Tässä tulee kerralla nyt päivitys kaikesta ja onhan sitä nyt päivitettävä kun sain ilokseni huomata että olen saanut Suomessa oikein lukioitakin niin en nyt tahdo tuottaa heille pettymystä. Ja viime päivityksestä on tosiaan jo aivan liikaa aikaa joten tässä tulee nyt sitten niiden kaikkien päivittämättömien viikkojen edestä.
Ensin ennen Suomeen paluuta:
Keskiviikkona alkoi myös yksi loma ennen toista kun perhe lähti Puerto Ricoon ja minä jäin tänne. Paolo kysyi miksi Riina ei tule mukaan ja vastasi heti itselleen: "Aa koska Riinan pitää vahtia kalaa ja kastella äitin kukkia". Kyllä jäin siis kalavahdiksi. Ja ehkä se tulikin ihan tarpeeseen sillä ennen lähtöä Anais sai aikamoisen kriisin aikaan. Jokin hirviö joka nähtävästi asuu hänen sisällään villiintyi täysin,huh ! Nautin koko loppu illan sitten vain hiljaisuudesta sillä luulin jo menettäneeni kuuloni.
Torstai oli kanssa pyhä täällä, helatorstai. Eli mentiin siis rannalle. Ja minä "kypsensin" itseäni, vielä viimeiset auringon säteet talteen koska en liikaa luota Suomen kesään. Sain myös leipomis innon ja teinkin sitten "pienen" gratiinin josta söin koko loppu viikon. Se oli sellainen jääkaapin tyhjennys gratiini. Sekä tein suklaa-punapippuri cupcakeseja nam :P Ja sellaisen vanukkaan johon laitoin maracudja nimistä paikallista hedelmää tupla nam !
Perjantain olikin rauhassa. Parantelin rusketustani ja taisin olla hieman liikaa auringossa niin nukuin sitten loppu illan päänsärkyäni enkä päässytkään elokuviin Julian kanssa, joka palasi sitten lauantaina takaisin Ruotsiin.
Lauantaina ajoin ensimmäistä kertaa IHAN ITSE Fort-de-Franceen !!! No en ihan yksin onneksi,mentiin siis kavereiden kanssa mutta kuitenkin. Vau tunsin itseni niiin isoksi ja aikuiseksi :) No on se tälläiselle Jämsäläisjuntille jännää ajaa liikennevaloissa. Tiesin sentään että punaisella pitää pysähtyä ja vihreällä saa mennä. Iltapäivästä mentiin sitten kirkkoon nuorten juttuun. Siellä pelattiin sellaista peliä että annettiin jonkin ranskankielen sanan kirjaimet sekotettuna ja niistä piti löytää mikä sana se oli. Ja minä tiesin yhden !!! Jota muut eivät tienneet !!! En kylläkään tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti mutta tiesin kuitenkin että se oli sana :D Yllätin täysin itseni sekä kaikki muut. Sen jälkeen mentiin sitten syömään rannalle mansikka sorbettia namnam, jonka jälkeen saatiin päähän pisto että lähdetää yllätys vierailulle yhden nuoren luo jolla oli synttärit. Huh sitä tietä, se asuu kyllä jossain ihan korvessa ja ylhäällä minne menee todella kapea tie joka ei tunne sanaa suora. No selvisin hengissä sinne sekä vielä takaisin.
Sunnuntaina mentiin taas normaaliin tapaan kirkkoon ja melkein jo tavaksi muodostuneesti yhden kaverin luo. Siellä vaan hengailtiin ja käveltiin rannalle. Yritin nauttia myös viimeisistä miesten huomion osoituksista, koska niitä tuskin tulen saamaan Suomessa (niin kuin en tullutkaan). Sekä sain pikkuletit myös päähäni ! Nyt tunsin itseni todellakin aidoksi martiniquelaiseksi. Perhe tuli sitten sunnuntai iltana takaisin. Maanantaina, kun sanottiin että keskiviikkona lähden vähäksi aikaa takaisin Suomeen, Paolo tokaisi: "hyvä, saan vihdoin olla rauhassa !"
Keskiviikkona sitten lähti lento kohta Pohjolaa. Matkustaminen on kyllä kivaa mutta ei se siirtymisosuus. Pariisiin saavuttua oli ties mitä tarkastuksia ja syynia miksi olin Karibialla ja miksi palaan ja miksi matkustan yksin ja ja. Kaiken kiukun ja väsymyksen jälkeen pääsin sitten vihdoin perille ! Oli kyllä hassua kun jo Pariisissa kun odotin Suomen konetta kuinka tunnisti heti ketkä olivat suomalaisia, erehtymättömästi tunnistin tosiaan. Ja suomesta puuttui kaikki palmut ja banaani viljelmät ! :( Oli siis hyvin outoa katsella taas loputtomiin jatkuvaa metsämaisemaa molemmilla puolilla loputtoman suoraan jatkuvaa tietä. Eikun taisi se jossain vaiheessa kääntyä. Ehkä.
Suomessa aika meni kyllä nopeesti, aluksi yritin nauttia kun pystyin nukkumaan 6 pidempään kunnes uni rytmi meni ihan sekaisin ja aika alkoi loppua joten loppu viikosta uni jäi hieman taka-alalle. Joonakin pääsi naimisiin ! Ja että oli ihana keli, IHANAN lämmin, juuri sopiva melkein 30 astetta. Muut olivat hieman erimieltä mutta minä ainakin nautin. Ja ihan hyvä kun loppu aika olikin sitten sitä reilua 10 astetta. Hyvä etten jäätynyt. Pääsin kuitenkin nauttimaan Suomen kesästä, vaikken siitä lämpö osuudesta juuri mutta ainakin valosta. Että onkin ihanaa kun 11 illalla näyttää siltä kun kello olisi vasta jotain 6. Ja sain grillata ja sain lettuja ja ruisleipää ja savukalaa ja lehtimehua ja saunoa ja uida liian kylmässä järvessä sekä kokea kaikkea muuta ihanan suomalaista <3
Maanantaina sitten alkoi taas matka takaisin. Mitenköhän tästä siirymä vaiheesta saisi hieman siedettävämmän ? No taisin löytää vastauksen. Pariisissa kun piti vaihtaa kenttää niin bussissa viereen tuli istumaan, ihan komean puoleinen, saksalainen mies. Kerrankin oli hyötyä siitä että kysyn liikaa kysymyksiä sillä kysyin että kummalla kentällä jäätte pois eikä hänellä ollut sitten hajuakaan ja otti sitten selvää. Näin siis pelastin ikävän tilanteen että hän olisi jäänyt pois väärällä kentällä ja tästä alkoi sitten tunnin mittainen englannin mieleen palautus harjoitus. Joka ei välttämättä sujunut ihan täydellisesti mutta kait tarpeeksi hyvin kun keskusteltiin mun mies asioista ja minkä maalainen olisi hyvä ehdokas. Kuulemma ei italialainen. Saksalaista se ei ehdottanut mutta lohdutti että en kuulemma ole jäämässä yksin. Mietittiin myös että koska haluan matkustaa niin voisi hommata miehen joka mantereelle. Se kuulosti kyllä aika houkuttelevalta mutta ei se sitten kuulemma sitoutumisen ja luottamuksen kannalta olisi niin hyvä idea. Harmi. Mutta se oli oikein miellyttävä matka palautti taas mielenkiinnon matkustamiseen ja siirymiseen. Silloin voi tavata ties kenet.
Tuo tapaaminen oli myös sen kannalta merkittävä että jaksoin seuraavan kamaluuden: kentällä oli jonkin näköinen lakko tai jotain eli täysi katastrofi. Jono oli ihan mahoton. Kolmen aikaan kuuluteltiin oliko vielä matkustajia yhdeltä lähtevään lentoon. Ikuisuuden jälkeen jatkuvan jonotuksen ja jonotuksen jälkeen pääsin vihdoin koneeseen. Ja sitten vielä odotettin tunti kun ihmisiä saapui myöhässä muilta lennoilta. No positiivista oli kuitenkin että kone oli iso eikä täysin täynnä niin sain koko 3 paikan penkki rivin käyttööni. Ja tätähän hyödynsin nukkumalla melkein sen koko 8 tuntia kestävän matkan. Ja oih, vihdoin lämpö ! Tätä todellakin oli odotettua. Myös lapsetkin olivat odottaneet sillä kyllä ne ihan innoissaan olivat kun tulin takaisin. Aamulla oli kyllä taas totuttelua lämpöön mutta ehkä se tästä, en valita ! Mutta palkuu arkeen on väistämätöntä. Huomasin ettei täällä mikään tosiaan ollut muuttunut. Anais on edelleen yhtä vaikea pukea aamulla ja Paololle saa edelleen toistaa asiat kymmenen kertaa ja tuntuu että on sama jos puhuisi seinille ja että ne saattaisivat ehkä totellakin mutta aijon silti nauttia ja ottaa kaiken irti tästä kaikesta vielä kun voin. Huhtikuussa odottaa Suomi eikä se sieltä minnekään näytä katoavan. Niin kuin ei myöskään kylmyys ja pääsykokeet ja kaikki päätökset mutta en aijo huolehtia niistä vielä. Niille tulee vielä aika. Nyt aijon vaan päättää miten vietän loppu päivän, aurinkoa ja kirjaa lukien tuossa pihalla vai jaksanko kävellä alas rannalle asti ? :)
Ruoka. näillä selvisin viikonlopusta. kuvassa maracudja hedelmä sekä siitä tehty vanukas ja yhdessä ne ovat niin namnam.
eipä tarvinut sitten muuta kokata viikonlopuks.
cupcakes vaihe vaiheelta.
Oltiin syömässä vähän jäätelöä :)
Letittäjä ja lettipää sekä lettijen jälkeen.
Häät. Kyllähän se aurinko näyttää tarttuneen, hieman. Ja kynnetkin laitettu tiptop kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti