Salaattia,hillovoileipää,banaanijugurttia. Ja päätöksiä !

Aika on hassu asia. Täällä olen viettänyt nyt 3 viikkoa ja tästä alkaa neljäs. Toisaalta tuntuu että takana olisi jo ainakin pari kuukautta Karibian auringossa. Suomessa tuntuu aina että aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Täällä sitä tuntuu olevan välillä vähän liikaakin. En silti valita, hyvä välillä näinkin päin. Mutta kun on aikaa, on myös aikaa ajatella. Täällä on kyllä tullut ajateltua kaiken maailman asioita. Yksi päivä mietin kuinka julmaa on antaa lasten uskoa että kun on kiltisti niin saa asioita. Esimerkiksi jos Paolo on kiltisti koulussa eikä joudu rangaistuksi hän saa katsoa televisiota kotona (ei ole kyllä paljon telkkaria katellut...) Mutta kun ne kasvaa isoksi niin ne huomaa ettei se menekään oikeassa elämässä noin. Vaikka kuinka olisi kiltisti ja tekisi asiat niin kuin pitää niin ei se takaa että kaikki menee hyvin ja saa asioita mitä haluaa. Elämä on välillä kurjaa. Mutta olen miettinyt myös vähän iloisimpiakin asioita. Olen tullut siihen tulokseen ettei Suomi olekaan niin kauhea maa ja että tulevaisuudessa siellä voisin vaikka asua. Ja tämä on jo suuri tunnustus ! Ulkomailla on kivaa koska sitten voi aina palata kotiin ja huomaa kuinka asiat on loppujen lopuksi hyvin eikä tarvitse aina valittaa joka asiasta. Ja tänään on tasan 3 kuukautta siihen että täytän toiset pyöreät vuoteni. Saa nähä kuinka viisaita ajatuksia mulla sitten on.

Otsikko kuvaa ruokaani täällä mutta on myös viisaiden ajatusteni tuottama vertauskuva. Salaatti on hyvää ja kevyttä mutta pidemmän päälle siihenkin kyllästyy ja tarvitaan jotain painavampaa. Eli salaatti siis kuvaa vapaa aikaa ja rentoa elämää (jota täällä on aika paljon). Sen vastapainoksi on sitten hillovoileipää joka siis on lapset. Paljon energiaa mutta pidemmän päälle se pitää saada myös kulutettua (mikä on välillä vaikeaa sillä itse väsyy nopeammin kuin lapset) Sen takia tarvitaan sopivasti salaattia ja hillovoileipää josta tuleekin banaanijugurtti,näiden kahden välimuoto eli arki. Sopivasti energiaa muttei liikaa ja kuitenkin tarpeeksia makeaa että sitä jaksaa joka päivä. Aika hyvä ;)

Mutta en ole vielä ihan tyytyväinen tuohon ruokavalioon. Pienet piristeet päivällä,kutsutaan niitä vaikka hedelmiksi,olisi okein kiva mutta harrastusten hankkiminen ei ole ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Ne on usein keskiviikkona tai lauantaina päivällä. No keskiviikkona Paololla ei ole koulua joten olen koko päivän hänen kanssaan ja lauantaina lähdetään useasti rannalle koko päiväksi. Mutta kyllä mä vielä jotain keksin. Olen ainakin päättänyt että tästä eteenpäin käyn kerran viikossa jossain uudessa paikassa. Näin tulee saari tutuksi ja saan jotain tekemistä päivisin. Harrastukset olisi myös kiva siksi että tutustuisi ihmisiin sillä tämän hetkinen sosiaalinen elämäni on aika nollassa,melkein pakkasen puolella...Päätin myös että tällä viikolla saan aikaseksi etsittyä paikallisen seurakunnan missä voisin käydä. (olen kyllä päättänyt etsiä sitä jo monta viikkoa mutta tällä viikolla päätös pitää !) Paikalliset ovat nimittäin aika ahkeria käymään kirkossa joten sieltä voisi löytyä myös nuoria ja kulttuuri vaikuttaa sen verran rennolta ja iloiselta että messukin voisi olla vaikka vähän suomalaista iloisempi ja mukavampi (mihin ei kyllä paljon tarvita...)

Tälläistä tänne,arki alkaa tosiaan pikku hiljaa muotoutua. Ja täytyy nyt vähän korjata ettei sosiaalinen elämäni siis ihan nollassa ole,juttelen aika paljon Sabrinan (äidin) kanssa. Välillä tulee itsellekin ihan äidillinen olo kun jutellaan lasten kasvatuksesta ja kaikesta. Yksi ilta juteltiin myös imetyksestä. Siinä tuli vähän kummalline olo, kun tuota kokemusta ei kauheasti ole. Ehkä sitten joku päivä. Paitsi olen myös vähän päätynyt siihen tulokseen että jos prinssini jatkaa vielä kauankin eksyksissä olo niin adoptoin joko afrikasta tai aasiasta jonkun söpön lapsen ^^ Mutta toivotaan että joku keksii antaa sille kartan että se löytäisi perille. Tai sitten se ei tiedä mihin maahan tulla koska vaihdan sitä aina aika ajoin. Tutka olisi hyödyllinen niin se näkisi missä liikun milloinkin.

Ja vielä yksi päätös: hyödynnän runsaan vapaa aikani tästedes paremmin kuten kirjottamalla sinne (jonnekin) päin useammin. Joten tarkkailkaa postianne ja tännekin päin saa kirjottaa. Kuten Hele ja Siiri,kiitos ;)

Tässä vielä hieman kuvia. Innostuin leipomaan viime perjantaina mutta voin kertoa että omaan kotiin hankin kyllä sähkövatkaimen sillä käsin vatkauksesta ei tule oikein hyvä. Nämä ovat siis "kevyesti vatkattuja muffinsseja". Mutta ihan syötäviä. Sekä ystäviäni sisiliskoja, joita vilisee täällä ihan kiitettävästi. Ja myös jokin outo ötökkä, joka syö puutarhan kukat joten se myrkytettiin.