Kuukausi

Nyt on tosiaan kuukausi kun viimeksi kirjotin elikkä täytyypä vähän tiivistää, muuten viimeisetkin lukijani häviävät (tietenkin kahta innokkainta lukuunottamatta). Eli, 10.12 oli pienet pikkujoulut kahden tuttava perheen kesken. Se oli mukava iltapäivä. Syötiin hummeria ja kaikkea muuta. Paljon. Ja lapsille joulupukki kävi mutta yllättävää etteivät lapset nähneet sitä vaan tsadam lahjat olivat jotenkin kummasti ilmestyneet takapihalle. Maagista.

No seuraavalla viikolla oli lasten joulujuhla ja näytös jumpasta paitsi että meininki oli hieman erilainen kuin Suomessa. Ei soinut joululaulut hiljaa ja sitten lapset esittivät jonkin söpön näytöksen. No näytöksen osalta täällä oli sama mutta muuten meno ihan kuin jostain yökerhosta tai jotain: Lady Gaga soi täysillä ja valot pyörivät ja kaikkea. Ei ihmekään että Anaista pelotti eikä halunnut tehdä. Viikolla oli teemana sitten siivous ja huoneen tyhjennys isovanhempia varten.

Perjantaina sitten vihdoin käytin joululahjan, Francoisaalta saamani lahjakortin jonka käytin risteilyyn viereiselle Saint Lucie -saarelle. Eli kyllä ihana päivä (loppua lukuunottamatta). Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja koska lähdettiin aikasin niin sain jopa auringon noususta kuvan. No en kait ihan kokonaan osaa olla lomalla vapaa päivänäkään, sillä siellä oli 4 irlantilaista turistia jotka eivät osanneet ranskaa ja koska kapteeni ei puhunut englantia niin lupauduin kääntämään. Tai ennemminkin yrittämään. Ja sitten vietinkin heidän kanssaan loppu risteilyn, mikä oli mukavaa sillä muutoin olisin ollut yksin. No mentiin sellasella pienellä aluksella saarelle, pysähdyttiin ensiksi pääkaupunkiin jossa hetki aikaa shopata. Sitten jatkettiin toiseen kohtaa saarta missä uitiin ja syötiin ja iltapäivästä sitten palattiin takaisin. Paitsi, että iski kauhea tuuli ja aallokko ja sade ja kaikkea ja paluu matka kesti tuplasti kun jouduttiin kiertämään ja minä olin merisairas ja oli kylmä ja kaikkea. Muutoin siis hyvin, tuota paluuta lukuunottamatta.

Sitten olikin jo lauantai 17.12 ja Francoisaan syntymäpäivä ! Ja Juuli ja äiti ja isä saapuivat !!! Vaikka ranskalaiset yrittivät tosiaan estää sitä tapansa mukaan lakkoilemalla Pariisin lentokentällä mutta saapuivathan he kuitenkin ! Ja tosiaan, oudosti odotin ihan innolla heitä (toisin kuin Belgiassa itkin edelliset päivät etten halunnut heidän tulevan...no asiat muuttuvat, onneksi). Ja kaikki meni lopulta hyvin, ainakin minun mielestä. Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin koko ajan, joka päivä, välillä montakin kertaa niin etten meinannut enää pysyä perässä niin kaikki sujui hyvin. Eikä saatu, edes Juulin kanssa, mitään suurempia riitoja aikaan. Saattoi myös johtua siitä että tuli pieninä annoksina kun olin aina muutaman päivän heidän kanssaan ja sitten taas palasin vahtimaan lapsia.

Aika hyvin tuli saari melkein ympäri käytyä, sukellusta ja rannalla loikoilua ja rommitehdasta ja sun muuta. Ja hieman paikallista ruokaa ja menoa. Kilometrejä noiden kahden viikon aikana kertyi raukka Cliolle mutta hyvin kesti. Vain kerran petti akku mutta onneksi, Merci Dieu, naapurin nainen tuli kysymään tarvitaanko johtoja ja niin taas sai Clio virtaa.
24.12, eli jouluaattona oli sitten Ludivinen ja Samuelin häät ! <3 Kiitos Juuli, olin nätti ja hiukset pysyivät hyvin koko päivän aamu 3:een asti. Oli perinteiset paikalliset häät: oltiin tunti myöhässä kirkosta mutta ei se mitään. Elin vähän eksyksissä kun oli tietyt askeleet kun mentiin ja lähdettiin kirkosta ja en ollut päässyt yksiinkään harjoituksiin ja parini oli ollut yksissä, puoliksi. Mutta hyvin päästiin sisälle ja poiskin. Vaikken ollut morsian niin silti oli hieman prinsessa olo kun kavaljeerini koko päivän aukasi ovia ja nosti helmaa ettei mennyt mutaan ja piti kädestä etten kaadu ja kaikkea tuollaista. Voisi olla useammin tuollaisia päiviä ! No kavaljeerin sisko sanoi että nauti nyt,ei se oikeasti ole tuollainen normi elämässä mutta edes yhtenä päivänä oli mukavaa :)

Voisin myös useammin täällä lähteä aina muutamaksi päiväksi pois sillä kun palasin sitten taas lasten luo niin voi että niiden halien ja suukkojen ja "je t'aime Riina" -sanojen määrää ! Paolo oli ihan innoissaan että "onneksi Riiina olet taas takaisin, olin surullinen kun olit poissa. Älä enää ikinä lähde pois". No voivoi Paolo, huhtikuu on ihan kohta mutta onneksi lapset eivät ymmärrä sitä.

Niin ja kuinka kummasti olen vältellyt näiden 11 kuukauden ajan kaikkia Suomalaisia ja nyt kun vanhemmat ja Juuli tulivat niin eihän me törmätty kuin suomalaisiin ! Ainakin neljä kertaa, meinasi jo hermot mennä että miten te kaikki nyt olette tulleet tänne kun juuri lähdin sieltä pois.

Sitten perjantaina 30.12 suomalaiset palasivat pohjolaan (toivottavasti kaikki saarella olevat minua lukuunottamatta, tahdon nähdä teitä kyllä,sitten huhtikuussa,en vielä !) . Ja minä menin kirkkoon kun oli ilta messu ja ylistystilaisuus ja laulua ja sketsejä ja vähän syötävääkin.
Lauantaina viimeinen päivä vuotta 2011 ! Niin outoa :O Mentiin perheen kanssa samoille tuttaperheelle jonka luona vietettiin pikkujouluja. Ja olihan meillä oikein teemakin uudelle vuodelle: Rion karnevaalit ! Ja jostain syystä kaikki olivat pukeutuneet valkoiseen. Paitsi minä joka olin mustassa. Mutta hyvin se uusi vuosi silti käynnistyi eikä ollenkaan synkästi. No toinen teema oli sitten ehkä syöminen sillä tuntui että sitä tehtiin pitkälle yöhön asti. Puolilta öin ei oltu ehditty vielä edes pääruokaan ! No kolmelta sitten luovutin jälkiruuan jälkeen ja menin nukkuun 4 tunnin yöunet ja aamulla sitten kirkkoon. No siellä vielä jaksoin pitää silmät auki mutta kun pääsin kotiin niin kuorsaus varmaan vaan kuului. On se rankkaa tämä uusi vuosi 2012.

Lapset menivät sitten tiistaina 3.1 taas kouluun ja pikku hiljaa "normi" elämä yrittää palata tänne vaikka ei se kauaa täällä niin normaalina pysy mutta sanotaanko arki. Yritän taas saada päiväni kulumaan mutta toisaalta ehkä pitäisi ennemminkin nauttia tästä ajasta, vaan olemisesta. Suomessa taas ehtii sitten kiirehtiä koko ajan joka suuntaan. Ja toivottavasti opiskelemaankin sillä nyt se on varmaa: haen sairaanhoitajaksi ! Ja nojoo johonkin muuhunkin siinä sivussa mutta se on nyt SE juttu. Kyllä tämä vuosi alkaa tuottaa tulosta. Vuosi vain meni miettiessä. No onneksi on aikaa, tai oli. Enää ei ole niin paljoa. Mutta on kuitenkin. Ja joka tapauksessa tulen takaisin, jos vaan suodaan. Kaverit sanoo että viihdyn ehkä pari vuotta Suomessa mutta sitten kaipaan taas takaisin lämpöön ja palaan tänne ja jään, kuulemma. No lämmön kaipuu on varmaa, muusta en tiedä vielä. Eiköhän sekin selviä.

Niin ja yksi hauska juttu oli kun tein yksi päivä kunnon suomalaista ruokaa: makkarakeittoa. Lapset kyllä ihan tykkäsivät. Mutta koska sitä jäi niin Sabrina päätti sitten soseuttaa sen ja tarjota lauantaina kun illalla tuli vieraita niin alupalaksi pienissä laseissa...Oli se kuulemma hyvää ja lapset erityisesti pitivät mutta silti, miettikää nyt: soseutettua makkarakeittoa No täällä on välillä vähän erilaista.