de-Francea,sinne ajaa noin 45 minuuttia (jos ei ole paljon liikennettä mitä täällä kyllä on yleensä). Se on kyllä tosi siisti paikka, ja iso. 10 salia ja sit siinä on joku paikallinen mäkki sekä joku ravintola ja lasten leikkipaikka sun muuta. MUTTA ei ollut slush-konetta ! Että kyllä kinotar ehdottomasti vie voiton ! :) Mutta penkit oli yhtä mukavat kun kinon kakkos salissa. Yllättävän halvat hinnat noin suurelle teatterille, 8€ normi lippu ja mulle nuoriso lippu (13-25 vuotiaille) 6€, 3D vaan 7€ :O Mutta en valita,ihan hyvä vaan,voi käydä useammin. Vaikka ajat on vähän hankalat työn kannalta mutta viikonloppusin tai sitten iltasin,jos jaksan,sillä vikat näytökset alkaa kymmeneltä.

Alan pikkuhiljaa saada "tekemättömyys"- ongelmani hoidettua mutta se alkaa pelottavasti muuttua "ei ole aikaa" -ongelmaksi. Mutta se johtuu myös näistä kahdesta viikosta kun Paolo on lomalla, ja ensi viikolla myös Anais on koko viikon kotona. Onneksi ti-ke on pyhä täällä niin mennään pohjoseen, näen tulivuoren ! On kiva nähdä vähän taas lisää saarta :) Lämmintä täällä on koko ajan mutta yllättävän paljon on taas satanut sillä nyt pitäis olla kuiva kausi eikä pitäis sataa yhtään mutta hyvä että vähän sataa niin kasvit pysyy vihreinä eikä kuivu rumasti kellertäviks.

Auringonlasku

Karnevaalit kotona: hippi, ystävineen, ja keijun ja merirosvon kanssa.

Tehtiin Paolon kanssa pullaa kun äitin lähettämät kaardemummat tuli vihdoin mutta niistä tuli vähän kuivia.

Edistymisiä

2011-02-22T09:14:00.000-08:00

Nyt kun kunnolla aloin ajatella en tiedä onko tuo otsikko edes suomea...Se on kyllä pelottavaa kuinka nopeasti suomenkieli menee ihan sekaisin kun puhuu koko ajan jotain muuta kieltä (älkää siis ihmetelkö näitä kamalia kielioppi virheitä ! ) Mutta en tiedä onko se ranskakaan tässä kauheasti parantunu, kohta en osaa enää mitään kieltä kun unohdan suomen enkä edisty ranskassa. Ja kuukausi jo mennyt ! Tänään siis kuukausi päivä täällä :)

Mutta vaikka ranska ei tunnu edistyvän niin muiden asioiden kohdalla asia on onneksi vähän paremmin. Ja toivottavasti myös kohta ranskankin kohdalla edistymistä tapahtuu sillä olen vihdoin saanut aikaseksi jotain tekemistä tänne päivisin. Ja myös sosiaalista elämää sillä alan käydä kuntosalilla jumpissa ! No vielä siinä on yksi juttu kun sinne tarvii lääkärintodistuksen eivätkä ne jostain ihmeen syystä ymmärtäneet suomea niin täytyy siis hommata terveen paperi ranskaksi eli lääkäriin mars ! Sain jopa hommattua valokuvankin, sellasessa valokuva kopissa,vähän jännää. Ja toinen edistyminen tällä rintamalla on että löydettiin tässä lähellä paikka missä voin tehä "purjesurffausta". Eli siis se on surffilauta ja siinä on purje joten kait sitä kutsutaan purjesurffaukseks ? Otan pari yksityis tuntia ja toivottavasti opin nopeasti niin voin sitten vuokrata sitä lautaa ja harrastaa sitä itsenäisesti. Ja se ranta on aika suosittu että siellä on aina ihmisiä niin ehkä siellä voisi vaikka tutustua muihin surffareihin tai jotain. Ja siis tuolla kuntosalilla olisi myös tarkotus harrastaa jotain sosiaalista elämää, toivotaan että sieltä löytyisi jotain mukavia ihmisiä :)

Olen nyt löytänyt paikallisen kirkon MUTTA se on remontissa. Mutta täällä on joku toinenkin kirkko,jossain vähän kauempana, mitä en ole vielä sitten löytänyt. Että tämäkin asia tässä edistyy,pikku hiljaa. Mutta olen jo niiiiiin tyytyväinen näihin edistymisiin ! Eikä kaikkea voi saada kerralla, kärsivällisyyttä. Luulen että myös sitä tulin tänne oppimaan.

Nuo liikunta jutut tulikin jo tarpeeseen, ihan liikunan ja vaan tekemisen kannalta mutta myös sen kannalta että vaaka näyttää suurempia lukemia kuin aijemmin :o Ja luulin syönneeni vaan salaattia ! Tästäpä tein tässä sitten ongelman ja mietin tarkasti mitä syön muutaman päivän kunne eilen alkoi kauheasti tekmään mieli juusto, sitä näiden rasvasta (mutta hyvää !) juustoa. Minkä takia joka puolella annetaan sellanen kuva että pitäis olla koko ajan olla vahtimassa mitä syö ja pitämässä laihdutuskuuria (joka ei kuitenkaan pidä) ? Kait se elämä on muutakin kuin tätä, jatkuvaa kontrollia ja stressia siitä mitä syö? Niimpä söin hyvillä mielen eilen illalla juustoni ja aijon tehä vastakin. En aijo elää vuotta karibialla vahtien jokaista suupalaani (vain joka toista). Ja jos haluan oikeasti sopeutua niin kait pitäisi alkaa kasvattamaan vähän kurveja ettei jää ihan paikallisten varjoon ;)

En ole tainut vielä mainita että täällä on tosi kallista ! Maksoin aurinko rasvastani 13€ ja se oli halvinta mitä löysin ja vaan 30 suojakertoimella :O ANTEEKSI mutta onko Suomessakin aurinkorasvat muka näin kalliita !? Suojakertoimella 50 olisi ollut 17€ ja suihkepullo 20€. Saarella asumisessa on myös siis huonona puolena se että tänne täytyy tuoda kaikki,laivalla enimmäkseen. Ja koska ranskalaiset tai siis paikalliset (martiniquelaiset) eivät ole kauhean ahkeria työskentelemään ja valittavat joka asiasta niin satamatyöntekijät ovat lakossa joten tänne ei tule laivoja eikä täältä lähde laivoja koska he haluavat enemmän palkkaa. JEE ! No luulvasti se ei kestä kauaa,viimeksi kun ne oli lakossa pidempään se oli katastrofi täällä silä kaupoista ei löytynyt enää juuri mitään joten nyt kaikki hamstraa kauheesti kaikkea. Onneksi asutaan vähän pienemmässä kaupungissa jossa ei ole niin paljon ihmisiä joten kaupoissa riittää tavaraa vähän pidemmäksi aikaa. Pyydän sitten lähettämään lentopostissa tavaroita jos täällä tulee ihan hätä :)

Ihanaksi lopuksi voin kertoa kuinka sunnuntaina käytiin Salinessa, siellä on ehkä ihanin ranta ikinä ! (alla kuvia) Ja tunnelmaa paransi myös se että aurinko paistoi lähen pilvettömältä taivaalta ja jossain lähi autossa soi karibia musa (jotain regea tai sellasta), se oli NIIIN täydellistä ! <3 Vaikka lapset on nyt olleetkin vähän hankalia niin on niitä hyviäkin hetkiä ja tuo oli kyllä yksi ihan parhaista. Mutta tälläistä tämä arki on, ylä- ja alamäkiä. Aurinkoa myös teille Suomeen, toivottavsti ette ole ihan jäätyneet sinne pakkasiin ja jos olette niin tulkaa sulamaan tänne ;)

Ihana ranta Salinessa <3

Kävin myös viime viikolla ensimmäis kertaa yksin toisella puolella saarta, Trois-Illets nimisesä kaupungissa ja tässä hieman kuvia sieltä. Kävin myös yhdessä kuulemma saaren parhaista museoista, se kerto kuinka niitä orjia sillon tuotiin tänne ja niiden historiasta (suurin osa ihmisistä on siis orjien jälkeläisiä koska Martinique oli pysähdys paikkana kun niitä vietiin Afrikasta Amerikkaan ).

Näkymä Fort-de-Franceen

rannalta

Museo

Salaattia,hillovoileipää,banaanijugurttia. Ja päätöksiä !

2011-02-15T04:47:00.000-08:00

Aika on hassu asia. Täällä olen viettänyt nyt 3 viikkoa ja tästä alkaa neljäs. Toisaalta tuntuu että takana olisi jo ainakin pari kuukautta Karibian auringossa. Suomessa tuntuu aina että aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Täällä sitä tuntuu olevan välillä vähän liikaakin. En silti valita, hyvä välillä näinkin päin. Mutta kun on aikaa, on myös aikaa ajatella. Täällä on kyllä tullut ajateltua kaiken maailman asioita. Yksi päivä mietin kuinka julmaa on antaa lasten uskoa että kun on kiltisti niin saa asioita. Esimerkiksi jos Paolo on kiltisti koulussa eikä joudu rangaistuksi hän saa katsoa televisiota kotona (ei ole kyllä paljon telkkaria katellut...) Mutta kun ne kasvaa isoksi niin ne huomaa ettei se menekään oikeassa elämässä noin. Vaikka kuinka olisi kiltisti ja tekisi asiat niin kuin pitää niin ei se takaa että kaikki menee hyvin ja saa asioita mitä haluaa. Elämä on välillä kurjaa. Mutta olen miettinyt myös vähän iloisimpiakin asioita. Olen tullut siihen tulokseen ettei Suomi olekaan niin kauhea maa ja että tulevaisuudessa siellä voisin vaikka asua. Ja tämä on jo suuri tunnustus ! Ulkomailla on kivaa koska sitten voi aina palata kotiin ja huomaa kuinka asiat on loppujen lopuksi hyvin eikä tarvitse aina valittaa joka asiasta. Ja tänään on tasan 3 kuukautta siihen että täytän toiset pyöreät vuoteni. Saa nähä kuinka viisaita ajatuksia mulla sitten on.

Otsikko kuvaa ruokaani täällä mutta on myös viisaiden ajatusteni tuottama vertauskuva. Salaatti on hyvää ja kevyttä mutta pidemmän päälle siihenkin kyllästyy ja tarvitaan jotain painavampaa. Eli salaatti siis kuvaa vapaa aikaa ja rentoa elämää (jota täällä on aika paljon). Sen vastapainoksi on sitten hillovoileipää joka siis on lapset. Paljon energiaa mutta pidemmän päälle se pitää saada myös kulutettua (mikä on välillä vaikeaa sillä itse väsyy nopeammin kuin lapset) Sen takia tarvitaan sopivasti salaattia ja hillovoileipää josta tuleekin banaanijugurtti,näiden kahden välimuoto eli arki. Sopivasti energiaa muttei liikaa ja kuitenkin tarpeeksia makeaa että sitä jaksaa joka päivä. Aika hyvä ;)

Mutta en ole vielä ihan tyytyväinen tuohon ruokavalioon. Pienet piristeet päivällä,kutsutaan niitä vaikka hedelmiksi,olisi okein kiva mutta harrastusten hankkiminen ei ole ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Ne on usein keskiviikkona tai lauantaina päivällä. No keskiviikkona Paololla ei ole koulua joten olen koko päivän hänen kanssaan ja lauantaina lähdetään useasti rannalle koko päiväksi. Mutta kyllä mä vielä jotain keksin. Olen ainakin päättänyt että tästä eteenpäin käyn kerran viikossa jossain uudessa paikassa. Näin tulee saari tutuksi ja saan jotain tekemistä päivisin. Harrastukset olisi myös kiva siksi että tutustuisi ihmisiin sillä tämän hetkinen sosiaalinen elämäni on aika nollassa,melkein pakkasen puolella...Päätin myös että tällä viikolla saan aikaseksi etsittyä paikallisen seurakunnan missä voisin käydä. (olen kyllä päättänyt etsiä sitä jo monta viikkoa mutta tällä viikolla päätös pitää !) Paikalliset ovat nimittäin aika ahkeria käymään kirkossa joten sieltä voisi löytyä myös nuoria ja kulttuuri vaikuttaa sen verran rennolta ja iloiselta että messukin voisi olla vaikka vähän suomalaista iloisempi ja mukavampi (mihin ei kyllä paljon tarvita...)

Tälläistä tänne,arki alkaa tosiaan pikku hiljaa muotoutua. Ja täytyy nyt vähän korjata ettei sosiaalinen elämäni siis ihan nollassa ole,juttelen aika paljon Sabrinan (äidin) kanssa. Välillä tulee itsellekin ihan äidillinen olo kun jutellaan lasten kasvatuksesta ja kaikesta. Yksi ilta juteltiin myös imetyksestä. Siinä tuli vähän kummalline olo, kun tuota kokemusta ei kauheasti ole. Ehkä sitten joku päivä. Paitsi olen myös vähän päätynyt siihen tulokseen että jos prinssini jatkaa vielä kauankin eksyksissä olo niin adoptoin joko afrikasta tai aasiasta jonkun söpön lapsen ^^ Mutta toivotaan että joku keksii antaa sille kartan että se löytäisi perille. Tai sitten se ei tiedä mihin maahan tulla koska vaihdan sitä aina aika ajoin. Tutka olisi hyödyllinen niin se näkisi missä liikun milloinkin.

Ja vielä yksi päätös: hyödynnän runsaan vapaa aikani tästedes paremmin kuten kirjottamalla sinne (jonnekin) päin useammin. Joten tarkkailkaa postianne ja tännekin päin saa kirjottaa. Kuten Hele ja Siiri,kiitos ;)

Tässä vielä hieman kuvia. Innostuin leipomaan viime perjantaina mutta voin kertoa että omaan kotiin hankin kyllä sähkövatkaimen sillä käsin vatkauksesta ei tule oikein hyvä. Nämä ovat siis "kevyesti vatkattuja muffinsseja". Mutta ihan syötäviä. Sekä ystäviäni sisiliskoja, joita vilisee täällä ihan kiitettävästi. Ja myös jokin outo ötökkä, joka syö puutarhan kukat joten se myrkytettiin.

Sulautumista

2011-01-31T05:54:00.000-08:00

Renkaiden vaihto voi olla hassua ! Koin sen tänään ensimmäisen kerran elämässäni. Sinänsä se vaihto osuus meni ihan hyvin,eihän minun tarvinnut kuin katsella vieressä. Paitsi sillon kun se mies tuli selittämään että jokin on rikki ja se pitää vaihtaa (toivottavasti se ei tarkottanu jarruja...). Ei se kait kauhean vakavaa ollu koska pääsin,lopulta, kotiin asti. Kun sitten juttelin sen miehen kanssa niin kävi ilmi tietenkin että olen ulkomaalainen mutta kun sanoin että Suomesta,pohjosesta, niin se totesi että "onko se joku paikka Ranskan pohjois osissa?" Hmmm ei ihan,vielä POHJOSEMPANA ! Sen maantieto taisi siis loppua Ranskan pohjois osiin. Mutta toinen mies kenen kanssa juttelin siellä luuli ensin että olen ranskalainen !!! Huomasi varmasti heti pienen rusketukseni ja ajatteli etten voi olla vain turisti ;) Se oli kyllä tosi mukava mies. Siinä jutellessa tuli sellanen olo että ei kait se nyt haittaa niin hirveästi että olen vaalea, ihan ihmisenä mua taidetaan pitää silti. Paluu matkalla sitten vähän seikkailin koska en osannut kääntyä liikenne ympyrästä oikein mutta ei se mitään, matkailu avartaa.

Lauantaina käytiin vähän kävelemässä toisella puolella saarta,sellasessa turisti paikassa, Les Trois-Ilets. Se oli tosi kivan näkönen paikka,tosi turistiryysis mut kuitenkin. Noi sano että jos haluun mennä pääkaupunkiin joku päivä niin on parempi mennä tonne autolla ja ottaa sitten vene. Syötiin myös jäätelöä; kookos,sitruuna ja paikallinen gyave hedelmä,NAM !!!

Eilen käytiin sitten Fort-de-Francessa ja siellä oli jo jotkut karnevaalit. Ne kait harjotteli kunnon karnevaaleja varten. Siis ennen pääsiäistä on sellaset,pukeudutaan ja on juhlat ja jee. Niin, vaikka noi siis ei ollut ne "aidot" niin oli siellä silti ihan kivasti tunnelmaa. Siellä tuli taas sellanen tosi karibian tunnelma. On musiikkia,ihmiset tanssii ja rento meno. Välillä vähän liiankin,sillä täällä aika paljon poltetaan pilvee ja sellasta. Mutta tuolla oli vielä ihan hyvä meno,myös lasten kanssa pysty olemaan hyvin. Kuulemma ne oikeet karnevaalit ei oo oikein lasten paikka. Mutta oon nähnyt nyt edes tollasen mini version,se oli siistiä ! Vaikka Paolo veti kauheen loppu kohtauksen sitten kadulla mutta niihin alkaa jo pikku hiljaa tottua.

Sen olen paikallisesta kulttuurista oppinut että se on hyvin rentoa. Olen myös ilokseni huomannu että naiset täällä ovat enemminkin hyvin muodokkaita ja myös ylpeitä niistä eli kun yritän sopeutua tänne niin ei tarvitse laihduttaa vaan voi olla reilusti tälläinen ;) Vaikka niistä muotojen paljastamisesta en tiedä vielä sillä täällä kuljetaan välillä hyvinkin vähissä ja lyhyissä vaatteissa että ehkä siinä pidän jonkun suomalaisen rajani.

Eli kaiken kaikkiaan kyllä sopeutumista ja sulattautumista (myös sulamista kuumuudesta) on tapahtunut. Nyt vaan tutustumaan lisää paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin ja ennen kaikkea kieleen koska sitä on edelleen tosi vaikee ymmärtää. En aina tiedä onko se edes ranskaa vai kreolia kun ne lausuu vähän hassusti mutta ehkä se tästä. Hyvin mielin eteenpäin,vaikka vähän väsyneesti mutta aurinko paistaa :)

No niin,voilà, vihdoin myös kuvia ;)

ensimmäiseltä rannalta missä käytiin

näkymä takapihalta ja huoneesta

lähi rannalta

ja matkalla lähi rannalle

hassu kasvi

sadetta paratiisissa

Les Trois-Ilets, siistejä rakennuksia

karnevaalit Fort-de-Francessa

onnellinen turisti

Arki

2011-01-29T09:30:00.001-08:00

No niin,nyt on viikko kulunut Karibian auringossa. Olen käynnyt tuossa rannalla lähistöllä sekä kaupungissa, Le Francoisssa. Kun kävelin tuolla kylällä niin tuli tosi sellanen "tää on tätä karibiaa" -fiilis. Talot oli ehkä vähän rähjäsen näkösiä eikä rakennuksista tunnistanu että mikä on posti ja mikä kirjasto, paitsi jos onnistu löytämään pienen tekstin jossain reunassa joka kertoo mikä rakennus on mikäkin. Mutta se tunnelma oli jotenkin niin kiva ! Paitsi se kun kaikki oikeesti tuijotti kun kävelin siellä...Harkitsin jo hetken että käyn ostamassa tummaa maalia ja värjään itteni ruskeaksi ! Joten kaikki te jotka tuijotatte tummaihoisia Suomessa,ajatelkaa mua joka olen eksynyt vaalea tummien keskellä ! Ehkä se tästä, ehkä alan tummua tässä ajan mittaan. Ja sain lopulta ostettua postimerkkejä joten nyt voin alkaa kirjottamaan ;)

Keskiviikkona sain ensimmäisen kirjeeni,Ninnin kaunis kiitos kortti <3 Vaikka olin antanut osotteen vähän väärin niin se tuli silti hyvin perille. Muita ensimmäisiä kokemuksia: ranta. Tossa lähellä oleva ranta on aika pieni mutta se on silti tosi kiva. Vesi on tosi lämmintä, kirkasta ja matalaa pitkälle. Se on myös hyvän kävely matkan päässä joten tule vähän liikuttuakin.

Kuumuudesta johtuen nää syö paljon salaattia (mikä on hyvä !) eikä kauhean usein lämmintä ruokaa tai "lämmin ruoka" syödään kylmänä. Olen myös huomannut että kun sekoittaa kaksi ei niin lempi juttua, banaanin ja maustamattoman jugurtin niin saa yhden hyvän jutun eli alan pikku hiljaa tottumaan banaaneihin. Olen myös ihastunut vanilija teehen ! Ruokailusta tulee kyllä mieleen samanlainen ranskalainen ruokailu kun yleensä on mielikuva ranskalaisesta ruokailusta; syö hyvin,pitkään ja on patonkia sekä rasvasia (mutta hyviä!) juustoja.

Vähän työstä,koska töissähän täällä ollaan. Lapset osaa olla ihania,vallan ihania mutta sitten ne osaa myös sen toisen puolen. Ilta suihkut, kamalia. Vaikka molemmat tykkää uida niin suihkussa ne ei silti tykkää käydä koska se on märkää. Joten se on yhtä huutoa aina. Ruokailut on myös välillä hieman hankalia mutta sen jälkeen helpottaa. Yritän myös kovasti pitää mun auktoriteettiä yllä mutta se ei ole aina helppoa. Haluisin kerrankin olla se "kiva Riina täti" enkä aina se joka komentaa kauheesti mutta tuntuu että ehkä noi tykkää musta silti vaikka aina välillä komennankin. Ja voin kertoa, että jos menette ulkomaille jossa on pieniä lapsia niin viekää muumi pehmolelut. Niistä on tullut suuri hitti täällä ! Ja muumi kirja on myös hyvin suosittu ilta lukeminen. "Mumi Mumi,missä on Mumi ?"

Luultavasti unohdin puolet siitä mitä piti kirjottaa mutta täydennän sitten kun muistan taas. Tuolla näyttää tulevan nätti ja kuuma päivä joten taidan mennä kasvattamaan jo hieman näkyviä bikini rajoja ;) Lämpöä myös sinne kylmään !

Banaanien kätkössä

2011-01-24T04:52:00.000-08:00

No niin,täällä sitä ollaan,palmujen alla. Ja tästä alkaa myös huiman blogini pitäminen. Yritän päivitellä tänne aina tapahtumia ja kaikkea muuta jota voitte siellä koto Suomessa lämpimiksenne lueskella :) ja myös jossain muuallakin päin maailmaa.

Ensimmäiset fiilikset kun laskeuduttiin tai alettiin lähestyä jo Fort-de-Francea (pääkaupunkia siis) oli että "C'EST TROP COOOL" !!! eli siis aika makeeta;) +28 ja vihreetä jokapuolella. Ja myös sillon tajus että tämä on oikeesti nyt totta. Valitettavasti lapset oli vähän kipeitä kun ne oli ollu Argentiinassa lomalla ja olivat vilustuneet,mutta kyllä niissä siltikin näytti virtaa piisaavan. Että ei tylsää varmasti tule olemaan. Ekana aamuna Paolo,vanhempi lapsi 4vee tuli herättämään mut aamulla ja siitä alko heti leikit. Anais,nuorempi 2vee,vähän vierasti aluks mutta eilen illalla kelpasin jo syöttämään ja se on myös hyväksyny mun tuoman niiskuneiti pehmolelun viralliseks unileluks.

Yhtenä tavoitteena tälle vuodelle oli että keksisin mitä haluan sitten joskus opiskella ja tehdä. Sitä ajatellen jokin rallikuski sun muu vois olla aika kova ehdokas,sillä kyllä näiden mäkien jälkeen mäkilähdöt ja tiukat kurvit menee ihan leikiten. Tiet siis on aika kauheita täällä. Nääkin asuu kivasti vähän ylempänä joten tie tänne on melkein pelkkää ylämäkeä. Ja minä kun en koskaan ole tykännyt lähteä edes meidän koti mäestä,joka on tänne verrattuna pikku nuppula. Mutta korkean sijainnin ansiosta täällä on mahtavat näköalat. (laitan kuvia heti kun saan aikaseksi). Ja kuulemma Karibian meren näteimmän saaren näteimmässä osassa asun että ihan jees.

Vihreyttä täällä kyllä riittää. Ja baniinipensaita. Tuntuu ettei täällä oikein muuta olekaan. Eli banaanista tulee uusi lempihedelmäni tai sitten alan vihata sitä vielä entisestään koska sitä luultavasti tulee korvistakin kohta,mutta aika näyttää. Tuntuu että täällä voisi vaan olla ja ihastella maisemia loputtomiin ja on täällä paljon nähtävääkin mutta pelkka rannalla kävely ja palmujen tuijottaminen tuntuu riittävän. Mutta onhan se vähän outoa että kuuteen mennessä on valosaa ja puoli seitsemään mennessä ihan pimeetä. Ja sitten täällä on outoja sammakoita tai jotain elukoita jotka pitää illalla ihan ihme ääntä. Luulin niitä ensin linnuiksi. Ja luultavasti niitä ei edes ole montaa vaikka tuntuu että kohta joku kakskymmentä sammakkoa tai jotain muuta hyökkää kimppuun. Onneksi mitään vaarallisia eläimiä tai hyönteisiä täällä ei kuulemma ole. Ja haitkin pysyvät poissa uimarannoilta. Torakoita joutuu kuulemma joskus myrkyttämään mutta ei täällä kauheesti mitään ole näkynyt. Ja ampiaisiakaan ei kuulemma ole !!!

Jos Suomessa joskus tuntuu että erottuu joukosta niin täällä ei ole edes mitään mahdollisuuksia soluttautua. 95% väestöstä on tummia tai jotain inkkarien tapasia joten joko mua luullaan saksalaiseks turistiks tai muuten vaan eksyneeks. Vaikka kyllä täällä vaaleitakin on jotka asuu semi pysyvästi täällä mutta nekin on sen verran ruskettuneita että näytän entistäkin vaaleemmalta täällä. Onneks värjäsin vähän tummemmaks hiukset,muuten olisin kun lumiukko tai akka ennemmin.

Tässä nyt alkuun vähän jotian infoa millasta täällä on eli siis lämmintä ja lämmintä. Ja toivottavasti ette tyydy vain lukemaan mun satunnaisia kirjotuksia tänne vaan pidätte muutenkin yhteyttä koska olis kiva kuulla teidänkin kuulumisia sieltä loskan ja rännän keskeltä :)