Karibian aurinko: Sa ki ta'w, la riviè pa ka chayé'y

"Se mikä on kohtalosi ei pidä pyyhkäistä pois jokeen" eli mitä on tapahtuakseen mitää tapahtua. Se on siis kreolia. Yritän kovasti sitä opetella mutta kun ranskassakin on vielä paaaaljon parannettavaa niin saa nähdä opinko kumpaakaan koskaan kunnolla. Sa ou fè ? Mitä kuuluu ? En kyllä muista mitä pitää vastata, ca va kin kuulemma käy. Toi otsikko käy kyllä niin kuin nenä päähän tälle teksille ja sille mitä on viime aikoina tapahtunut. Oon huomannu että jotkut asiast täytyy vaan tapahtua,vaikkei ne aina ehkä niin kivojakaan olisi mutta ehkä niistä oppii jotain. En kyllä aina löydä järkevää selitystä niille. Kuten sille että eilen sain laitettua sormeni aurinkotuolin väliin,luulin jo menettäväni pari niistä. Loppujen lopuksi niistä tuli vain hieman mustat ja pystyn jo kirjottamaan joten nou hätä. Jos tästä yritän keksiä jonkin opetuksen niin vastedes en laita sormia aurinkotuolin väliin kun olen istumssa siihen koko painollani. Ja jotkin asiat täytyy siis tapahtua myös siksi etten ole edes täällä lämmössä päässyt sähläys sotkemis kiintiöstäni, toivottavasti jatkossa se on hieman pienempi.

Lapsilla oli 2 viikkoa lomaa, minulle se oli aika kaukana lomasta. Vaikka kyllä sinne pari päivää mahtui "lomaa" kun oltiin pohjois osassa tätä saarta, Saint-Pierre:ssä maanantai illasta keskiviikkoon. Näin myös vihdoin tulivuoren ! En tiedä mitä odotin mutta ei se ollut niin mahtava tai jotain kuin luulin. Iso se oli. Ja vihreä, paljon kasvillisuutta. Ehkä juuri se hämäsi. Eikä siinä olekaan laavaa niin kuin luulin. Noh siellä se kuitenkin on ja toiminnassa vaikka siitä on jo joku 150 vuotta kun se viimeksi purkautui. Sillon se kylläkin tuhosi silloisen pääkaupungin ja tappoi paljon paljon ihmisiä. Toivotaan että se on nyt hieman rauhoittunut. Pohjonen oli muutenkin kiva nähä sillä se on kuitenkin hieman erilainen maastoltaan ja kasveiltaan kun tämä hmm en tiedä eteläkö vai rannikko missä asun. Pohjosessa on enemmän juuri kasveja mutta se on ehkä vähän "likasempi". Rakennukset ei ole niin hienoja ja värikkäitä kuin täällä mutta minua se ei haitannut. Siinä oli silti sitä jotain. Käytiin myös sellasella perhos farmilla. Se oli siistiä, sain hienoja kuvia ! Tuolloin oli siis juuri ne karnevaalit tai niiden huipentuma. Oltiin Sabrinan kanssa yksissä juhlissa, Francois jäi lastenvahdiksi :D Huh,kyllä huomasi ettei olla Suomessa, hyvin kaukana sieltä. No koska oli karnevaalit ja teemana oli "hieno tai shokeeraava", suuri osa oli todellakin shokeeraava, niin asut oli sen mukaiset: suurin osa miehistä oli mini mekoissa ja sukkahousuissa, naiset sitten sitäkin pienemmissä mekoissa ja peruukeissa. Tunnelma oli kyllä ihan mukava ja opin tanssimaan paikallista tanssia, zuke tai zulu tai jotain sinne päin. Jopa nämä jäiset lantiot saatiin liikkeelle ! Ja koska yritän tutustua karibialaiseen kulttuuriin niin piti sitten maistaa tapojen mukaan myös rommia, se on täällä tosi in. Ei se nyt niin pahaa ollut ja kokisen kanssa jopa ok. Pohjoisen reissu oli todellakin siis karibia menoa ! :)

Ei noi 2 viikkoa mitenkään ihan kamalia ollut, välillä oli jopa mukavaa vaihtelua olla vaan Anaiksen kanssa kun Paolo oli päivän sellasella leirillä. Mutta on toisaalta mukava että normi arki (vapaat iltapäiväni !) taas palaa. Ja pääsin taas kuntosalille. Nyt olo onkin aika kuollut. Ehkä tässä gyave mehua juoden vähän piristyn. (se on siis paikallinen hedelmä) Johtuen ehkä myös noista kahdesta erikoisesta viikosta,luulen, noi vanhemmat vähän sano että mun pitäis keksiä enemmän tekemistä päiviks. Noh, nyt kun olen jo tottunut liikkumaan täällä sun muuta niin luulen että se tulee onnistumaan. Täytyy vain ryhdistyä. Ehkä sitä kautta myös TOIVOTTAVASTI voisi vaikka tutustuakin ihmisiin täällä...Vaikka en tiedä, alkaa pikku hiljaa menemään usko että tutustun kehenkään täällä. Tai ainakin miehiin menee hermot. Luulin että flirttaileva surffi ope oli pahin mutta ei. Olin sitten sunnuntaina leffassa (jotta tekisn jotain, noi vanhemmat tais olla tyytyväisiä) ja siellä sitten oli ovimies. Jonka mielestä "kiinnitin eriyisesti hänen huomionsa". Joten hänen piti sitten tulla saliin juttelemaan mun kanssa. Kaksi kertaa. Olisin päässyt yksyis näytökseen sun muuta. Ja hän vielä sanoi odottavansa esityksen jälkeen alhaalla jos haluan mennä juttelemaan. No siellähän se sitten oli. Ja minä suorastaan juoksin ulos salista ! Huh mikä näitä miehiä vaivaa !!! Olen tottunut olemaan rauhassa Suomessa, kaikki enemminkin kiertää mut kaukaa kuin suorastaan tulee mun luokse kuin magneetit niin kuin täällä. Olen kylmä suomalainen enkä ole tottunut tälläiseen. Harkitsin hetken hiuksieni värjäämistä mustaksi mutta jätin sen sitten, tykkään liikaa näistä vaaleista kun ne vielä ilmaiseksi vaalenee auringossa. Täytyy siis kehitellä jokin hylkimis taktiikka koska en nähtävästi osaa viestiä tarpeeksi selvästi että EN OLE KIINNOSTUNUT LÄHDE MENEMÄÄN. Ehkä täytyy esittää kuuroa tai puhua tosi tosi huonoa englantia suuurella aksentilla ettei kukaan ymmärrä mitään niin enköhän saa olla rauhassa. En sitten tiedä miten niiden kavereiden saanti jos alan tuolle linjalle...En halua olla töykeä tai epäkohtelias mutta rajansa kaikella sanoisin ! Mutta alan pikku hiljaa uskomaan tuota otsikkoa, mikä on tapahtuakseen pitää kait tapahtua. Huoh, tulkaa kaikki miehet nyt kerralla niin ehkä saan olla rauhassa loppu vuoden.

Ei kait tänne muuta ihmeellistä. Yritän kirjottaa hieman useammin, nyt kun on taas aikaa. Ja yritän taas matkata ympäri saarta uusissa paikoissa,se on taas jäänyt. Vaikka no olinhan pohjoisessa. Ja luulen että olen taas askeleen lähempänä kirjon ja seurakunnan löytymistä :P Lämpöä ja kaikkea hyvää sinne Suomeen ja kaikkialle, alan jo hieman jopa odottamaan kesää;) Ja lupaan ryhdistäytyä ja alkaa kirjottamaan enemmän sinne :) Salut !

Perhos farmilta