Ei niin täydellistä

Myös paratiisissa on ongelmia. Eipä kulunut viikkoakaan "bensamiesten" lakosta kun alkoi jo seuraava: "sähkömiehet" halusit lisää palkkaa tai jotain muuta turhuutta niin ne sitten päättivät katkaista sähköt tiistaina. Minusta se oli ennemmin huvittavaa tai ehkä siksi etten tajunnu ensin että sähköt oli tarkoituksella katkaistu. Luulin että ne oli mennyt koska aikasemmin päivällä oli satanut tosi rankasti, niin kuin Suomessa menee joskus sähköt kun on kova myrsky. Mutta täälläpä ei tarvi luonnon puuttua, ranskalaiset osaa ihan itsekin katkasta sähköt. Joten siinä sitten kiireessä yritettiin tehä ruokaa sun muuta mitä on hyvä tehä valosaan aikaa sillä 6 jälkeen iskee pilkko pimeys. Kynttilänvalossa sitten tehtiin loput ja syötiin. Paolon mielestä se oli oikein kiva, oli romanttinen kynttilä illallinen. Sabrina ja Francois olivat sitten vähän enemmän raivoissaan, ymmärrän. Lopulta sähköt sitten palasi 9 aikaan kun poliisi kuulemma oli pakottanut ne palauttamaan. Aamulla tosin ne jatko lakkoilua ja katkasivat ne taas. Tällästä täällä. "Emme keksi muuta tekemitä niin järjestetään lakko". No ainakin mulla on jotain mitä kirjottaa tänne ;)

Myös toinen ei niin täydellinen asia olen minä. Tai minun tunarointi. Olen tappaja. Tapoin eilen Sabrinan palmun :( Yritin varovasti peruuttaa etten kolhisi remonttimiesten autoa (uima-altaan ympärillä on siis remontti kun siihen vaihetaan laatat tai jotain) mutta en sitten tietenkään huomannut palmua ja kun lähdin niin kruts ! Siihen se kaatui. Lopullisesti. Tänään aamulla yksi remonttimies tuli kysymään että "mitä tuolle palmulle on tapahtunut, minä en kyllä mielestäni ole koskenut siihen." Juu,minä se olin...Sekin vähän ihmetteli että miten oikein sain sen kaadettua. Niimpä. Sen kun tietäisin.

Mutta on jotain hyvääkin tapahtunut. Eilen,taas vaihteeksi, olin suuttunut Paololle, ja oltiin suihkussa kun se toisti jotain lausetta mitä en ensin ymmärtänyt. Kunnes tajusin että se oli "minä rakastan sinua " SUOMEKSI !!! Olin opettanut sen ehkä kuukausi sitten ja siitä on useampi viikko kun viimeksi olin toistanut sen :o Sillon kyllä sydän suli taas! Aina tälläisten kokemustsen jälkeen muistaa miksi lapset onkin niin ihania ja miksi edes täällä olen. Noita toivoisi tapahtuvan tietenkin hieman useammin mutta ehkä se on hyvä että tapahtuu vaan tarpeeksi harvoin niin pysyy jokin mielenkiinto. Sehän olisi tosi tylsää jos Paolo tottelisi heti eikä 10 kerran jälkeen ja Anais lopettaisi sanomasta joka asiaan "EI!". Eihän mulla olisi mitään tekemistä täällä. Nyt on ainakin varmistettu että on.

Loppujen lopuksi ihan hyvillä mielin täällä siis. Vaikka ilman sähköjä, taas, mutta kuitenkin. Täällä olen. Mietin kyllä tänään että pitäisikö vaihtaa tuo blogin nimi "karibian sade" koska se kuvaisi paljon paremmin tämänhetkistä säätilaa. Viime yönäkin oli ihan hirvittävä myrsky ja sade ja tuuli, huh ! Mutta eilen onneksi paistoi aurinko sen verran, että päästiin Paolon kanssa rannalle, jee ! Ja näin siellä kaksi ruotsalais turistia. Olen niin ylpeä että tunnistin, että ne puhu ruottia, vaikken välttämättä ymmärtänyt mitä ne puhu mutta puhu kuitenkin ruottia. Juttelin kuitenkin englanniksi heidän kanssaan, ruotsiksi se olisi ollut liian outoa.

Nyt toivon vaan, että sähköt palaisivat pian, jottei tarvitsisi syödä ihan kylmänä ruokaa. Ja että lapset olisivat kuitenkin normaalia hieman rauhallisempia :)