Kenen puuroille sinä haluat ?

Tässä juuri tajusin että muutaman päivän päästä olen ollut täällä 14 kuukautta ! Ja se tuntuu vain joltain puolelta vuodelta tai jotain vaikka toisaalta tuohon aikaan mahtuu paljon kaikkea mitä on tapahtunut. Mutta jotenkin se aika vaan olen kulunut. Mutta koska täälläkin on se arki ja elämä menee menoaan niin ei sitä aikaa huomaa kuluvan. Hassua on huomata vaikka vaan reilu vuosi olen ollut täällä niin silti huomaa kuinka lapsetkin on kasvaneet. Huhhuh, tulee ihan "äidillinen" olo kun miettii millasia he olivat vuosi sitten ja kun vertaa nyt. Varsinkin kun katsoo kuvia. Voivoi ja sehän tarkoittaa vaan sitä että heinäkuu lähestyy uhkaavasti...

No onneksi ennen sitä on vielä kaikkea niin en ehdi (kauheasti) sitä (vielä) murehtimaan. Ja koska aika on tässä rientänyt niin on tullut myös aika hakea kouluun. Ja sain kun sainkin vihdoin ja viimein sen hakupaperin täytettyä. Ja onneksi sitä ei saa enää muutettua, muutenhan vaihtaisin mieltä joka päivä niin kuin kyllä nytkin teen. Vaikka kuulin että voi kuulemma lähettää uuden hakemuksen ja viimeisin vastaanotettu on se joka jää voimaan. Mutten halua ottaa riskiä että ne hylkää mun hakemuksen koska olen lähettänyt liian monta niin tyydyn tuohon yhteen. Ja suunnittelin jo että pidän teitä suuressä jännityksessä enkä kerro minne hain. Mutta sitten tajusin että olen jo kuitenkin kertonut mummolle ja äitille että kuinka monta jännityksessä pidettävää lukijaa tänne jääkään...Itsellekin vähän yllätyksenä päädyin sitten hakemaan 1. vaihtoehtona Jyväskylään sairaanhoitajaksi. Hui ! Sitten tuli laitettua Tampere, Tikkurila ja Mikkeli, sairaanhoitajaksi. Ja nyt sitten jännitetään toukokuuta että mitäs kirjettä sieltä tulee. Eräs kaveri antoi vinkin kun pähkäilin tuon hakemuksen kanssa että jos haluat äitin puuroille hae Jyväskylään, jos omille hae Helsinkiin ja jos minun (kyseisen kaverin) hae Turkuun. No Turkuun ei tullut siltikään haettua mutta nyt sitten kait jännätään päädynkö äitin vai omille puuroille.

On hassua kuinka lapset tottuvat tiettyyn rytmiin eikä siitä sitten saa poiketa. Yleisesti viikonloppuina lauantaisin menen iltapäivästä kirkolle nuorten iltaan ja sunnuntaisin kirkkoon ja sen jälkeen useasti olen sitten päivän kavereitten kanssa. No tänä lauantaina ei ollut nuorten iltaa ja sunnuntaina tulin kirkon jälkeen kotiin. Iltapäivästä mentiin sitten perheen kanssa yhdessä rannalle. Anais kysyi että "Miksi Riina tulee mukaan ?" No kysyin että enkö sitten saisi tulla ? Anais vastaa "Mutta sinun pitäisi olla kirkossa". "Olin jo tänä aamuna." "Mutta sitten sun pitäisi olla sun kavereitten kanssa." Vastasin: "No mutta kun halusin tulla teidän kanssa rannalle." Siihen ei enää kuulunut vastausta mutta ymmärsin että en nyt tehnyt niin kuin normaalisi ja se ei nyt ollut hyvä. Ja nähtävästi olen viettänyt paljon aikaa kirkossa koska Paolo, joka opettelee lukemaan ja kirjoittamaan teki piirrustuksen johon kirjoitti jokaisesta meistä jotain ja minusta se kirjoitti: "Riina on lähtenyt kirkkoon". Muita rutiineita on että yleensä aamuisin teen Anaikselle tuttipullon ja sunnuntaina kaikki oltiin jo hereillä ja keittiössä ja Francois oli tekemässä tuttipulloa niin Anais sanoi että "Riina voitko tehdä mun tuttipullon." Vastasin että Francois tekee sitä jo. "Mutta sinun pitää se tehdä." Niinniin voi lapsia. Ja nykyään vain minä saan tehdä Paololle sen jugurtin koska osaan sekoittaa sen "oikealla" tavalla mitä Sabrina ja Francois eivät muka osaa. Tulee olemaan outoa kun en ole elokuussa enää sekottamassa jugurttia ja tekemässä tuttipulloja.

Tuttipullojen ja jugurttien sekottamisen lisäksi laitan Anaiksen hiukset aamuisin. Ja viime viikolla taas, ja IIIIIKS siellä liikkui jotain : TÄITÄ !!! Taas ! No sitten taas illalla päiden pesu ja harjojen pakastus operaatio ja ajattelin että noniin kyllä se tästä. Ja mitä, eilen illalla Sabrina katsoi taas lasten päitä ja TAAS tai vielä, en tiedä mutta täitä oli. YÖK ! :( Inhottavia otuksia. Ja taas perinpohjainen käsittely. Paololta voisikin vetää lyhyeksi hiukset mutta ei Anaikselta. Toivotaan että niistä nyt pääsisi kunnolla eroon. Voivoi ja tätä on lapsiperheiden arki.

Muuten tänne ei kait kuulu ihmeempiä, tavallista arkea joka tuntuu etenevän kauhean nopeasti. Ainiin, kun viime bensalakosta selvittiin niin nyt on taas toinen, ettei vaan pääsisi tulemaan outoa kun ei ole lakkoja niin pitämään yllä tätä tunnetta. Juu, lakko joka tarkoittaa etten taas liiku viikkoon täältä muuta kuin koti-koulu-koti väliä. Mutta jotenkin niihin on niin tottunut että eipä se enää juuri hetkauta. Ennemminkin on oudompaa jos ei ole lakkoja.

Ainiin ja leikkasin hiukset ! Ei tullut itku niin kuin Belgiassa hiustenleikkuun jälkeen. Loppujen lopuksi kyllä ihan kivat, vaihtelu virkistää ja teki ihan hyvää sillä latvat oli niin huonossa kunnossa. Ja kasvaahan ne siitä :)


Tässä taas vähän kuvia. Kaksi viikkoa sitten käytiin yhden kaverin papan luona laittamassa kaverin serkun hiukset. (Täällä nämä useasti laittavat hiuksensa ja juuri kaverit/sukulaiset tekevät, harvemmin käydään parturissa). Lähdin sitten mukaan ja otin myös kuvia. Oli jännä vaikka oltiin ihan kaupungin vieressä niin silti siellä näytti ihan kuin oltaisiin monenkymmenen kilometrin päästä sivistyksestä keskellä metsää.

Sain muutama viikko sitten myös kyseiseltä kaverilta "ignam" nimisen juureksen. Tuossa se kasvaa maassa, tuolta se näyttää sitten laitettuna. Se piti kuoria ja keittää kuin peruna paitsi se piti pestä ensin sitruunalla ettei se tummu. Keitin sen sitten "turskan" kanssa, tönkkösuolatun sellaisen, paikalliseen tapaan. No kerroin kaverille jälkeen päin etten ehkä sittenkään ole vielä tarpeeksi martiniquelainen arvostamaan tuota. Kyllähän sitä syö (jos ei ole muuta), hieman mautonta se on.


Ananspensas


Banaanipuu ja uusi banaani puun alku.


En ole ikinä ymmärtänyt miksi paikalliset kasvattavat juureksensa tuollaisilla jyrkillä rinteilä mutta kun katsoo Martiniquen kokoa niin ymmärtää ettei täällä ole juuri valinnan varaa koska tilaa ei juurikaan ole muualla.